Töitä, töitä ja lumiriehoja

marraskuu 27, 2010

Talvi tuli tänä vuonna tosi aikaisin ja toi mukanaan valtavat määrät lunta. Vire on aivan innoissaan ja saa riemastuttavat lumipömöt aina päästessään pomppimaan hankeen. Osmokin on loikkinut pirteänä pitkiä lenkkejä umpihangessa.

Treenattukin on aina välillä, nimittäin hakua, tottista ja emäntä myös kartturointia hälytysryhmän harjoituksissa. Viimeisin on ehdottomasti haasteellisinta! 😉

Muiden koirien ohituksia ollaan päästy treenaamaan päivittäin ja ne sujuvat kivasti, ellei vastaantulija ole jompi kumpi Osmon arkkivihollisista. ”Yhdessä” -käskystä Osmo hakeutuu oikealle ja Virveli vasemmalle puolelleni ja mikäli ohituksessa ei ole huomautettavaa, saavat molemmat kauniista käytöksestä myös palkan.

Kuvausrekvisiitaksi mukaan ottamani tonttulakki oli Virvelin mielestä kivempi suussa, kuin päässä...

Jos koirat ovat samalla puolella, Osmon saa vaihtamaan puolta ”vaihda”-käskyllä. Virveli osaa toistaiseksi vaihtaa vain vasemmalle puolelleni sanoessani ”toinen puoli”. Tuntui näppärältä, että noissa tilanteissa molemmille on omat sanansa. Kaikki muut käskysanat ovatkin sitten samoja, jotta emännän muisti ei joudu liian kovalle koetukselle.

Kaikin puolin tuntuu, että elämä kahden koiran kanssa on sittenkin aika helppoa. Pentu on sisäsiisti ja odottaa rauhassa kotona, kun olen muualla. Kun lammikoita tai tuhotöitä ei ollut aikoihin syntynyt, se sai myös ”ylennyksen” ja saa nykyisin olla koko kämpässä yhdessä Osmon kanssa. Yleensä kaverukset lojuvat sohvalla, joka on ilmeisesti paras paikka tarkkailla parkkipaikkaa eli sitä, tuleeko mami jo töistä.

Tällä viikolla mami on tullut töistä kauhean myöhään ja jatkanut töitä vielä kotonakin, koska meneillään ovat arviointikeskustelut, joita varten täytyy tarkastaa tarinavihkoja, kokeita, pistareita ja oppilaiden itsearviointeja… Toinen vastaava viikko on vielä edessä, sitten alkavat joulujuhlakiireet ja isompien oppilaiden musiikinnumeroiden ”arvonta”. Niin vaan tämäkin lukukausi alkaa olla hektisellä loppusuorallaan.

Työkiireiden vuoksi myös bloginpäivitys on saanut odottaa. Koirien onneksi tarvitsen pitkiä metsälenkkejä myös itse, jotta pääni pysyisi kiireen keskellä kasassa!

Virveli katsoo eläinlääkäriohjelmaa, jossa ultrataan juuri emokoiraa.


Isän(nän)päivä

marraskuu 14, 2010

Osmon isäntä ja Virvelin ottoisäntä Pete on ollut viettämässä viikonloppua kanssamme. Pete torui koiria aamulla, kun ne eivät olleetkaan leiponeet kakkua eivätkä tarjoilleet kahvia sänkyyn, kuten hän toiveikkaasti oletti. 😉 Aamulenkille lähdettiin koko lauman voimin.

Vire rakastaa kaikkia ihmisiä, mikä on upeaa, mutta aiheuttaa myös hankaluuksia. Aamulenkillä metsässä koirat havaitsivat sienestäjäsedän. Osmo tuli kuuliaisesti hihnaan, mutta pikkusisko vähät välitti emännän kutsuista. Sen sijaan se kävi touhottamassa sedän luona ja samalla sedän sienipussi tietysti repesi ja pikkuruiset suppilovahverot levisivät mättäälle. Minä riensin auttamaan ja pyytelemään anteeksi ja annoin hajonneen pussin tilalle muutaman kakkapussin. Lopulta setä oli oikein tyytyväinen ja jutusteli pitkät pätkät kanssani. Minä sen sijaan päätin lavastaa lähitulevaisuudessa muutaman vastaavan tilanteen Virelle siten, että se on liinassa ja pääsen puuttumaan tottelemattomuuteen.

Lenkillä tehtiin myös muutama esine-etsintäharjoitus. Koska Pete oli mukana, hän joutui kuvaajaksi. Osmolle hanskan hakeminen on helppo nakki, mutta Vire on tietysti vasta aloittelija. Se hakee innokkaasti esineitä (jotka olen koiran nähden pudottanut tai heittänyt jonnekin), mutta ongelmana on ollut esineen tuominen mammalle asti. Siksi olen harjoitellut siten, että Virveli on hihnassa. Tänään otin riskin ja pidin Viren vapaana, mutta sain kuin sainkin kehuttua pentua niin, että se tuli hanskan kanssa luokseni. Kaksi parasta luovutusta eivät päätyneet videolle, mutta tässäkin pätkässä on onnistunut lopputulos eli hanska on lopussa emännällä. 🙂 Lisäksi siinä penneli käyttelee myös nenäänsä löytääkseen hanskan!

Tällä viikolla ohitustilanteita on päästy harjoittelemaan paljon ja suurimmaksi osaksi ne ovat menneet hyvin. Virveli ei juurikaan enää hauku vastaantulijoita, mutta vetäisi kyllä mielellään niitä kohti. Välillä päästään oikein upeasti ohi namin ja jatkuvan kontaktin kanssa. Osmo ohittaa koirat hienosti paria arkkivihollista lukuunottamatta. Perjantaina Virveli pääsi (luvalla tietysti) tervehtimään Osmon inhoamaa Miro-sakemannia Osmon odottaessa ja inhotessa kauempana hihnassa. En nimittäin halua, että Osmo opettaa pikkusiskolle, että tätä kaveria kuuluu vihata!

Osmo lähettää isänpäiväterveiset ”Nasulle” ja Vire ”Onni Partaselle”!


Räkäisen emännän tunnustuksia

marraskuu 6, 2010

Vire ja Osmo Porkkalassa

Koirat ovat saaneet toimia kuluneella viikolla lähihoitajina emännän potiessa flunssaa. Sairauslomaa on pitänyt pitää tietysti myös treeneistä, mutta metsälenkkeily ja koirakavereiden kanssa juoksentelu ovat taanneet liikunnan edes noille nelijalkaisille.

Tänään käytiin jo Porkkalassa nauttimassa merellisestä luonnosta ja aurinkoisesta säästä. Yritin ottaa Virvelistä poseerauskuviakin, mutta ilman kuvausassistenttia homma oli turhan haastava: Koira kiinni puuhun, nappuloiden ja keppien viskomista sen ulottumattomiin ja sitten salamana kuvausasemiin…

Osmo pällisteli hetken touhua, mutta meni sitten tyytyväisenä rouskuttamaan mättäälle heittelemäni kuivamuonat pikkusysterin nenän edestä. Mökillä tehtiin myös koirien syyshuolto eli leikattiin kynnet, kammattiin parrat ja putsattiin korvat. Harmi, että kuvat tuli otettua jo ennen kauneudenhoitotuokiota.

Myös kaksi viikkoa sitten poseerattiin Porkkalassa.

Virvelin huoltoon pitäisi kuulua myös päivittäinen hammasjumppa, jossa turhan ahtaasti kasvavia alakulmureita vedetään ulospäin. Tässä kohdassa emäntä joutuu kyllä tunnustamaan olleensa mahdottoman laiska ja saamaton…  Vipsu-siskon hampaita on jumpattu ja kuvattu sata kertaa ahkerammin! 😉

Ulkoilun ja hoitotoimien lisäksi Vire sai juoksuhepuleita ja Osmo piti kuria. Pari jälkikeppien ilmaisua tein naksuttimen kanssa pennulle, mutta siihenpä ne treenit tältä erää jäivätkin. No, välillä on kiva elellä ihan pellossa!

Kotimatkalla käytiin vielä koirapuistossa, jossa Vire haukkui innoissaan uusia kavereita ja kiusasi pienempiään. Osmo juoksenteli parin nartun kanssa, mutta sitten puistoon saapui todella iso ja uskottava uros ja Osmis tuli mukamas muina miehinä mamman viereen odottamaan kotiinlähtöä.