Vapauden hurma

Tämä ja viime viikonloppu on jälleen nautittu keväisestä luonnosta ja laajoista lenkkimaastoista mökillä. Kosteiden niittyjen ainut huono puoli on punkit, joita molemmista koirista on nypitty pois oikein urakalla. Eilen sain viimein aikaiseksi laittaa torjunta-aineet turkkeihin. Tuntui hassulta, että n. 18 kilon painoiseen Osmoon ja n. 32 kilon painoiseen Virveliin meni sama määrä ainetta (yli 15-kiloisille koirille 2 pipetillistä). Innokkaan ojissa luttaamisen vuoksi uusin käsittelyn vielä tänä iltana kotona.

Porkkalan metsissä vihertää jo!

Arkiviikoilla on käyty treenaamassa muutama kerta sekä tottiksia, että hakua. Kaupunkitreeni oman bh-ryhmäni kanssa oli oikein passeli Virvelille. Vaikeinta bh-kokeen kaupunkiosuudessa tulee todennäköisesti olemaan ihmisjoukkio, joka puhuttelee koirakkoa. Vire uskoo vakaasti, että kaikki ihmiset, jotka osoittavat vähäistäkään mielenkiintoa sitä tai sen taluttajaa kohtaan, haluavat saada iloisen (lue: holtittoman villin) riisenin syliinsä… Käskyn alla koira onneksi malttaa myös istua paikallaan, mutta kohtaamisia pitää selvästi treenata enemmän. Koirien ohitukset ja yksin odottaminen sujuivat sen sijaan hienosti. Viimeksi vastaavissa treeneissä Vire oli n. 4kk ikäinen ja piti kauhean haukkukonsertin, kun mami lähti pois sen näkyvistä. Silloin pennun metelistä yllättyneenä sain todeta, että yksin on ihan eri asia, kuin isoveljen kanssa. Osmon vieressä odottelu on nimittäin alusta asti sujunut hienosti.

Hakutreeneissä on tehty haamuja eli maalihenkilöt ovat näyttäytyneet Virelle ja menneet sitten piiloon. Koira putoaa upeasti maihin heti, kun se on löytänyt ihmisen. Itsekseni olen ottanut myös ilmaisuhaukun alkeita. Ne ovat sujuneet ennenkin silloin, kun Osmo on ollut mukana näyttämässä esimerkkiä. Ilman Osmoa Vire ei aluksi meinannut millään haukahtaa, mutta pienellä houkuttelulla sain sen oivaltamaan, mitä odotin. Nyt haukku irtoaa ainakin minun tai Peten ollessa piilossa. Varsinaisissa treeneissä keskitymme edelleen etsimiseen, eli palkka tulee heti, kun koira on löytänyt ihmisen ja mennyt maahan.

Osmo on edelleen todella varma suorittaja. Sillä on aina motivaatiota etsiä ihmisiä ja pistoilla nenä pysyy auki huimasta vauhdista huolimatta. Viimeksi koira oli niin nopea, että viimeinen kolmesta maalihenkilöstä yllättyi suuresti ymmärtäessään, että muut henkilöt oli jo löydetty. Komeat ilmaisuhaukut kahdella edellisellä piilolla eivät siis olleet kuuluneet alueen laitimmaiseen kulmaan, jossa tämä kolmas treenikaveri piileskeli. Raunioilla olisi kiva käydä, mutta toistaiseksi emme ole ehtineet mukaan vapaavuoroille. Tottiksia Osmo on tehnyt turhan vähän. Jotain pientä se saa tietysti aina tehdä, kun olen kouluttamassa ryhmääni, mutta tokoliikkeitä pitäisi alkaa taas muistutella sen mieleen. Etenkin ruutu, tunnistusnouto ja kaukokäskyt kaipaisivat treenaamista.

Äitienpäiväterveiset valkovuokkojen keskeltä

Lopuksi Osmo lähettää äitienpäiväonnittelut Kessulle Lippajärvelle, Vire Saralle Siuroon ja emäntä sekä Pete-kepo omille emoilleen Helsinkiin ja Espooseen. Ihan kelpo tyyppejä ovat kaikki nämä äidit saaneet aikaiseksi! 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: