Puoli kuuta peipposesta

huhtikuu 25, 2011

Pete ja koiruudet peltolenkillä

Pääsiäismökkeily jatkui upeassa säässä eiliseen saakka. Osmolle tein sekä perjantaina että lauantaina vajaan kilometrin jäljen, jolle olin jättänyt pelastusjälkikokeiden tyyliin käyttöesineitä. Ekalla jäljellä en itse muistanut reittiä kunnolla ja sekoitin välillä koiraparan päätä ohjaamalla sitä väärään suuntaan. Onneksi uskoin lopulta koiraa enkä omaa lahoa päätäni ja jäljestys jatkui.

Pätevä jälkikoira ja viimeiset kinokset

Toisen päivän jälki meni edellistäkin paremmin, kun en itse sählännyt vaan annoin koiran tehdä työt. Ensimmäisen esineen olin merkannut varmuuden vuoksi, se kun sattui olemaan autoni avain. Koira näytti myös avaimen, joten mamman ei tarvinnut ryhtyä tonkimaan maata päästäkseen kotiin. 😉 Jälki meni myös kahden ojan sekä yhden pellon yli, joten haastettakin oli edellispäivää enemmän.

Virekin sai jäljestää eli tehdä kaksi lyhyttä peltojälkeä. Noin joka toiselle askeleelle olin laittanut sen omaa muonaa ja yllättävän hyvin pysyi tytölläkin nenä maassa.

Oja ei ole syvä, vaan koira makailee sen pohjassa.

Jäljestyksen lisäksi kävimme pitkillä lenkeillä, joilla koirat saivat säntäillä sydämensä kyllyydestä. Juoksemisen lomassa ne pääsivät heittämään talviturkkinsakin. Ojassa makailun lisäksi Virveli ui myös ihan oikeasti. Taito ei siis ole talven aikana päässyt unohtumaan.

Osmon päätä ei palellut!

Myös muita eläimiä bongattiin: Linnuista tunnistin peipposen, västäräkin ja useampia kurkia. Metsässä nähtiin peura ja kaksi hirveä ja kotipihassa monta oravaa. Ajojahteja ei onneksi päässyt syntymään, koska ehdin laittaa koirat kiinni ennen kuin ne havaitsivat riistaa.

Ryhmäpotretti portailla.

Riistaeläinten lisäksi tapasimme myös Peten siskon Minnan ja hänen kääpiösnautserinsa Dinon. Porukka mahtui hyvin pieneen mökkiin eikä rähinöitä syntynyt ollenkaan.

Tauolla katseltiin jäiden sulamista.

Viimeisenä lomapäivänä eli tänään nautimme mahtavan kesäisestä säästä ja upeasta luonnosta kotikonnuillamme Espoossa. Kiersimme mm. Levo-Antiaan ja Iso-Antiaan lammet Nuuksion erämaassa.

Koirat virkistäytyivät jäävedellä sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Tarpomisen lisäksi kolmen tunnin retkeen sisältyi kaksi kahvitaukoa, luontohavaintojen tekemistä ja valokuvausta. Paremmin ei viimeistä lomapäivää olisi voinut käyttää! 😀

Syvä-Antias sulaa.


Leirikuulumiset ja pääsiäistoivotukset

huhtikuu 22, 2011

Aamulenkillä Porkkalan lumettomilla kallioilla

Olemme viettämässä pääsiäistä mökillä. Suunnitelmissa on tehdä molemmille koirille kauden ensimmäiset jäljet, käydä pitkillä metsälenkeillä ja tietysti syödä hyvin, saunoa ja rentoutua. Lisäksi emännällä on mukana isot pinot korjattavia kokeita, mutta ei puhuta siitä nyt. 😉

Viime viikonloppuna olimme Virvelin kanssa Korennon veemäisten pentujen leirillä. Viikonloppu oli todella hauska ja koulutuksellisesti antoisa. Treenasimme sekä lauantaina että sunnuntaina tottiksia, hakua sekä esine-etsintää. Tottiksissa saimme Virvelin kanssa tosi hyvää palautetta etenkin seuraamisesta. Täyskäännöstä täytyy treenata vielä erikseen, samoin perusasentoon siirtymistä. Koiran asento seuraamisen aikana on suora ja kontakti hyvä. Perusasennoissa Vire tuppaa välillä nojailemaan emäntään, joten palkkauksessa pitää olla tarkkana. Jättävistä liikkeistä maahanmeno on parempi ja nopeampi. Vire menee maahan oikeaoppisesti etupää edellä, mutta tarvitsee vielä pieniä apuja ohjaajalta.

Vire leirillä. Kuva: Jaana Joona

Istumisliike on hidas ja sitä täytyykin treenata nopeammaksi irrallaan seuraamisesta. Nopeaa liikerataa haetaan nyt ohjaajan namikättä vaihtamalla ja apuliikettä korjaamalla. Luoksetulo oli leirillä kerrassaan loistava. Vire tuli täysillä, mutta osasi jarruttaa eikä törmännyt minuun. Se istui suoraan ja lähelle minua! 😀 Eteenlähetyksiä lelun luo treenattiin myös ja vauhtiahan niissä tietysti riitti. Hakuradalla Vire oli taitava ja tiesi hyvin, mitä oltiin tekemässä. Sen sijaan emäntä sai palautetta epämääräisistä lähetyksistään… Esineruudussa Virveli haki ensimmäistä kertaa vieraan esineen, joten se tehtiin näköavuilla. Esineen luovutus ja muutenkin korvien olemassaolo silloin, kun jossain on jotakin emäntää hauskempaa, on tällä hetkellä aika kyseenalaista.

Työkoirat vapaalla

Tiistain tottistreeneissä oli sen verran vähän osallistujia, että ehdin ottaa omilla koirillani kunnon treenit. Osmo sai noutaa pitkästä aikaa esteiden yli, kun Talinhuipun kentällä on myös matalampi hyppyeste ja loiva A-este. Täysmittaisia pk-esteitä en Osmolla enää hyppyytä. Vire puolestaan ei vielä saa hyppiä tai kiivetä isoja esteitä, koska sen luusto vielä kehittyy. Sen sijaan loivimman ja matalimman A-esteen likka kiipesi ekaa kertaa elämässään, mutta reippaasti ja iloisesti. Työkoira tuo kyllä ilmiselvästi on! Hyppytreeneiksi riittävät toistaiseksi puunrungot metsälenkeillä.

Eilen kiirastorstaina käytiin vielä hakutreeneissä ennen mökille tuloa. Koska tuulta ei ollut juurikaan, sai Vire maalihenkilöistä näkövaikutteen ennen näiden piiloutumista. Pistot olivatkin vauhdikkaita ja suoria. Myös maahan koira meni ihan oma-aloitteisesti. Osmo sai myös etsiä kolme maalihenkilöä ja haukkua vaihtelevan

Tassukarvat kaipaavat vielä siistimistä

määrän ennen palkkaa. Se teki treeninsä viimeisenä koirana, joten vanhoja hajuja oli tarkistettavana jo aika paljon. Myös intoa oli niin paljon, että jätkä otti alueelle tullessamme varaslähdön, mikä ei ole ollenkaan sen tapaista. Onneksi sain karjuttua pojan takaisin ja hallintaani, ennen kuin se olisi mennyt palkkaamaan itse itsensä maalihenkilön luo.

Kiitokset vielä Jaanalle ja kaikille mukana olleille mahtavasta leiristä ja mukavaa pääsiäistä!


Pitkiä päiviä ja lyhyitä öitä

huhtikuu 12, 2011

Kevät näyttää ja tuntuu jo aivan oikealta keväältä: valoa, lämpöä, linnunlaulua, koirankakkoja, kuraisia tassuja ja työkiireitä riittää. Päivät ovat pitkiä ja kiireisiä ja yöt lyhenevät lyhenemistään. Tämä emäntä taitaa käydä hiukan ylikierroksilla, kun viikonloppunakin pitää herätä jo aamuyöstä touhuamaan ja pähkäilemään tulevia ja meneillään olevia projekteja…

Osmo tauolla näytösten välissä

Viime viikonloppuna Osmo oli esiintymässä ja Virveli ihmettelemässä suurta maailmaa Olarin lysteissä. EsPY oli järjestänyt tapahtumaan pelastuskoirien työnäytöksiä, joita allekirjoittanut oli juontamassa. Spiikkailun ohella ohjasin Osmoa, joka sai molemmissa näytöksissä etsiä ja ilmaista vapaaehtoisia avustajia. Lisäksi olimme mukana tottelevaisuusnäytöksessä, josta saimme kohtuuttoman hyvää palautetta. Lastenviihdyttämisen konkarina Osmo päätti omat osuutensa tietysti yleisölle vilkuttamiseen, mikä sai aikaan ilahtuneita huudahduksia ja aplodeja. 😉

Vire ja nuori ihailija

Virveli kävi näytösten väliajoilla tepastelemassa (Lue: ryntäilemässä ja hötkyilemässä) markkina-alueella. Ihmisvilinä ei sitä pahemmin ihmetyttänyt, mutta ilmapallot, kaiuttimista raikaavat äänet  ja etenkin kirsun korkeudella pikkulasten käsissä tuoksuvat grillimakkarat olivat saada neidin hullaantumaan ja emännän hermostumaan. Toisella kierroksella Vire olikin jo edustuskelpoisempi. Se malttoi kuunnella mammaa eikä enää tempollut ihan joka suuntaan. Lapset saivat silitellä isoa koiraa rauhassa, kun iso koira käskettiin maahan ja ison koiran emäntä syötti sille pikkuruisia lihapullan muruja kaiken aikaa.

Osmo on ollut viime aikoina todella äksy tosikko niin ohitustilanteissa kuin kotona Virvelin kanssa. Ehkä liukkaat ja ärsyttävästi yhtäkkiä upottavat polut ovat rasittaneet sen kyynärpäätä. Tai sitten ärsyttävä ja todella sinnikkäästi kimpussa härkkivä teinisisko käy vain todenteolla herran hermoille. Joka tapauksessa jätkä lienee loman tarpeessa ja se saakin jäädä Peten kanssa kotiin viettämään poikien viikonloppua, kun me tytöt suuntaamme perjantaina Korennon Veemäiselle leirille. 😀


Uusiutuva luonnonvara

huhtikuu 3, 2011

Törppö ja tosikko uusissa kevätkampauksissaan

Trimmauskoneeni on ollut hukassa monta kuukautta. Etsin sitä kotoa ja mökiltä jokaisesta mahdollisesta paikasta. Kyselin sitä myös Mariannelta, jonka luona olen joskus kauan sitten trimmannut koiria. Tällä välin molemmat partaeläimet ovat kasvattaneet karmean komeat kuontalot ja treenikaverit ovat kyselleet, yritänkö tehdä Virvelistä mustaterrieriä… Sitten Pete siivosi eteisen kaappia ja löysi koneen (se oli makuupussin alla alahyllyn takanurkassa).

Trimmin jälkeen paparazzi yllätti neidin päikkäreiltä.

Viren pitkän päällyskarvan olin nyppinyt jo aiemmin, joten pääsin heti kampaamisen jälkeen ajamaan koiran koneella. En ole koskaan ennen trimmannut suursnautseria ja työn jälki on tietysti sen mukaista… Mamma sanoi ”oho” vähän väliä, mutta onneksi Vire on siinä mielessä poikkeuksellinen teinityttö, että ulkonäkö ei kiinnosta sitä pätkääkään. Sitä paitsi eihän sitä voi oppia trimmaamaan riiseniä, jos ei koskaan harjoittele! 😉

Osmis otti päikkärit nallen kanssa.

Kauneussalongissa myös leikattiin kaikki 38 koirankynttä (Osmolla ei ole takajaloissa kannuskynsiä). Virvelin lisäksi myös Osmo pääsi ylimääräisistä karvoistaan. Koneesta innostuneena tein sillekin lyhytkarvaisen rotanhännän, joka ei kyllä sovi Osmolle yhtä hyvin, kuin vanha, tuuhea huisku. Onneksi koirankarva on nopeasti uusiutuva luonnonvara!

Boring!! Action, please!

Viime viikolla treenattiin tottiksia ensin BH-ryhmäni kanssa ja sitten Hullujen lehmien kanssa. Torstaina Osmo harjoitteli hälyryhmäläisten treeneissä laviinikoiran töitä. Maalihenkilöt kaivettiin lumiluoliin, joiden suuaukot vielä peitettiin huolellisesti jäälohkareilla ja irtolumella. Eipä tuo ollut vaikeaa raunioilla syvemmältäkin maalihenkilöitä etsineelle Osmolle. Sen sijaan maalihenkilönä toimiminen oli vähintäänkin eksoottista! Makasin kippurassa siinä kaikkein pienimmässä luolassa ja monta kertaa lunta ja koiraa satoi niskaan, kun innokkaimmat etsijät yrittivät kaivaa ”uhrin” ulos piilosta. On tuokin vaan hullua puuhaa ja kuitenkin kauhean kivaa ja kiinnostavaa.

Loppuun laitan vielä tottisvideon, joka on kuvattu Hullujen lehmien treeneissä Virvelin ollessa 8 kuukauden ikäinen. Emäntä sortuu tekemään ihan liian pitkää pätkää, jolloin koiran kontakti herpaantuu. Koiran toimintaan olen varsin tyytyväinen!