Lämpöaalloilla

Osmo osallistuu pihatalkoisiin pilkkomalla puita

Kesä ja lämpö ovat täällä! Viime viikon rauniotreeneissä vierähti taas yhteentoista asti illalla, mutta onneksi seuraavana päivänä oli lomaa. Osmolla oli kolme maalihenkilöä, joista yksi kaivossa, yksi ”käärmekasan” alla ja yksi arkussa, jonka ympärillä on läjittäin autonrenkaita ja tiiliä.

Kuumasta ilmasta huolimatta poitsu jaksoi ihan hienosti ja haukkui kaikki ”uhrit” esiin. Arkkupiilo meiltä meni ekalla kierroksella ohi, mutta palasimme lopuksi taloille, jotka olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Sain hiukan auttaa Osmoa, joka koetti viilettää inhojen autonrenkaiden yli niin nopeasti, kuin taisi. Lopulta se tarkensi arkun päällä seisten ja haukkui, että ”tuolla se on!”. Treenien jälkeen kotona odottivat Marianne ja Hohto-rotikka, jotka viettivät pari päivää seuranamme ja jatkoivat sitten rotikkaleirille. Kyllä olikin taas mukava nähdä vanhoja ystäviä!

Torstain hakutreeneissä keskityttiin pistoihin, jotka sujuivat tyylikkäästi, eli jokainen piileskelijä löytyi yhdellä lähetyksellä ja ilmaisuhaukku raikui varmasti. Tällä viikolla jatketaan samalla tavalla. Vielä, kun saamme tyhjät pistot kuntoon ja koira alkaa kestää myös satunnaista palkkaamattomuutta, voimme lähteä kokeilemaan HK1-koulutustunnusta!

Talviturkki on heitetty!

Jälkitreenejä tehtiin viikonloppuna, ensin Hullujen Lehmien kanssa Siikajärvellä. Mari oli tehnyt tilaukseni mukaan pidemmän jäljen, mutta maasto oli karmean vaikeaa risukkoa. Liina sotkeutui monta kertaa puihin ja risuihin ja emäntä kiroili ja kompuroi kaukana koiran jäljessä. Muutama keppi ehdittiin kuitenkin poimia ja jäljellä koira pysyi ilmeisen hyvin (ainakin merkatut kulmat ja jäljen loppu löytyivät). Eipä tuosta kuitenkaan mikään voittajafiilis jäänyt, paitsi tietysti Osmolle! 😉

"Isi" antoi jätskiä!

Sunnuntaina tein vihdoin hieman pihahommia ja imuroin ja pesin auton. Illalla ajoimme vielä mökille Porkkalaan, jossa Osmis heitti talviturkin ja sai herkutella isännän jätskin jämillä. Tein lyhyehkön jäljen edellispäivää helpompaan maastoon ja Osmo ajoi sen hyvin. Silti yksi keppi kuudesta jäi metsään. Koiralla on tosi kiire eteenpäin eikä se aina ehdi tai malta tarkentaa kepeillä, vaikka ainoa (ja huippuhyvä) palkka jäljellä tuleekin kepeiltä. Mitä ilmeisimmin itse jäljen ajaminen on Osmosta tosi palkitsevaa!

Lopuksi vielä lyhyet terveysuutiset: Osmon korvaa käytiin maanantaina näyttämässä lekurilla, mutta tulehdusta ei löytynyt. Vinkaisu yhtä kohtaa painaessa johtui luultavasti jostain ulkoisesta traumasta, kuten päin puuta tai toista koiraa juoksemisesta. Lisäksi sain viimein varattua hauvelille kastrointiajan (isännän suostumuksella tietysti). Eiköhän elämä ala naishuolienkin osalta kohta helpottaa…

2 Responses to Lämpöaalloilla

  1. Johanna sanoo:

    Hemmetti ihan salaa olette käyneet naapurissa. Jatkossa kun piipahtelette Porkkalassa, niin Helga haluaa tavata Osmista!!

  2. me halutaan sit heti kuulla kuulumiset pallien poiston jälkeen. vakavasti harkitsen tarmolle samaa ja ois kiva kuulla, oks siitä oikeesti apua naishuoliin.=)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: