Puoli kuuta peipposesta

Pete ja koiruudet peltolenkillä

Pääsiäismökkeily jatkui upeassa säässä eiliseen saakka. Osmolle tein sekä perjantaina että lauantaina vajaan kilometrin jäljen, jolle olin jättänyt pelastusjälkikokeiden tyyliin käyttöesineitä. Ekalla jäljellä en itse muistanut reittiä kunnolla ja sekoitin välillä koiraparan päätä ohjaamalla sitä väärään suuntaan. Onneksi uskoin lopulta koiraa enkä omaa lahoa päätäni ja jäljestys jatkui.

Pätevä jälkikoira ja viimeiset kinokset

Toisen päivän jälki meni edellistäkin paremmin, kun en itse sählännyt vaan annoin koiran tehdä työt. Ensimmäisen esineen olin merkannut varmuuden vuoksi, se kun sattui olemaan autoni avain. Koira näytti myös avaimen, joten mamman ei tarvinnut ryhtyä tonkimaan maata päästäkseen kotiin. 😉 Jälki meni myös kahden ojan sekä yhden pellon yli, joten haastettakin oli edellispäivää enemmän.

Virekin sai jäljestää eli tehdä kaksi lyhyttä peltojälkeä. Noin joka toiselle askeleelle olin laittanut sen omaa muonaa ja yllättävän hyvin pysyi tytölläkin nenä maassa.

Oja ei ole syvä, vaan koira makailee sen pohjassa.

Jäljestyksen lisäksi kävimme pitkillä lenkeillä, joilla koirat saivat säntäillä sydämensä kyllyydestä. Juoksemisen lomassa ne pääsivät heittämään talviturkkinsakin. Ojassa makailun lisäksi Virveli ui myös ihan oikeasti. Taito ei siis ole talven aikana päässyt unohtumaan.

Osmon päätä ei palellut!

Myös muita eläimiä bongattiin: Linnuista tunnistin peipposen, västäräkin ja useampia kurkia. Metsässä nähtiin peura ja kaksi hirveä ja kotipihassa monta oravaa. Ajojahteja ei onneksi päässyt syntymään, koska ehdin laittaa koirat kiinni ennen kuin ne havaitsivat riistaa.

Ryhmäpotretti portailla.

Riistaeläinten lisäksi tapasimme myös Peten siskon Minnan ja hänen kääpiösnautserinsa Dinon. Porukka mahtui hyvin pieneen mökkiin eikä rähinöitä syntynyt ollenkaan.

Tauolla katseltiin jäiden sulamista.

Viimeisenä lomapäivänä eli tänään nautimme mahtavan kesäisestä säästä ja upeasta luonnosta kotikonnuillamme Espoossa. Kiersimme mm. Levo-Antiaan ja Iso-Antiaan lammet Nuuksion erämaassa.

Koirat virkistäytyivät jäävedellä sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Tarpomisen lisäksi kolmen tunnin retkeen sisältyi kaksi kahvitaukoa, luontohavaintojen tekemistä ja valokuvausta. Paremmin ei viimeistä lomapäivää olisi voinut käyttää! 😀

Syvä-Antias sulaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: