Kevään ensimmäinen jälki on ajettu. Maasto oli mielenkiintoinen; välillä sulaa maata, välillä hankea, välillä taas joka askeleella upposi hangen läpi veteen. Osmoa maastovaihtelut eivät häirinneet, mutta intoa ja vauhtia oli tietysti niin paljon, että puolet kepeistä jäi sinne jonnekin. Kuitenkin ne kepit, jotka löytyivät, koira ilmaisi itsenäisesti ja varmasti. Ehkäpä pitkän talvitauon jälkeen motivaatio ja into ovatkin pääasioita? Toivottavasti tarkkuutta tulee kauden jatkuessa rutkasti lisää!
Emäntä suuntaa ensi viikonloppuna VAPEPA:n etsintäkurssille. Tämän(kin) viikonloppuriennon perimmäinen tarkoitus on siis hälyryhmään valmentautuminen.
Osmo & Vire 
Mä mietin kanssa tota ensi viikonlopun etsintäkurssia. Mutta, olenhan ilmoittautunut lauantain haun loppukokeeseen maalimieheksi niin päivä- kuin pimeäosuuteen. Joten, etsintäkurssi jääkööt sitten syksylle..
Täällä toinen snautseri-ihminen/espyläinen,joka menossa tonne etsintäkurssille 🙂
Moikka!
Lienetkö, Saara, sen mustan Zava(?)-snakun omistaja? Muita snakuja en espystä muistakaan. Treenailitte joskus hälyryhmässä, kun olin maalimiehenä? Joka tapauksessa kiva, kun tulet samalle kurssille!
Ja Petra, sulla on kyllä asenne ja aktiivisuus kohdallaan! Aivan taatusti päädytte Lumon kanssa hälyryhmään
Tuuli
Ei me niin hyviä olla, että hälyryhmässä treenettaisiin! Treenattiin kyllä viime kausi Sadun ja Zavan kanssa samassa ryhmässä ja musta partanaama täälläkin
Me ollaan joskus törmätty Histan hakumetsässä.