Onnistunut koepäivä

huhtikuu 25, 2010

Pätevä poika poseeraa

Olimme eilen Osmon kanssa pelastushaun peruskokeessa. Päiväosuudessa, joka pidettiin Siikajärvellä, jännitin itse ihan järjettömästi. Osmo taisi huomata sen, koska se ei irronnut yhtä kauas, kuin normaalisti, vaan huolehti mammasta pysyttelemällä maastossakin melko lähellä. Etsintäsuunnitelmani oli kiertää rajat ja sen jälkeen halkaista alue vielä poikittain. Alue oli mielenkiintoisen mallinen ja sähelsin alussa kartan ja suuntien kanssa sillä seurauksella, että sain huomautuksen suuntavaistosta arvostelulomakkeeseen.

Osmo löysi kaikki maalihenkilöt rajoja kiertäessämme ja jaksoi haukkua erinomaisesti silloinkin, kun minulla kesti vähän kauemmin könytä paikalle. Yleisarvosanamme oli 2 eli hyvä. Sitten joskus loppukokeessa koira saisi irrota kauemmas minusta eli tehdä itsenäisemmin töitä. Mutta Osmohan onkin tunnettu mammanpoika…

Mammanpoika sai poikkeusluvan köllöttää sängyssä

Pimeäosuus pidettiin Luukissa, jossa tapasimme Ninan kanssa jo hyvissä ajoin ehtiäksemme tehdä koirille palauttavan ilmaisutreenin eli harjoituksen, jossa maalihenkilö reagoi koiran haukkuun ja palkkaa koiran, toisin kuin kokeessa. Luoksepäästävyyden jälkeen odoteltiin vielä yli tunti pimeäntuloa. Nyt en jännittänyt yhtä paljon, kuin päiväosuudessa ja Osmo irtosikin paremmin alueelle. Kuljin itse rajoja pitkin ja annoin koiran etsiä keskeltä. Ilmaisut olivat hyviä lukuun ottamatta ensimmäistä, jolla Osmo oli kävellyt maalihenkilön päältä ja alkanut vasta sitten ilmaista!

Onneksi kyseessä oli koe, eikä todellinen tilanne, jossa etsittävä voisi olla vaikka vakavasti loukkaantunut! Muilla maalihenkilöillä vastaava ei onneksi toistunut. Aikaa käytimme 8 minuuttia eli alle puolet sallitusta puolesta tunnista. Yleisarvosana oli jälleen hyvä.

Kokeen jälkeen Osmo sai parhaan mahdollisen loppupalkan: Se pääsi pinkomaan iki-ihanan labradorinarttu Fridan kanssa, joka osaa laittaa hormonihirviön napakasti kuriin. Vielä oli molemmissa kokeen läpäisseissä hauvoissa virtaa; sen verran kovaa kaverukset pinkoivat niityllä. Tänään aamulenkillä poitsu sai lisää naisseuraa, kun vastaan tuli ihanan ärhäkkä pikkuneiti Sani. Seuraava tähtäin on tietysti loppukoe ja hälytyskelpoisuus. Mutta sitä ennen meikäläinen opettelee suunnistamaan.

Mainokset

Tehoviikko

huhtikuu 18, 2010

Trimmausta kaipaava koira vahtii trimmausta kaipaavaa pihaa

Takana on melkoinen tehoviikko! Maanantain tottistreeneissä osallistuimme myös Osmon kanssa hallintaosuuteen, jossa kaikki ryhmäläiset olivat yhtä aikaa kentällä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli muiden ympäri. Osmis hötkyili ihan alussa, kun otin sen autosta muiden keskelle. Kun sain koiraan kontaktin, se suoritti tehtävän hienosti. Vain kerran se nousi perusasennosta ja kurkotti kaulaansa juuri meidän kohdalla pujottelevaa Lara-dalmatialaista kohti.

Näin upeasti kun ohitukset menisivät ”luonnossakin” eli lenkeillä… Valitettavasti silloin hihnan päässä vaan tuppaa olemaan useammin ähkivä, kiskova ja poukkoileva machomies, kuin nätisti kontaktia ottava palveluskoira!

Myös raunio- ja hakutreenit alkoivat tällä viikolla. Raunioryhmässämme treenaa peräti 15 koiraa, joten aikaa menee joka treeneissä hurjasti. Kävimme läpi kauden tavoitteita (meillä loppukoetasoisia treenejä  ja kenties ensi syksynä loppukoe) ja tutustuimme uusiin ihmisiin ja koiriin. Ekoissa treeneissä Osmo oli supernopea, koska se etsi vain yhden maalihenkilön ja sekin sattui olemaan juuri siinä päässä aluetta, josta päätin aloittaa. Vauhdista huolimatta jätkä ei hötkyillyt ohi, vaan malttoi tarkentaa ja haukkui avonaiseksi jätetyn korkean kaivonrenkaan loistavasti.

Torstain hakutreeneissä saimme kiitosta hallinnasta sekä koiran irtoamisesta. Yksi omituinen yksittäishaukahdus kuultiin ennen varsinaista ilmaisuhaukkua, mutta tarkennustauon jälkeen samalta suunnalta kajahti hyvä haukkusarja. Ensi viikonlopun kokeessa minun on muistettava olla nostamatta kättäni heti sen ensimmäisen haukun kohdalla, koska näköjään Osmokin saattaa haukahtaa kerran vain siitä ilosta, että ”jossain tässä lähellä se on…” Yleensä koira on avannut suunsa vasta sitten, kun on tarkentanut hajun loppuun eli löytänyt maalihenkilön. Muuten Osmo etsi ja ilmaisi hienosti kaikki kolme maalihenkilöä.

Tänä viikonloppuna onkin koulutettu vaihteeksi emäntää, eikä koiraa. Olin nimittäin etsintäkurssilla opettelemassa ketjuetsintää (näkö- ja kuulotuntumalla), viestintää ja muuta kadonneen henkilön etsintään liittyvää. Samalla tuli kertailtua kompassin käyttöä, mikä olikin taas tarpeen. Vielä me jonakin kauniina päivänä lähdemme treenaamaan suunnistusta Espoon kiintorasteille! Pete oli Osmon kanssa kotona pitkien koulutuspäivieni ajan ja huolehti päivälenkityksestä. Kylläpä Osmolla (ja mulla ja Petelläkin) olikin taas mukavaa, kun koko lauma oli vaihteeksi saman katon alla!


Jälkikausi avattu!

huhtikuu 10, 2010

Kevään ensimmäinen jälki on ajettu. Maasto oli mielenkiintoinen; välillä sulaa maata, välillä hankea, välillä taas joka askeleella upposi hangen läpi veteen. Osmoa maastovaihtelut eivät häirinneet, mutta intoa ja vauhtia oli tietysti niin paljon, että puolet kepeistä jäi sinne jonnekin. Kuitenkin ne kepit, jotka löytyivät, koira ilmaisi itsenäisesti ja varmasti. Ehkäpä pitkän talvitauon jälkeen motivaatio ja into ovatkin pääasioita? Toivottavasti tarkkuutta tulee kauden jatkuessa rutkasti lisää!

Emäntä suuntaa ensi viikonloppuna VAPEPA:n etsintäkurssille. Tämän(kin) viikonloppuriennon perimmäinen tarkoitus on siis hälyryhmään valmentautuminen.


Kauden tavoitteet

huhtikuu 2, 2010

Lenkkipolun reunassa on jo sulaa maata, mutta siellä meneekin lämpövesiputki alla...

Pääsiäisloman kunniaksi (ja siivousurakkaa lykätäkseni) kirjoittelen nyt alkavasta kaudesta ja sen tavoitteista. Arkiviikko tulee olemaan aika hektinen: Maanantaisin koulutan tottista EPK:n alokasryhmässä, keskiviikkoisin koulutan ja treenaan raunioilla ja torstaisin tarvotaan hakumetsässä.

Kaiken tämän treenailun lisäksi on tietysti työkiireet arviointeineen ja kevätjuhlaharjoituksineen. Toisaalta treenit irrottavat tehokkaasti ajatukset työasioista, joten luultavasti nämä mielekkäät harrastukset vain ja ainoastaan lisäävät jaksamistani myös töissä. Myös hälyryhmä kiinnostaa… Viimeistään sitten, jos ja kun saavutamme joskus hälytyskelpoisuuden, pitää muita juttuja karsia aika rankalla kädellä. Pelastuskoiratoiminta on ympärivuotista ja -vuorokautista työtä, johon pitäisi pystyä tosissaan sitoutumaan…

Jo tässä kuussa menemme Osmon kanssa maastoetsinnän peruskokeeseen. Joudumme tekemään uudestaan myös jo kertaalleen hyväksytyn päiväosuuden, koska se ehti vanhentua emännän tyriessä pimeäosuuden suorituksen. Molemmat osuudet pitää nimittäin suorittaa puolen vuoden sisällä toisistaan. Loppukaudesta olisi tarkoitus osallistua raunioiden loppukokeeseen (riippuu tosin Osmon reagoimisesta ampumisiin) ja mahdollisesti myös maastoetsinnän loppukokeeseen.

Palveluskoirakokeista jälki 2:n suorittaminen houkuttelisi, mutta estenoutojen treenaaminen riippuu täysin Osmon kyynärnivelten kunnosta. Jos koira oirehtii vähääkään, ei hyppyyttäminen kannata, pitkästä kisasuorituksesta puhumattakaan. Emännän tärkein tavoite onkin opetella joskus sanomaan ”ei”.

Osmoa emännän suunnitelmat haukotuttavat

Pääsiäislomaa vietämme kotona. Huomenna lauantaina käyn ystävien kanssa syömässä, mutta muuten olla möllötellään ja nautitaan keväisistä säistä ulkoillen.