Vire on täällä!

Keltainen Vire ja sisko Venni ulkoilemassa luovutuspäivänään

Suursnautserinpentu Vire matkusti eilen kanssani kotiin. Kasvattajan luona allekirjoitettiin kauppakirja ja tutkittiin muut asiaankuuluvat paperit, juteltiin sisarusten omistajien kanssa ja ennen kaikkea seurattiin iloista pentupainia.

Sitten alkoi kotimatka, tutun tuoksuisen viltin päällä Mariannelta saadussa muuttolaatikossa, joka oli sijoitettu tukevasti pelkääjänpaikalle. Vauveli vinkaisi pari kertaa lähdettyämme liikkeelle, mutta rauhoittui pian nukkumaan silitellessäni sitä.

Osmo tapasi Viren jo kasvattajan luona. Pidin jätkän tietysti hihnassa, koska se on aina niin järjettömän innokas. Nytkin se reuhtoi hihnassaan sen verran rajusti, että pikkusisko oli kauhusta kankeana. Yksi lupaava hetki koettiin, kun kävelytin Osmoa kauempana pennusta ja Vire lähti peräämme!  Kotimatkalla pidimme yhden, n. puolen tunnin tauon, jonka aikana pissatin koirat ensin erikseen ja sitten kävelin metsäpolkua pitkin Osmo hihnassa – ja Vire perässä tepsuttaen.

Kotona laitoin Osmon odottamaan kylppäriin pentuportin taakse ja annoin pennun kotiutua hetken kaikessa rauhassa. Leikkiminen on huippua – etenkin naskalihampailla ihmiskäsiin ja -jalkoihin tarrautuminen. Joka paikassa on hanskoja, rättejä, nalleja ja muuta ”kättä pidempää”, joilla taisteluhalua saa edelleen vahvistettua ilman, että veri roiskuu ihan joka kerta…

Samaa laumaa

Sitten otin Osmon mukaan tapahtumien pyörteisiin. Aluksi pidin isoveljen hihnassa, koska Osmo on melkoinen määräilijä ja tykkää pelotella pienempiään (perinteinen koulukiusaaja siis; pohjimmiltaan epävarma omasta asemastaan). Huomioin melkein pelkästään Osmoa ja kehuin sitä aina, kun se ei kyyläillyt pikkusiskoa, vaan suhtautui siihen joko välinpitämättömästi tai ystävällisesti. Pian jätkä tajusi, että pikkusisko tarkoittaa ylimääräisiä kuivanappuloita ja mamman ekstrahuomiota myös sille itselleen.

Osmis yllätti minut myönteisesti: Pian se antoi pennun tulla ja mennä ilman, että sen perään tarvitsi joka kerta hötkyillä. Päästin Osmon melko nopeasti vapaaksi ja kontrolloin sen touhuja vain sanallisesti ja kuivanappulaa syöttämällä. Pari kertaa Osmo teki kyllä täysin turhan yllätyshyökkäyksen Vire-paran päälle (äänitehosteiden kera mutta maltilla eli ilman hampaita). Siitä annoin tietysti jätkän kuulla kunniansa.

Tänään köllöteltiin jo aika lähekkäin!

Välillä pistin taas Osmon kylppärin aidan taakse ja menin leikittämään Vireä ulos. Lelut ja ruoat ovat nimittäin Osmon mielestä kaikki sen, etenkin jos mammakin osallistuu hauskuuteen. Pikkulikka on edelleen kova taistelemaan (huippua!) ja syömään (huippua!). Liotettua pentunappulaa se saa jäljestää tallatulta nurmikolta tai sitten se ruokailee imuttamalla eli ”seuraamalla” ja syömällä samalla mamman kädestä. Tästä se lähtee! 😀

Pete tuli heti katsomaan hauvavauvaa, joten pääsin Osmon kanssa rauhassa iltalenkille. Yön molemmat koirat nukkuivat rauhassa samassa huoneessa. Kerran vinkuvire herätti minut ja vein sen ulos pissalle. Myös aamuherätys tuli ajoissa…

3 Responses to Vire on täällä!

  1. Heli Herna sanoo:

    Onnea pikku-Vireen johdosta! Eiköhän teillä ala aikamoinen elämä kunhan Osmo tottuu pikkusiskoon.

  2. Vipsun mamse sanoo:

    Vipsu alias Vip lähettää siskolle terkkuja! Tavataanko Puolarmaarissa painin ja treenin merkeissä? Laittele sähköpostia jos kiinnostaa.

  3. Aiska sanoo:

    Moikka Tuuli! Onnea ja menestystä uuden pikku söpöläisen johdosta! Kiva kurkkia täältä kuulumisianne! Hieno harrastus1 Mukavaa kesän jätkoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: