Leikkiä ja läheisyyttä

Lomailu on jatkunut mukavissa merkeissä ystäviä tavaten ja heidän kanssaan ulkoillen. Eilen tavattiin Porkkalassa Johanna ja riisenineidit Helga (3 v.) ja Hulda (8 kk). Helga on tiukka mimmi ja sitä Virvelin epätoivoiset mielistely-yritykset lähinnä ällöttivät. Huldan (8kk) kanssa Vire sen sijaan innostui myös juoksemaan ja painimaan, kunhan pienestä alkujärkytyksestään selvisi.

Tänään lenkkeilimme ystäväni Hannan kanssa Tapiolan suunnalla, minkä jälkeen menimme Hannan, Petrin ja heidän poikiensa luo herkuttelemaan.

Läheisyyttä Tapiolassa. Vasemmalta Kuisma, Vire, Iksu, meitsi ja Osmo

"Perheen pienimmät" katselivat yhdessä lastenohjelmaa.

Iivana (5 v.) ja Kuisma (3 v.) olivat koirista yhtä innoissaan, kuin ennenkin ja etenkin Vire näytti nauttivan seurasta yhtä paljon kuin pojatkin. Tietysti innokkaimmat säntäilyt kiljumisineen saivat penikan riehaantumaan liikaakin ja niitä yritettiin siten rajoittaa. Osmo otti rennosti ja keskittyi lattialla makailuun luultavasti hyvinkin tyytyväisenä siitä, että pojat eivät pörränneetkään vain sen kimpussa.

Kumpi on pidempi, Iivana vai Vire? Ylituomarina Osmo.

Kaiken kaikkiaan Vire käyttäytyi yllättävän hienosti ja näytti jopa tajuavan, että pieniä ihmisiä ei lähestytä yhtä raisusti, kuin isompia. Poikien lelut pidettiin turvassa lastenhuoneen oven takana ja joulukuusikin jätettiin rauhaan, vaikka sellaista kivoilla leluilla koristeltua jättikeppiä ei meillä kotona olekaan. Paria alaoksan koristetta piti kyllä tutkia hiukan tarkemmin, kun ihmiset keskittyivät syömiseen. Huomenna suuntaan surkeassa ajokelissa varovaisesti ajellen Kyröskoskelle vaihtamaan vuotta Mariannen ja laumansa kanssa.

Advertisement

Hiihtokausi avattu

Joululoma jatkuu, samoin emännän huippuinnokas suklaansyönti. Sen vastapainoksi olimme eilen Porkkalassa hiihtoretkellä. Kamerani on hävinnyt, joten tässä postauksessa on vain vanhoja hiihtokuvia Osmiksesta.

Osmo on vanha hiihtokonkari ja ilmeisesti Virveli otti siitä mallia, kun se ei kaikeksi yllätykseksi yrittänyt ollenkaan tappaa suksia ja sauvoja. Tai sitten useat hiihtäjien kohtaamiset lenkkipolkujen liepeillä ovat totuttaneet likan hiihtovälineistöön. Pääsin myös kokeilemaan Virelle vetovarusteita ja opettamaan Peten suosiollisella avustuksella veto-käskyä.

Osmo ja isäntä hiihtoretkellä

Vein likan valjaat päällä n. 20 metrin päähän ja jätin Peten saalislelun kanssa ”jänikseksi”. Sitten ei muuta, kuin käsky ”VETOOOO” ja kohti lelua. Ekoilla kerroilla kuuliainen neiti jarrutti heti, kun tunsi valjaissaan vedon, mutta kannustamalla se tajusi, että näissä vetimissä vetäminen onkin sallittua. Muutama toisto otettiin pikkuruisella matkalla ja niistä viimeinen pelkällä hankeen jätetyllä lelulla ja ilman Peteä. Tasapuolisuuden nimissä Osmis pääsi harjoittelemaan ilmaisua ja haukkui maalimies-Peten esiin piilostaan.

Jäällä hauvat juoksivat ja painivat sydämensä kyllyydestä ja paluumatkalla tassut selvästi jo hiukan painoivat. Mökillä kampasin lumipallerot kahdeksasta tassusta ja kahdesta parrasta ja sen jälkeen ihmiset söivät ja koirat nukkuivat. Tämä treeni otetaan taatusti vielä uudestaan loman mittaan!

 

Rauha laumassa ja emännällä hyvä tahto

Olohuoneen joulusiivous Viren tyyliin

Hektinen joulujuhlaviikko on takana ja parin viikon loma edessä! 😀 Töissä joulujuhlallisuudet tonttuleikkeineen, bändiesityksineen ja opekuoroineen saatiin kunnialla hoidettua ja lapsukaiset hyvillä mielin lomille. Kotona joulusiivous alkoi vasta eilen illalla ja melkoinen kaaos täällä jo olikin!

Virveli huomasi jännän korin olohuoneen hyllyssä ja tutki vähän sen sisältöä...

Työpäivieni ajan koirat ovat aina rauhassa kotona eikä tuhoja tarvitse pelätä. Mutta mikäli mamma kehtaakin lähteä uudestaan töihin illalla, keksii Vire itselleen virikkeitä esim. pihistämällä alusvaatteita pyykkinarulta, tutkimalla käsilaukun sisältöä, kokeilemalla huulikiiltoa tai tuunaamalla isoveljen kisakirjat uuteen uskoon… Myös varoiksi lattialle jättämäni sanomalehdet kelpasivat askartelumateriaaliksi. Ne oli huolellisesti silputtu kivaksi koristelumisateeksi ja levitelty sitten ympäri kämppää.

Mutta nyt on siis emännällä lomaa ja aikaa ulkoilla hauvojen kanssa pitkiä lenkkejä lumisessa metsässä. Joulusiivouskin alkaa vähitellen olla tehtynä. Tänään suuntaan mökille Peten luo ja aattoakin vietän yhdessä uskollisen keponi kanssa, kun kerran näin mukavasti yhdessä viihdytään.

Mökillä trimmailen koirat ja sitten Vire pääsee tekemään lähempää tuttavuutta suksien ja sauvojen kanssa. Kenties kokeillaan hiukan vetovarustustakin! Neidin juoksut eivät vielä alkaneetkaan, vaikka viime postauksessa sellaista ounastelinkin. Silloinen kenkkuilu oli siis joku ohimenevä uhmavaihe ja nyt korvat ovat olleet taas käytössä, eivätkä vain koristeena. Toivottavasti tontutkin ovat huomanneet, että täällä on sittenkin ihan kilttejä, joskin tosi karvaisia lapsia! 😉

Veemäinen Virveli

Ystävykset Vire ja Mango, ikää 7 kk

Torstai-iltana se alkoi: Virveli oli lenkillä kertakaikkisen veemäinen ja korvaton kakara. Se ei totellut pysähtymiskäskyä, vaan päin vastoin kiihdytti juoksuaan vastakkaiseen suuntaan. Se veti hihnassa kuin mielipuoli (tosin suunta oli koirapuistoon päin) eikä ollut vähääkään kiinnostunut mammasta. Seuraavana päivänä lähdimme Turkuun Annan ja Mangon luo.

Käymme yhdessä ain' käymme aina rinnakkain

Koirat tulivat edelleen loistavasti toimeen keskenään ja irrottelivat kunnolla ulkona. Ystävysten menoa oli ihana seurata eikä Osmoakaan ärsyttänyt yhtä paljon kuin pentujen ollessa pienempiä.

Mutta Virvelin veemäisyys jatkui. Se karkasi metsälenkillä kaukana näkyvän koiran luo ja sai vielä houkuteltua Mangon mukaansa. Osmo totteli ja tuli hihnaan ja Anna jäi sen kanssa odottamaan, kun säntäsin pyytelemään

Ystävän tehtävä on tarjota olkapää - tai lonkka, johon nojata.

koiranulkoiluttajalta anteeksi. Kuullessaan, että koirat ovat nuoria narttuja snautseriuros Leevin omistaja rauhoittui ja juttelimme siinä pitkät pätkät hyvässä hengessä. Vanha snautseri oli todella kiinnostunut Virvelistä ja silloin minulla alkoi raksuttaa: Virehän tekee selvästi juoksuja!

Päätelmää vahvisti ilta Annan luona. Jo sisäsiistiksi oppinut kakara pissasi matolle ja olisi juonut vaikka valtameren, ellemme olisi rajoittaneet sen vedensaantia. Lisäksi Mango, joka ei ole koskaan ennen nylkyttänyt

Lepohetki turkulaisessa keittiössä

yhtäkään koiraa, yritti muutamaan kertaan nousta Virvelin selkään. Mangon ekat juoksut ovat juuri loppuneet ja se oli kuulemma aivan samanlainen idiootti juuri ennen juoksujen alkua.

Kotiin päästyämme Vire ryhtyi ensi töikseen nylkyttämään isoa nalleaan. Luultavasti Pimun vierailu meillä reilu viikko sitten juoksujensa parhaina päivinä sai Viren hormonitoiminnan kiihtymään. Useinhan laumassa elävien narttujen juoksut tulevat peräkkäin tai jopa samaan aikaan. Eli tässä sitä nyt odotellaan juoksujen alkua, kun pikkulikka kasvaa nartuksi.

Likat jakoivat luutkin keskenään, toisin kuin omistushaluinen Osmo

 

Lisää lunta

Osmo odottaa trimmausta...

Itsenäisyyspäivää on vietetty sankassa lumipyryssä, joka on jatkunut koko viime yön ja tämän päivän. Lunta on aukeilla, auraamattomilla taipaleilla emäntää puolireiteen, Virveliä rintaan ja Osmoa kaulaan saakka! Tarpominen ja pomppiminen eteenpäin käy siis tosissaan kuntoilusta! Onneksi myös koiranulkoiluttajien tallaamia poluntapaisia on sen verran, että välillä eteneminen on hiukan kevyempää. Metsässä lenkkeilen sinnikkäästi, koska haluan pitää hauvat vapaana ilman, että hiihtäjät saisivat valittamisen aihetta latuja pilaavista koirista.

Metsäretken jälkeen unet maittavat jopa näin läheisissä tunnelmissa

Pitkä viikonloppu on kulunut arviointiviikoista toipuen eli nukkuen, ulkoillen ja ystäviä mm. pelastuskoiraväen pikkujouluissa tavaten. Yhdet hakutreenitkin mahtuivat ohjelmaan. Osmo etsi, tarkensi ja haukkui komeasti kolme maalihenkilöä.

Virvelille tehtiin haamuharjoituksia, eli maalihenkilö näyttäytyi kauempana ja meni piiloon koiran huomattua hänet. Sitten penikka sai rynnätä matkaan (n. 30-40 m) ja joutui myös käyttämään nenäänsä hajun tarkentamiseen. Ensimmäisellä piilolla Vire ei heti muistanut, miten herkkupurkin saa auki (menemällä maahan), mutta aikansa ihmeteltyään se muisti homman juonen. Maalihenkilöiden päälle se ei edes yrittänyt hyppiä, vaikka olikin ratketa riemusta. Koiran koko takapää vispaa vimmatusti, kun se löytää ihmisen! 😀 Tässä vielä videopätkä viimeisestä lähetyksestä. Taustaäänet kuuluvat kateellisena autossa odottavalle isoveikalle…

Nyt on partatakut setvitty ja kynnet leikattu, joten ei muuta, kuin hyvää itsepäisyyspäivää ja Linnan juhliin! 😉