Viikon jutut

Lyhyesti viime viikon treenikuulumiset:

Maanantaina koulutin tottiksia. Vire oli mukana ryhmätreenissä ja pujotteli imuttamalla ihan hienosti muiden välistä. Osmo ei tehnyt tällä kertaa mitään, mutta pääsi treenien jälkeen lenkille kolmen nartun kanssa.

Keskiviikkona oltiin raunioilla. Osmolle tehtiin palauttava treeni kokeen jälkeen. Kaksi maalihenkilöä, jotka palkkasivat haukun aloituksesta. Toinen oli kaivossa, toinen vaikeassa avopiilossa kasan alla. Siellä Osmo haukkui selin maalihenkilöön. Ilmeisesti haju oli voimakkain siinä vastakkaisen seinän kohdalla. Vire oli itsenäinen ja itsepäinen eikä olisi omasta mielestään tarvinnut mammaa mihinkään. Maalihenkilöt menivät yksitellen piiloihin, mutta silti V. huiteli useita kierroksia ihan omia reittejään. Korjasimme asiaa siten, että viimeinen kolmesta MM:stä meni piiloon Viren nähden, mutta siirtyi piilossa vielä toiseen kohtaan. Nyt V. meni sinne, minne ohjasin, tarkensi sitten hiukan kauempaa ja löysi henkilön. Suurimpia haasteita oli se, että Vire oli viimeisiä treenattavia koiria ja silloin rata oli jo täynnä kaikkia ihania ja kiinnostavia hajuja.

Torstaina hakuiltiin metsässä. Vire oli vuorossa toisena ja kaikki maalihenkilöt tehtiin haamuina eli V. näki heidät kauempaa ennen, kuin he menivät piiloon. Pistot olivatkin erinomaisen suoria ja vauhdikkaita. Palkkaus toimii selvästi parhaiten siten, että purkki on maassa maalihenkilön edessä. Heti, kun V. menee maahan, purkin kansi aukeaa ja maalihenkilö kehuu koiraa koko herkutteluhetken ajan. Osmo sai etsiä yhden maalihenkilön, jonka luo minun piti suunnistaa. Pimeässä kompassisuunnan ottaminen ja ennen kaikkea etäisyyksien arviointi tuotti vaikeuksia, mutta niin vaan pääsimme ”johdon” määräämälle alueelle ja Osmo haukkui henkilön löytyneeksi.

Viikonloppu on kulunut kavereita tavaten, mökkeillen, kurkkukipua sairastaen sekä ennätyksellisiä määriä nukkuen.

Advertisement

Super-Hessu kohtaa pelästyskoiran

 

Vire, Villi ja ensilumi

 

Mukava ja antoisa syysloma on loppusuoralla. Keskiviikosta perjantaihin lomailimme Kyröskoskella treenien merkeissä. Torstaina tein visiitin Nokian Siuroon Jaanan ja lauman luo. Vire ja Villi-sisko temmelsivät elämänsä ensimmäisessä lumisateessa. Teimme myös pieniä tottisharjoituksia naksuttimen kanssa.

Superhessu ulkoilee. Pimu lainasi verkkarit ja Marianne otti kuvan.

Lopuksi Vire pääsi karvoistaan. Se loikoili silmät puoliummessa trimmauspöydällä minun ja Jaanan nyppiessä trimmausveitsillä sen kyljet, selän ja tassut. Sitten Jaana parturoi Viren koneella, siisti vatsalinjan ja tassut saksilla ja niin pörröisestä pennelistä oli kuoriutunut uljas suursnautseri. Tosin laiha suursnautseri, joka pääsi lihotuskuurille eli ruoka-annoksia suurennettiin saman tien.

 

Kandit Vire ja Osmo seuraavat tarkkoina, kun Pupu Tupunan silmää puhdistetaan.

 

Mariannen opastuksella leikitin pentua ja opetin sille rauhaa eli saaliin pitämistä kunnon puruotteessa. Rauhavaihe on se, jonka aikana koira vasta tosissaan palkkautuu lelusta. Osmo pääsi treenailemaan tottista ja tekemään paikallamakuun pitkästä aikaa rivissä vieraiden koirien ympäröimänä. Sillä oli hyvä tsemppi päällä myös seuraamisessa ja jättävissä liikkeissä. Perjantaina Osmo sai etsiä kaksi maalihenkilöä, joista ensimmäinen oli täysin passiivinen, kuten kokeessa (palkkasin toki itse Osmon) ja toinen palkkasi koiran hyvästä haukkusarjasta. Osmo kohotti myös kuntoaan juoksemalla Hohdon ja Pimun kanssa hiekkakuopalla.

Perjantaina ajelimme sitten kotiin valmistautumaan pelastushaun loppukokeeseen, joka oli lauantaina. Pete tuli hoitamaan Virveliä, joten sen ei tarvinnut tulla mukaan vain odottelemaan autossa. Päiväkoe pidettiin Vihdissä. Jännitin itse todella paljon ja ehkä sen vuoksi sekoilin taas vaihteeksi suuntien kanssa alueelle lähtiessäni. Etsintäsuunnitelmani oli hyvä, mutta toteutus tökki pahemman kerran. Annoin Osmon myös huidella aivan liian kaukana, kun en uskaltanut huutaa sitä lähemmäs pelätessäni kutsuvani sen pois maalihenkilöltä. Tästä sain myös tiukkaa palautetta etsinnän päätyttyä. Vaikka ohjaaja sekoili ja oli kertakaikkisen surkea, hoiti Osmo jälleen kerran homman kotiin löytämällä kaikki kolme maalihenkilöä. Kokeen päiväosuus oli siis hyväksytty!

 

Vire ja Osmo jälleen kotikonnuilla. Pimun verkkarit tulivat mukaan.

 

Pimeäosuus pidettiin Kattilajärventien maastoissa Nuuksiossa. Päiväosuudesta viisastuneena huolehdin siitä, että Osmo pysyi hieman lähempänä minua ja teimme selvästi enemmän yhteistyötä, kuin päivällä. Jälleen kaksi ensimmäistä maalihenkilöä löytyivät melko helposti rajoja kiertäessäni, mutta sitten etsimme pitkän pätkän tyhjää. Eräästä tiheästä kuusikosta Osmo oli ollut jo aiemmin selvästi kiinnostunut, mutta en ollut antanut sen tarkistaa paikkaa rauhassa, vaan paahtanut jo eteenpäin.

 

Pelästyskoira rentoutuu yökokeen jälkeen.

 

Saapuessamme samalle paikalle toistamiseen etsintäaikaa oli jäljellä enää 3 minuuttia ja olin itse lähestulkoon jo luovuttamassa. Silloin kaivattu ilmaisuhaukku viimein kajahti kuusikon keskeltä: Kolmas henkilö oli löytynyt! Niinpä loppukokeemme oli kokonaisuudessaan hyväksytty. Molempien osuuksien yleisarvosana oli 2 eli hyvä. Kuten ennenkin, tyydyttävä ohjaaja + erinomainen koira = hyvä tiimi! 😉 Osmo jaksoi hienosti saman vuorokauden aikana puolen tunnin päiväkokeen ja 40 minuutin pimeäkokeen ja itse olen tietysti hurjan ylpeä taitavasta ja sinnikkäästä pelästyskoirastani! 😀

Syysloma koitti!

 

"Odota!"

 

Syysloma on vihdoin koittanut ja tarpeeseen se taas tulikin. Omalla kohdallani syysväsymys näkyy tavallistakin massiivisempana hajamielisyytenä. Joka ainoa päivä olen unohtanut ja/tai hukannut töissä jotakin, mutta onneksi oppilaani ovat huumorintajuisia ja ymmärtäväisiä! Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa vapaa, joten ”hullunkurinen perhe” (Peten termiä lainatakseni) suuntasi mökille nukkumaan ja ulkoilemaan.

 

Väläys ja Äly

 

Maanantaina Virellä oli maha kuralla ja sisällekin raukka oli joutunut ripuloimaan, kun emäntä oli töissä. Siksi Vire ei päässyt tottistelemaan, kun vedin BH-ryhmän treenit. Osmo sen sijaan pääsi kaikkien koirien yhteiseen alkuharjoitukseen. Paikalla oli pelkkiä uroksia, joten pujottelu koirakoiden välistä oli suoranainen saavutus, samoin perusasennossa odottaminen muiden ohittaessa ihan vierestä.

 

Iloinen ja terve taas!

 

Nyt Vire on taas kunnossa ja eilen päästiin jo ulkoilemaan oikein kunnolla. Laihalta pentu kyllä näyttää ripulin ja parin päivän kevyemmän ruokinnan vuoksi. Tänään olisi tarkoitus autoilla – yllätys yllätys – Kyröskoskelle Mariannen ja Nokialle Jaanan luo. Viivymme reissussa korkeintaan kaksi yötä, koska lauantaina menen Osmon kanssa koettamaan pelastushaun loppukoetta. Osmo osaa homman, itsestäni en ole ihan yhtä varma. 😉

Kavereita kylässä

Ystävykset Vire ja Mango, 4,5 kk

Eilen saimme laatulikkoja vieraiksemme: Ystäväni Hanna ja Anna sekä rhodesinkoira Mango (4,5 kk) tulivat seuraksemme ulkoilemaan, peuhaamaan, syömään, juomaan, juttelemaan, saunomaan ja viettämään muutenkin todellista laatuaikaa! Heti aluksi lähdimme upeassa syyssäässä metsälenkille. Koirat saivat juosta vapaana ja Mango ja Vire löysivät taas nopeasti yhteisen sävelen. Ne leikkivät ja juoksivat intona sekä sisällä, että ulkona.

Tässä tytöt myös nukkuivat koko yön vierekkäin

Osmon piti tietenkin aluksi näyttää Mangolle, kuka on koiralauman kingi. Sen jälkeen jätkä näytti vain tyytyväiseltä, kun Vire piinasi vaihteeksi jotakuta muuta, kuin sitä.  Sisällä Osmis ei toiminut edes yleispoliisina, vaan nautti aikuisseurasta kersojen mölytessä keskenään sohvalla tai lattialla.

Viikon varrella ollaan taas treenattu monenlaista. Tottista tehtiin maanantaina ja keskiviikkona ja torstaina juostiin hakumetsässä. Siellä Vire opetteli pistoja ja keskilinjan ylityksiä. Kaksi maalihenkilöä oli keskilinjan molemmin puolin helpoissa piiloissa tai näkösällä. Vire sai juosta toisen luo, joka palkkasi koiran maahan ja muuttui sitten passiiviseksi. Sitten ohjasin koiran keskilinjan yli toisella puolella odottavalle maalihenkilölle, joka toimi samoin, kuin ensimmäinen. Nämä kaksi maalihenkilöä siirtyivät eteenpäin, jolloin saimme paljon toistoja ja kuvan oikeanlaisesta risteilystä. Loistava pentu!

Tytöillä on uudet, hienot legot!

Myös Osmo oli hakumetsässä huippuhyvä. Kiersimme alueen rajojen tuntumassa ja Osmo sai etsiä partiointityyliin aika itsenäisesti. Lähettäessäni sen alueelle ekan kerran se teki salamannopeasti n. 150 asteen käännöksen vasemmalle ja haukkui kuusen alle piiloutuneen maalihenkilön. Hienoa, että hauvan nenä oli auki etsinnän ensisekunneista alkaen! Myös toinen maalihenkilö löytyi pian. Kolmatta etsimme hieman pidempään kiertäessämme alueen rajoja. Lopulta saavuimme lähelle aloitusnurkkaa ja Osmo sai vainun. Kaikki ilmaisut olivat erinomaisia ja maalimieskäytös muutenkin asiallista. Treenikaverit ja kouluttajat yllyttivät, että ei muuta, kuin loppukokeeseen. Kunpa vain ohjaajan suunnistustaidot olisivat hiukan paremmat!

Äly ja Väläys: Hienosti hihnassa?

Hihnalenkeillä olen tällä viikolla vuoroin hävennyt silmät päästäni kahta räksyttävää petoani, välillä taas ollut ylpeä kauniisti ja rauhallisesti ohittavista kullanmuruistani. Osmon lempiviholliset (naapuruston isot ja kovaääniset urokset) ohitetaan ensi viikolla kaukaa, koska nyt haluan kerätä vain onnistumisia ja noiden koirien kohdalla onnistuminen on toistaiseksi mahdotonta. Koirapuistossa ja muutenkin aina vapaana ollessaan Osmo välttelee lähikontaktia urosten kanssa, mutta hihna provosoi sen hölmöilemään ”mamin tuella” ja Virveli tietysti komppaa sujuvasti mukana, vaikkei ymmärräkään syitä tunnelman kiristymiselle. Onneksi äskeisellä aamulenkillä pääsimme ihan siivosti ohi käppänäuroksesta, joka tuli vastaan aivan kotipihamme portilla eli erittäin haasteellisessa paikassa. 😀