Juoksuja odotellessa

Helmikuussa Korennon hangilla

Virvelin siskossarjasta yksi on aloittanut ekat juoksunsa. Myös täällä odotellaan juoksuja alkaviksi, koska likka merkkailee lenkeillä melkein yhtä tiuhaan, kuin Osmo. Teinityttö on myös kyseenalaistanut mamman käskyjen kannattavuutta, esim. viimeisissä tottistreeneissä:

Etsintätreeneissä Vire oli ohjaajan kanssa eri mieltä piston suunnasta. Kuva: Juha Löytöläinen

Vire sai päähänsä, että sivulle-käskyn jälkeen on paljon hauskempaa hypätä yllättäen mammaa päin, kuin totella. Temppu yllätti minut täysin, koska tähän mennessä olen ollut jokseenkin ainoa ihminen, jota vasten Vire EI ole hyppinyt. Teini näytti oikein tyytyväiseltä itseensä, kun se sai mamman hiukan horjahtamaan taaksepäin. Temppu toistui muutaman kerran, mutta koska Vire ei saanut mammasta irti pientä horjahdusta kummempaa reaktiota, se totesi tottistelun sittenkin hauskemmaksi. Seuraamispätkät pidin todella lyhyinä ja onnistumisista likka sai luvallista riehuntapalkkaa.

"Takana" -käsky toimii kapeilla poluilla.

Muiden koirien ohitukset menevät aina treeneissä täysin ilman ongelmia, mutta lenkeillä vaihtelevasti. Osmon arkkivihollisen Miron kanssa päästiin oikein treenaamaan, kun se tuli isäntänsä kanssa vastaan ja karmaisevan haukku- ja tempoilunäytöksen suututtamana pyysin saada ohittaa heidät uudestaan. Miron isäntä oli yhteistyöhaluinen ja niin pääsimme treenaamaan. Pari kertaa ohitimme Miron hieman asiallisemmin ja viimein, kolmannella tai neljännellä kerralla, hyvin. Rauhallinen ja suurikokoinen Miro-sakemanni on monta vuotta sitten pistänyt isottelevan teini-Osmon selälleen ja sen tosikko snautseri muistaa ikuisesti…

Metsälenkeillä olen mennyt aina välillä itse piiloon ja odottanut, että koirat tulevat katsomaan, minne jäin. Tällä hetkellä molemmat pitävät minua jo niin hyvin silmällä, että piiloon on vaikea livahtaa. Alunperin tarkoitukseni oli vain opettaa koiria pysymään lähettyvilläni, mutta samalla olen myös päässyt kertaamaan Virvelin kanssa maalimieskäytöstä eli maahanmenoa ja rauhassa olemista. Nyt vaikuttaa siltä, että isoveli Osmo on tullut opettaneeksi

Piiloa kohti... Kuva: Juha Löytöläinen

Virvelille myös ilmaisuhaukun. Osmon aloittaessa haukun Virveli innostuu tietysti myös haukkumaan. Muutaman kerran on käynyt niinkin, että Vire on ehtinyt luokseni ensiksi ja haukahtanut jopa ilman Osmon yllytystä. Olen kehunut pentua haukusta, mutta vaatinut joka tapauksessa maahanmenon ja palkannut rauhallisesti kauas itsestäni. Haukkuessaan Virveli nimittäin kiihtyy, mitä ei varsinkaan maalimiehen luona kaivata ollenkaan.

Treeneissä mennään täysillä. Kuva: Juha Löytöläinen

Viimeisimmissä pitkissä treeneissä olin kartturina ja sain taas todeta, että treenattavaa sillä saralla riittää. Pitäisi lähteä tutuillekin metsälenkeille kartan ja kompassin kanssa, jotta saisi treeniä kartan ja maaston lukemisessa ja kompassisuunnan ottamisessa.

2 Responses to Juoksuja odotellessa

  1. Jaana sanoo:

    Aurinkoisia ajatuksia mukavia kevätpäiviä teille aktiiviset treenaajat! Korennon lauma ihailee.

  2. Anna sanoo:

    Kivoja kuvia, hienoja treenihetkiä! Täällä takana juuri Manun sterilointi, haavaa parannellaan ja otetaan iisisti. Toivottavasti nähdään pian!
    Anna ja Mango

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: