Äijäviikonloppu

Mökkeilyn autuutta!

Osmo vietti todellisen äijäviikonlopun isännän kanssa mökillä emännän juhlistaessa kesäloman alkua. Äijäviikonloppuun kuului kalastusta, veneilyä ja äijäherkkuja, joten se oli paras mahdollinen tapa viettää Osmon viimeistä kiveksellistä viikonloppua.

Itse ajoin mökille sunnuntaina toivuttuani lauantain juhlimisesta. Ennen nukkumattia ehdin tehdä yhden jäljen Osmolle. Jäljellä oli kulmia molempiin suuntiin sekä kuusi esinettä, joista neljä perinteisiä keppejä ja kaksi hanskoja. Jälki oli  vanhentunut vajaan tunnin. Osmis oli töihin pääsystä niin tohkeissaan, että otti useamman varaslähdön ennen kuin malttoi odottaa ”etsi jälki” -käskyä.

Merihirviö nousee maihin

Tämän jälkeen kaikki sujui kerrankin kuin tanssi. Koira eteni reippaasti kaukana edelläni ja näytti jokaisen esineen hienosti. Hauska havainto oli se, että kepit Osmo näytti menemällä maahan, kuten olen sille jäljellä opettanut, mutta hanskat se otti suuhunsa ja toi minulle, kuten esineruudussa. Onneksi ilmaisutapa on kokeissakin vapaa ja onneksi kahden entuudestaan tutun mutta ennen toisiinsa liittymättömän asian yhdistäminen ei tuottanut poitsulle vaikeuksia.

Jäähyväiset palleroille

Tänään (maanantaina) katala emäntä vei sitten Osmon lääkärille, jossa se kastroitiin. Vaikka uskon, että ratkaisu oli ehdottoman oikea ja Osmon elämää helpottava, tunsin vieväni jätkää vähintäänkin lahdattavaksi, kun se häntää heiluttaen kiskoi tutun lääkäriaseman ovesta sisään… Koiran nukahdettua lähdin muutamaksi tunniksi kotiin.

Leikkaus oli mennyt oikein hyvin ja Osmo veteli vielä sikeitä mennessäni sitä hakemaan. Se oli kyllä liikuttava näky nukkuessaan oman pyyhkeensä päällä, tutun nallen valvoessa vieressä. Suoraan lääkäriltä ajoin raunioille katsomaan Petran ja Lumon soveltuvuuskoetta. Osmo nukkui koko kokeen ajan autossa. Lumo löysi vaaditut kaksi maalihenkilöä parissa minuutissa, joten Petran viikkojen jännittäminen tuli nopeasti kuitattua! Hyvä, tytöt! 😀

Tällä viikolla ei enää treenata, koska koira saa liikkua vain hillitysti hihnassa. Nyt onkin sitten hyvin aikaa laittaa koti kesäkuntoon ja tavata ystäviä. Huomenna käyn vielä preppaamassa BH-kokeeseen aikovaa tottisryhmäläistäni. Mieli tekisi ajaa myös Kyröskoskelle Mariannen luo, mutta Osmon pitäminen rauhallisena sen lempilikkojen luona saattaa osoittautua turhan haasteelliseksi, oli sillä sitten pallit tai ei…

Mainokset

3 Responses to Äijäviikonloppu

  1. elisa sanoo:

    Heippa!
    Olisi mielenkiintoista kuulla kastraation vaikutuksesta Osmoon lisää. Miten päädyit kastraatioon? Itsellä vuosi ja kahdeksankuukautta vanha snaku ja ajatus kastroimisesta lähti kasvattajalta nyt keväällä ja sitä olen tässä viime aikoina pohtinut melkoisesti. Vielä en ole uskaltanut varata aikaa:)

  2. osmo sanoo:

    Moikka!
    Olin suunnitellut kastraatiota jo pidemmän aikaa, mutta päädyin siihen vasta, kun isäntä (ja Osmon toinen omistaja) antoi luvan. Jostain syystä miehet ottavat kovin henkilökohtaisesti myös koiransa pallit! 😉

    Osmo on aina ollut aika dominoiva ja kahden vuoden iän jälkeen myös aggressiivinen muille uroksille. Toisaalta narttujen kanssa se ei ole kuullut eikä nähnyt mitään muuta, vaan on nylkyttänyt epätoivon vimmalla loputtomiin, narttujen tai emännän rähähdyksistä vähät välittämättä. Usein se oli jo aivan poikki, muttei mahtanut mitään vieteilleen vaan jatkoi vaan.

    Viimeinen varmistus päätökseen oli se, että näin kevyen ja nuoren koiran kyynärpäät alkoivat oireilla ja päätin vakaasti olla antamatta Osmoa jalostuskäyttöön. Ja sitten tosiaan vielä se isännän suostumus.

    Jos pulmanne ovat samansuuntaisia, suosittelen kyllä operaatiota. Osmo ei ole enää nylkytellyt, mutta suhtautumisesta uroksiin minulla ei ole vielä käsitystä. Hihnassa emme seurustele ikinä ja koirapuistoon ei ole ollut nyt asiaa kyynärpään takia. Ohituksissa on ehkä ollut havaittavissa pientä edistystä, mutta se johtunee yhtä paljon omasta, tiukentuneesta asenteestani, kuin pallien puutteesta. Osmo on jo oppinut tietyn pöhkön hötkyilymeiningin ja tuntee inhoamansa ”arkkiviholliset” ilman pallejaankin. Eli aikaisemmin olisi ollut parempi.

    Tuuli

  3. elisa sanoo:

    Kiitti vastauksesta:) Kuulosti kyllä tosi tutulta kun luin tuota. Juuri tuosta nylkyttämisestä haluaisinkin päästä eroon, sillä koira ei usko kenenkään ärähdyksiä vaan jatkaa ja jatkaa kuola suun pielistä valuen.En usko, että pallien poisto vaikuttaa meidän lenkkikäyttäytymiseen, vaan tosiaan täytyisi olla entistä tiukempi. Olen kysellytkin nyt useiden kastroitujen snautsereiden omistajien kokemuksia, ja pelkkää hyvää kuullut, joten päätös alkaa tuntua varmemmalta:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: