Kevät näyttää ja tuntuu jo aivan oikealta keväältä: valoa, lämpöä, linnunlaulua, koirankakkoja, kuraisia tassuja ja työkiireitä riittää. Päivät ovat pitkiä ja kiireisiä ja yöt lyhenevät lyhenemistään. Tämä emäntä taitaa käydä hiukan ylikierroksilla, kun viikonloppunakin pitää herätä jo aamuyöstä touhuamaan ja pähkäilemään tulevia ja meneillään olevia projekteja…
Viime viikonloppuna Osmo oli esiintymässä ja Virveli ihmettelemässä suurta maailmaa Olarin lysteissä. EsPY oli järjestänyt tapahtumaan pelastuskoirien työnäytöksiä, joita allekirjoittanut oli juontamassa. Spiikkailun ohella ohjasin Osmoa, joka sai molemmissa näytöksissä etsiä ja ilmaista vapaaehtoisia avustajia. Lisäksi olimme mukana tottelevaisuusnäytöksessä, josta saimme kohtuuttoman hyvää palautetta. Lastenviihdyttämisen konkarina Osmo päätti omat osuutensa tietysti yleisölle vilkuttamiseen, mikä sai aikaan ilahtuneita huudahduksia ja aplodeja. 😉
Virveli kävi näytösten väliajoilla tepastelemassa (Lue: ryntäilemässä ja hötkyilemässä) markkina-alueella. Ihmisvilinä ei sitä pahemmin ihmetyttänyt, mutta ilmapallot, kaiuttimista raikaavat äänet ja etenkin kirsun korkeudella pikkulasten käsissä tuoksuvat grillimakkarat olivat saada neidin hullaantumaan ja emännän hermostumaan. Toisella kierroksella Vire olikin jo edustuskelpoisempi. Se malttoi kuunnella mammaa eikä enää tempollut ihan joka suuntaan. Lapset saivat silitellä isoa koiraa rauhassa, kun iso koira käskettiin maahan ja ison koiran emäntä syötti sille pikkuruisia lihapullan muruja kaiken aikaa.
Osmo on ollut viime aikoina todella äksy tosikko niin ohitustilanteissa kuin kotona Virvelin kanssa. Ehkä liukkaat ja ärsyttävästi yhtäkkiä upottavat polut ovat rasittaneet sen kyynärpäätä. Tai sitten ärsyttävä ja todella sinnikkäästi kimpussa härkkivä teinisisko käy vain todenteolla herran hermoille. Joka tapauksessa jätkä lienee loman tarpeessa ja se saakin jäädä Peten kanssa kotiin viettämään poikien viikonloppua, kun me tytöt suuntaamme perjantaina Korennon Veemäiselle leirille. 😀