Pätevä pelastuspoika ja kammottava teini

Osmo on tehnyt hyvää työtä hälytysryhmän treeneissä. Perjantain harjoitukseen olin tilannut sille taajamaetsintää liinassa, koska sitä se ei ole paljoa treenannut. Koiran perässä roikkuva liina (ja liinan perässä roikkuva emäntä) eivät jätkän menoa haitanneet. Se ymmärsi olevansa töissä koulun piha-alueella ja jalkakäytävillä, vaikka on tottuneempi työskentelemään vapaana metsässä. Aluetta haravoidessamme koira äkkiä nostikin nenänsä ja kurotti jalkakäytävän vieressä olevan lumivallin päälle. Annoin sen työstää hajun ja kohta se jo haukkuikin kuusen alla maalihenkilöä.

Toinen alueemme oli pitkä, kapea niittykaistale kahden tien välissä. Kävelimme pitkin alueen reunassa kulkevaa polkua, koska luotin siihen, että hyvän sivutuulen ansiosta koira saisi alueen hajut polulle. Puolisen tuntia tarvottuamme saavuimme korkean lumivallin luo ja päätin nousta vallin päälle, koska se toimi myös tuulensuojana. Pian Osmo nostikin nenäänsä ja lähti määrätietoisesti keskemmälle aluetta. Siellä se tarkensi erään puun luo, kurkotteli ylöspäin ja ilmaisi komeasti piileskelijän. 😀

Myös Vire on saanut harjoitella maalimieskäytöstä (maahanmeno ja säheltämättä oleminen) ja hiukan nenänkäyttöäkin. Viimeisimmissä treeneissä Vire kyllä bongasi maalihenkilöt ennemmin silmillään, kuin nenällään. Ensi kerralla laitetaan maalihenkilöt kunnolla piiloon, jotta likka joutuu kunnolla haisteluhommiinkin. Tottista treenataan pari kertaa viikossa kotosalla. Ylipursuavasta innostuksesta ja hieman kehittymättömästä keskittymiskyvystä johtuen hyvien suoritusten sekaan mahtuu myös paljon sähläämistä ja hyppelehtimistä…

Lenkeillä Vire on keksinyt olevansa TEINI, jonka kuuluu välillä uhmata käskyjä ja esittää kuuroa. Vastaantulevia koiria kohti pitäisi saada ryntäillä ja niille olisi Virvelin mielestä kiva myös huudella. Teinipimun räksytys alkaa aina, jos Osmo-isoveli on vähääkään kiihtynyt ohitustilanteessa. Mikäli Osmo on rauhallinen, Vire kiskoo ehkä hihnassa, muttei sentään hauku. Ohitustreenejä kaivataan siis jälleen!

Teini on aloittanut uudestaan myös kodin irtaimiston tuhoamisen yksin ollessaan. Uusin aluevaltaus on sähköjohtojen nakertelu. Tästä sekä pari kertaa alas kiskotusta verhosta sekä useammasta tuhoutuneesta cd-levystä johtuen neiti viettää taas nykyisin työpäivät makuuhuoneessa portin takana. Sanomattakin lienee selvää, että sähkölaitteet johtoineen on evakuoitu tilasta. Makkariin meno työaamuina on aina oma shownsa, koska 32-kiloinen lurjus ei ole siinä asiassa lainkaan yhteistyöhaluinen. Siskontyttöni Siiri (4,5 v.) totesi aika osuvasti, että ”Vire on kammottava!” Äänensävy ei ollut pelokas, vaan lähinnä paheksuva.

2 Responses to Pätevä pelastuspoika ja kammottava teini

  1. Leena sanoo:

    Toi viimeinen kommentti muistuttaa jotenkin omia muistikuvia Ritan pentuajoista. ”Kaikki koirat on pentuina ihania – paitsi meidän Rita” (Leena 12v)

  2. Anna sanoo:

    Mä niin jaan ton tuskan. Mango vetäs toissapäivänä Tempur-tyynyn sekä 4 reikää seinään napostelupalana, ihan lämmittelynä. Sitä ennen ei mitään tuhoja. Lisänä pari hienoa karkailua mummon ja toisen koiran perään, ennen totellut AINA. Vetää prkeleesti hihnassa… Sit aina kun suuttuu sille, se on ihan söpö mussukka ja tenhokatse. Eli menee HERMO!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: