Pakkasherra retkeilee

Pakkanen on paukkunut täällä Etelä-Suomessakin monta viikkoa. Kylmimmillä ilmoilla Osmo pukeutuu herrasmiestakkiinsa ja aina pimeällä heijastinliiviin. Normaalit lenkkipolkumme ovat hiihtäjien valtaamia, mutta onneksi keskuspuiston uumenissa on myös monia koiranulkoiluttajien tallaamia polkuja. Niinpä koira on saanut ravata vapaana, kuten normaalistikin. Vaikkapa Roosan kanssa on ihanaa käydä viikonloppuaamuisin kunnon metsälenkeillä! 

Osmo on taas tällä hetkellä tosi kivasti hallinnassa ja luotan siihen niin paljon, kuin elävään eläimeen ylipäänsä voi luottaa (en siis todellakaan 100%:sti). Useamman kerran toinen koira on ilmaantunut metsäpoluilla näkyviin aivan yhtäkkiä ja vieläpä aivan O:n läheltä, mutta Osmis on kutsun kuultuaan kääntynyt kannoillaan ja juossut luokseni, niin kuin tietysti pitääkin. Olen ollut asiasta todella iloinen, koska aikaisemmin tuollainen selän kääntäminen vastaantulijalle ei olisi tullut kysymykseenkään. Ennemmin Osmon sai vaikka pysymään paikallaan (jos sitäkään), kun potentiaalisia kavereita oli näköpiirissä.

Osmo yrittää saada Roosaan lisää vauhtia.

Hullujen Lehmien hallitreenit jatkuvat sunnuntaisin tammikuun loppuun. Sen jälkeen olen ajatellut keskittyä taas kotitottikseen sekä ilmaisu- ja etsintätreeneihin metsässä. Haaveilen edelleen JK2 :n suorittamisesta ensi kesänä, mutta kaikki riippuu Osmon kyynärnivelten kunnosta. Agilityn A-este on PK-estettä huomattavasti loivempi ja sillä olemme treenailleet estenoutoa. 

Advertisement

Lumisen loman luminen loppu

Koira ja isäntä

Osmo oli Peten kanssa Porkkalassa mökkeilemässä pari päivää. Pojat olivat mm. paistaneet makkaraa (molemmille!!), saunoneet ja tietysti ulkoilleet. Tänään emäntä liittyi mukaan porukkaan ja pääsi samalla vuoden ekalle hiihtoretkelle. Osmis oli tietysti intona!

Evästauko pidettiin saaressa. Ihmiset joivat kuumaa kaakaota ja söivät eväsleivät, joista riitti maistiaisia Osmollekin. Viimeistään hiihtolomalla otetaan uusiksi! 😀

Kaislikon kunkku