Uusiutuva luonnonvara

Törppö ja tosikko uusissa kevätkampauksissaan

Trimmauskoneeni on ollut hukassa monta kuukautta. Etsin sitä kotoa ja mökiltä jokaisesta mahdollisesta paikasta. Kyselin sitä myös Mariannelta, jonka luona olen joskus kauan sitten trimmannut koiria. Tällä välin molemmat partaeläimet ovat kasvattaneet karmean komeat kuontalot ja treenikaverit ovat kyselleet, yritänkö tehdä Virvelistä mustaterrieriä… Sitten Pete siivosi eteisen kaappia ja löysi koneen (se oli makuupussin alla alahyllyn takanurkassa).

Trimmin jälkeen paparazzi yllätti neidin päikkäreiltä.

Viren pitkän päällyskarvan olin nyppinyt jo aiemmin, joten pääsin heti kampaamisen jälkeen ajamaan koiran koneella. En ole koskaan ennen trimmannut suursnautseria ja työn jälki on tietysti sen mukaista… Mamma sanoi ”oho” vähän väliä, mutta onneksi Vire on siinä mielessä poikkeuksellinen teinityttö, että ulkonäkö ei kiinnosta sitä pätkääkään. Sitä paitsi eihän sitä voi oppia trimmaamaan riiseniä, jos ei koskaan harjoittele! 😉

Osmis otti päikkärit nallen kanssa.

Kauneussalongissa myös leikattiin kaikki 38 koirankynttä (Osmolla ei ole takajaloissa kannuskynsiä). Virvelin lisäksi myös Osmo pääsi ylimääräisistä karvoistaan. Koneesta innostuneena tein sillekin lyhytkarvaisen rotanhännän, joka ei kyllä sovi Osmolle yhtä hyvin, kuin vanha, tuuhea huisku. Onneksi koirankarva on nopeasti uusiutuva luonnonvara!

Boring!! Action, please!

Viime viikolla treenattiin tottiksia ensin BH-ryhmäni kanssa ja sitten Hullujen lehmien kanssa. Torstaina Osmo harjoitteli hälyryhmäläisten treeneissä laviinikoiran töitä. Maalihenkilöt kaivettiin lumiluoliin, joiden suuaukot vielä peitettiin huolellisesti jäälohkareilla ja irtolumella. Eipä tuo ollut vaikeaa raunioilla syvemmältäkin maalihenkilöitä etsineelle Osmolle. Sen sijaan maalihenkilönä toimiminen oli vähintäänkin eksoottista! Makasin kippurassa siinä kaikkein pienimmässä luolassa ja monta kertaa lunta ja koiraa satoi niskaan, kun innokkaimmat etsijät yrittivät kaivaa ”uhrin” ulos piilosta. On tuokin vaan hullua puuhaa ja kuitenkin kauhean kivaa ja kiinnostavaa.

Loppuun laitan vielä tottisvideon, joka on kuvattu Hullujen lehmien treeneissä Virvelin ollessa 8 kuukauden ikäinen. Emäntä sortuu tekemään ihan liian pitkää pätkää, jolloin koiran kontakti herpaantuu. Koiran toimintaan olen varsin tyytyväinen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: