Väsynyt ja onnellinen

Viikkojen hiljaiselon jälkeen minä ja Osmo olemme vähitellen aktivoitumassa kohti kevätkautta. Tänään esiinnyimme Tapiolan Talviriehan pelastuskoiranäytöksessä. Itse toimin näytöksen juontajana ja kertoilin megafoniin pelastuskoiratoiminnasta ja näytöksessä nähtävistä koirakoista. Kahden näytöksen välillä hain Osmon autosta siliteltäväksi.

Toisessa näytöksessä O. pääsi itsekin näyttämään taitojaan ensin tottelevaisuusosuudessa ja sitten etsimällä muutaman maalihenkilön piiloista. Kyllä oli poika riemuissaan päästessään pitkästä aikaa ”töihin”! Se ei edes ajatellut karkaavansa ihmispaljouteen tai muita koiria kiusaamaan, vaan keskittyi hienosti siihen, mihin pitikin, eli etsintätehtäväänsä.

Talviriehasta jatkoimme Pohjois-Tapiolaan ystäväni Hannan ja poikiensa luo. Pojat ovat Osmosta aina innoissaan ja haluaisivat silittää sitä koko ajan. Osmo otti rennosti eikä hermoillut yhtään, vaikka pojanviikarit juoksentelivat, kiljuivat, heittelivät tavaroita ja aina välillä kapsahtivat koiran kaulaan… Olipa mukava taas huomata, että koiraan voi luottaa myös pikkulasten kanssa (tietysti kaiken aikaa tilannetta tarkkaillen ja tarvittaessa pelisääntöjä kaikille osapuolille selventäen).  

Viime torstaina Osmo rakastui tulisesti ystäväni Riikan opaskoiraan, Kessuun. Olimme sopineet treffit Kauniaisten koirapuiston lähettyville. Puistoon menimme, jotta koirat voisivat tutustua vapaasti toisiinsa ennen kuin Riikka ja Kessu tulisivat Osmon reviirille kylään. Aluksi Kessu touhusi omiaan ja Osmo liehitteli kolmea narttua, joista osa oli tuttuja jo ennestään. Mutta sitten se huomasi Kessun ja rakastui yhdessä silmänräpäyksessä tuohon leikattuun urokseen. Loppuaika puistossa kuluikin Kessu-parkaa liehitellessä tai nylkyttäessä.

Kotimatka oli melkoista taistelua, kun O. yritti kaiken aikaa päästä uuden suuren rakkautensa selkään. Vasta täällä sisällä Kessu kyllästyi ylenpalttisiin huomionosoituksiin siinä määrin, että ärähteli Osmoa kauemmas. Lopulta Kessu pyysi Riikalta apua ja päästimme sen makuuhuoneeseen Osmon jäädessä oven toiselle puolelle olohuoneeseen. Osmon pallien kohtaloa olen kyllä miettinyt taas oikein urakalla, ne kun tuntuvat toimivan huomattavasti tehokkaammin, kuin vaikkapa korvat…

Onneksi jotkut nartut antavat samalla mitalla takaisin... Tässä Helga-riiseni pistää poikaan vauhtia Nuuksion retkellä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: