Telttailua, mökkeilyä, uintia

Uskomatonta, kuinka nopeasti helteiset kesäpäivät vierivät. Kymmenen viikon ikäinen Vire oppi tänään uimaan, kun kahlasi innoissaan niin syvälle, etteivät tassut enää yltäneet pohjaan. Mukula polskutteli isoveljen perässä kovaa vauhtia ja aivan oikeassa asennossakin, eikä kyse ollut vahingosta, sen varmistimme toistamalla tempun vielä pari kertaa uudestaankin!

Helleviikkoja olemme viettäneet luonnon helmassa. Ensin telttailtiin Kaunissaaressa työkavereideni Sepon ja Miian kanssa. Jo vuoroveneellä pentu herätti huomiota ja päätyi jonkun ihailijan valokuvaamaksikin. Perillä saaressa Osmo kunnostautui uimarina, kun pallonheittäjäkin oli vanha superpesistähti. 😉

Vire tyytyi vilvoittelemaan makailemalla rantavedessä. Yö teltassa sujui kaikin puolin rauhallisesti eikä koirien käytöksessä muutenkaan ollut valittamista. Mitä nyt eräs piraijaksi nimetty mustapää raateli työtovereitani suhteellisen innokkaasti…

Kaunissaaren reissun jälkeen Osmo pääsi Peten luo Porkkalan mökille laatulomalle. Minä ja pentu suunnistimme Miehikkälään, jossa treenikaverini Jaana jo odottelikin hollanninpaimenkoiriensa Askon (4 v.) ja Haukan (10 vkoa) kanssa. Miehikkälän pentuleiri kesti kolme vuorokautta ja sen aikana pennut saivat painia sydämensä kyllyydestä, jäljestää, imuttaa muonaa ”seuraamalla”, vilvoitella järvessä ja taas peuhata. Ja me Hullut Lehmät saimme syödä, juoda, saunoa ja jutella yömyöhään saakka. Tulipahan taas pidennettyä ikää aivan tolkuttomasti!

Miehikkälästä ajelimme suoraan Porkkalan mökille, jossa Peten ja Osmon seurana olivat myös Minna ja Dino-serkku. Vietimme pari mukavaa päivää lenkkeillen saaressa ja tietysti uiden, grillaten ja saunoen.

Osmo pääsi myös jäljestämään pitkän ja vaikean jäljen erittäin tuulisessa säässä ja rutikuivassa maastossa. Olosuhteet olivat siis tosi hankalat ja siihen nähden poitsu selvitti jäljen kerrassaan upeasti ilmaistessaan 5/6 keppiä. Tokoilu ei ole innostanut sen enempää koiraa, kuin emäntääkään, mutta kaikesta huolimatta osallistumme lauantaina tokon SM-kisoihin snautserikerhon joukkueessa. Tulosta lienee turha odottaa, mutta mukavaa ja jännittävää kesäpuuhaa tuokin toki tarjoaa.

Vire jatkaa kädestä suuhun -ruokailujaan eli päivittäisiä tottelevaisuustreenejään. Huomenna kersa pääsee taas hakumetsään isoveljen peesissä. Lyhyitä näkölähtöjä ja omaa rakasta muonaa maalihenkilöiltä on vauvalle luvassa, mikäli treenikaverit hyväksyvät yhden ylimääräisen kuokkijan mukaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: