Juhannuksen jälkiä

kesäkuu 27, 2011

Aamulenkillä "saaressa"

Olemme taas viettäneet aikaa Porkkalan mökillä. Tällä hetkellä kaivon vesijohto odottaa uusimista, mutta sadevettä on runsain mitoin peseytymistä ja tiskaamista varten ja juomavettä tuodaan kaupungista isoissa kanistereissa. Mukavan alkeellista ja ihanan rauhallista.

Koirien päiväohjelma vakiintui suurinpiirtein tällaiseksi: Aamulenkki uinnin ja pienen esine-etsinnän kera, löhöilyä ja/tai turkinhoitoa kotipihassa, ihmisten lounaan jälkeen jälkiharjoitus ja illan hieman viilennyttyä iltalenkki (n. 5 km) hölkäten. Iltalenkin jälkeen oli vuorossa ruokailu ja sitten vapaata hengailua kuistilla tai telkkarin katselua sisällä.

Jäljestämistä treenasimme neljänä peräkkäisenä päivänä. Virveli teki yleensä ensin pienen ilmaisutreenin, jossa 10-20 metrin jäljelle oli jätetty 3-5 keppiä. Keppien kohdalla huudahdin iloisesti ”hyvä – maahan” ja palkkasin koira. Vire innostui kepeistä siinä määrin, että olisi mielellään pureskellutkin niitä, mistä tietysti kielsin. Maahanmenoakin Vire alkoi tarjota jo ilman käskyäkin.

Törppö ja Tosikko juhannustunnelmissa

Varsinaiset jäljet olivat lyhyitä (50-250 m) ja alkuun niiden alussa ja joissain alustanvaihtokohdissa oli kuivanappulaa. Kuivanappulat keräsivät kuitenkin muurahaisia, jotka kutittivat ahneen jäljestäjän kurkkua siinä määrin, että nappulakohtien jälkeen Vire ryki ja oksensi pienen limaläjän… Koska en halunnut, että koira yhdistäisi jäljestystä kurjaan oloon, jätin nappulat seuraavilta jäljiltä kokonaan pois. Tämä ei aiheuttanut muuta ongelmaa, kuin vauhdin lisääntymisen liian kovaksi. Keppien kohdalla Virveli sentään hidasti tahtia niin, että ehdin kehumaan ja käskemään sen maahan. Kepeistä koira sai tietysti myös palkkaa.

Osmo jäljesti vaihtelevammin, yleensä erittäin varmasti, mutta kerran myös erittäin surkeasti. Selitän kehnoa treeniä ennen kaikkea myrskyisän kovalla tuulella ja omalla epävarmuudellani lähes merkkaamattomalla jäljellä. Osmon jäljet olivat pidempiä ja maastoltaan haastavampia. Mukana oli niin teiden ja polkujen ylityksiä kuin kuivaa kalliotakin. Keppejä Osmon treeneissä oli yleensä neljä ja niistä Osmis löysi aina vähintään kolme. Janaharjoittelua pitää selvästi lisätä, koska janat olivat Osmiksen heikoin kohta.

Rakkautta suviyössä? Vai juoksut alkamassa viimeinkin?!

Juhannus oli suorastaan säälittävän rauhallinen, mutta kaikki paikallaolijat nauttivat olostaan täysin siemauksin. Kuinka ollakaan, ohjelmassa oli lenkkeilyä, uimista ja jäljestystä. Yksi saunalonkero tuli sentään illalla nauttua ja sekin puoliksi Peten kanssa. Eipähän ollut kenelläkään kankkusta! 😉

Juhannuspäivänä mökillä kävi vieraita, joista kuvassa Olga-mopsi


Reenejä ja reissaamista

kesäkuu 20, 2011

Mango ja Vire tulevat hyvin juttuun keskenään

Vietin viikonlopun vanhojen hyvien ystävieni Hannan ja Annan seurassa Turussa. Myös virikkeet olivat vanhoja ja moneen kertaan toimiviksi todettuja: Keskustelua, naurun räkätystä, ihanaa ruokaa, viiniä, kirpputorikierros ja metsälenkkeilyä koirien kanssa.

Todistusaineistoa: Virveli selällään!

Vire ja Annan rhodesiankoira Mango tulivat edelleen erinomaisesti juttuun keskenään, vaikka ensimmäinen kohtaaminen eteisessä nostikin Mangon niskakarvoja hieman pystyyn ja sai Virvelin örähtämään pari kertaa. Tämän jälkeen likat olivat kuitenkin sujut ja leikkivät väsymättä ja hyvässä hengessä keskenään. 

Vasemmalta Remu, Vire, Remun mamse Jenna, meikä ja Osmo. Kuvan otti Hanna.

Mango on ainoa koira, jonka kanssa leikkiessään Virekin menee välillä jopa selälleen. Likat ovat molemmat melkoisen rajuja leikeissään, mutta Mango väistää yleensä herkemmin. Osmo tyytyi seurailemaan tyttöjen paini- sessioita keittiön pöydän alta.

Pahimmat menohalut on taltutettu ja kuvat alkavat onnistua.

Iltalenkillä mukaan menoon liittyi Mangon paini- kaveri Remu, reilun vuoden ikäinen labbisuros. Koska Osmo on tunnetusti tosikko ja epävarma ärhentelijä, se joutui katselemaan muiden ilakointia hihnassa mamman vieressä. Remulle sen piti siltikin päästä sanomaan räyh, mistä hyvästä mamma sanoi pari kertaa räyh Osmolle. 

Nuorisoa kalliolla. Vasemmalta Vire, Remu ja Mango

Loppuilta ja yö Annan luona sujuivat leppoisasti ja rauhallisesti. 

Osmon kanssa vaihteeksi yhteisymmärryksessä

Tänään ollaan taas kotona. Aamulenkin lomassa tein muutamia esine-etsintätreenejä. Ekalla kierroksella koirat etsivät hanskat ja tokalla kierroksella pienemmät esineet eli avaimenperän ja tutin. Vire tarvitsi pikkuesineiden kohdalla uuden näytön ja kaikissa luovutuksissa kevyen pakotteen eli pannasta kiinni ottamisen. Sen mielestä olisi ollut paljon hauskempaa jäädä pöpelikköön meuhkaamaan itsekseen esineillä, kuin antaa ne makkaranpalaa vastaan mammalle. Luovuksia treenattiinkin pari kertaa vielä erikseen ja vasta sitten Vire sai meuhkata hetken hanskalla. Kaikkien lajien harjoituksia jatketaan tällä viikolla mökillä.


Hellettä ja tyttöjä

kesäkuu 13, 2011

Törppö ja Tosikko

Helteet ovat hellineet laumaa ensin Kirkkonummella, sitten Kyröskoskella ja sitten Ylöjärvellä. Päivän kuumimmat tunnit ollaan vietetty visusti varjossa, ulkoilmaa viileämmissä sisätiloissa tai vedessä.

Isäntä vedessä, valvojat laiturilla

Mökillä myös isäntä uskaltautui heittämään talviturkin. Emäntä on tunnetusti sellainen vilukissa, että menee itse järveen aikaisintaan juhannussaunasta.

Terassille jatkoa

Uimisen lisäksi nikkaroimme lumikuorman hajottaman terassin tilalle uutta. Koirat toimivat työnvalvojina. Tosin Virvelin mielestä se rakensi yksin koko terassin.

Innokas uimari treenaa jo sukeltamista...

Lauantai-iltana ajelimme Mariannen luo Kyröskoskelle. Koiria on juoksutettu ja uitettu illan viileydessä läheisellä metsäautotiellä ja hiekkakuopalla.  Helteen, punkkien ja uimisen lisäksi varma kesän merkki on Osmon hotspotit. 😦 Tänään ei poitsu pääse uimaan, koska sen alaselässä on ilkeännäköinen märkivä ihotulehdus, jota märkä turkki ei saa hautoa. Onneksi tänään on taas hitusen viileämpi sää.

Porukka poseeraa. Vasemmalta Hohto, Pimu, Vire ja Osmo

Vire on näyttänyt terävyytensä muutamaan kertaan härkkimällä Pimua kepinhaku- ja uintihuumassaan. Eilen pääsimme puuttumaan teinitytön törkeään käytökseen sen verran näpsäkästi ja oikea-aikaisesti, että sen jälkeen myös pelkkä Virvelin nimen ärjäiseminen tiukkaan sävyyn sai sen muuttamaan mieltään. Hohto on edelleen Viren idoli, jota sille ei tulisi mieleenkään uhmata tai haastaa. Myös Osmoa pikkusysteri kunnioittaa ainakin hivenen enemmän, kuin Pimua. Kissat, joita täällä majailee peräti viisi, ovat saaneet olla jokseenkin rauhassa.

Vasemmalta Vire, Sanni, Päivi (+vauva), Osmo ja Siiri

Hyvää käytöstä nähtiin myös Ylöjärvellä, jossa kävimme eilen moikkaamassa siskoani Päiviä ja innokkaita ”koirankouluttajia” Siiriä (5 v.) ja Sannia (3,5 v.).

Sanni pitää kiinni Virvelin hihnasta ja Siiri Osmon. Minä pidän lankoja ja tarvittaessa kuivanappuloita käsissäni.

Pikkulikat halusivat sekä kouluttaa että ulkoiluttaa koiria, jotka suhtautuivat heihin mukavan rauhallisesti (ehkä helteestä johtuen jopa Virveli!) ja erittäin hyväntahtoisesti. Illalla palasin Mariannen majataloon. Lähipäivien aikana olisi tarkoitus ehtiä käydä myös Siurossa Jaanan luona.

Siskontytöt ja karvalapset yhteispotretissa


Rikka veljen silmässä

kesäkuu 9, 2011

Potilas Saarinen unenpöpperössä kotipihalla. Tassussa on miehisen pinkki kanyyliside.

Osmon tämäkin kesäloma alkoi lääkärireissulla, kun en saanut sen silmää ärsyttänyttä roskaa itse pois. Eläinlääkärimme ihmetteli taas kerran innokasta potilasta, joka kiskoi ovesta sisään ja halusi itse hypätä tutkimuspöydälle. Osmis heilutti onnellisena häntää, kun eläinlääkärimme Eeva Teräväinen tutki sen silmän. Silmään laitettiin puudutustippoja ja sitten Eeva yritti poimia roskaa pois, mutta se ei hievahtanutkaan.

Niinpä Eeva passitti meidät Mevetiin silmälääkärin vastaanotolle. Mevetissä jonotimme pitkän aikaa, mutta kun pääsimme vastaanotolle, alkoi tapahtua vauhdilla. Koira kevyeen narkoosiin ja suoraan pieneen kirurgiseen silmäoperaatioon (roska oli uloimpien silmäkalvojen välissä jumissa ja se piti leikata pois). Osmis käyttäytyi Mevetissäkin loistavasti, vaikka odotushuoneessa oli monta urosta aivan haisteluetäisyydellä.

Pikkukoirienkin kanssa voi leikkiä nätisti! Naksu ja Vire Haagan koirapuistossa.

Osmon jäädessä nukkumaan lähdin Virvelin kanssa kaupunkiretkelle. Oli mukava kävellä sen kanssa kahden, kun ei ollut isoveljeä yllyttämässä hölmöön käytökseen vastaantulevien koirien kohdalla. Menimme käymään koirapuistossakin, jossa helteestä huolimatta oli muutamia fiksuja ja erittäin sosiaalisia koiria (mm. mahtava pitkäkarvainen sakemanni Redi). Vire rentoutui nopeasti ja yllytti uusia kavereitaan leikkiin. Yllättävää kyllä, innokkain leikkikaveri oli pikkuruinen Naksu, joka oli peräti 14-vuotias. Leikkituokioiden välissä Vire lojui varjossa ja lepuutti päätään vesikupissa. Se nautti ilmiselvästi rennosta laumaelämästä ilman tosikkoa isoveljeään.

Kaupunkiretken jälkeen Virveliäkin väsytti.

Haimme Osmon vastaanotolta ja menimme kotiin jatkamaan heräilyä. Iltalenkille Osmo lähti muitta mutkitta, mutta oli kyllä normaalia rauhallisempi etenkin koiria ohittaessamme. Ja kun Osmo käyttäytyy, käyttäytyy myös pikkusysteri. 😀 Tänään menemme hakutreeneihin (joissa Osmo ei tosin silmänsä vuoksi saa treenata) ja sitten mökille muutamaksi päiväksi. Mahdollisesti viikonloppuna kutsuu Pirkanmaa ja lukuisat ystävät ja sukulaiset siellä.


Hälyleiri ja KESÄLOMA!

kesäkuu 7, 2011

Koirat kesälaitumella

Kesäloma on koittanut ja viimein on aikaa päivittää blogiakin. Osmis täytti viisi vuotta 1.6. Virveli on vuotias, mutta sen ekoja juoksuja edelleen odotellaan.

27.-28.5 eli kesken kaikkein hektisimmän kevätjuhla- ja arviointikiireen, oli hälyryhmän leiri Mustialassa. Olin jälkiryhmässä, jota luotsasi Helene Pekkinen. Leiri oli niin antoisa, että kirjoitan tällä kertaa vain siitä.

Ensimmäinen jälki meni Osmolta hyvin, mutta itse sain palautetta turhasta epävarmuudestani ja jälkimerkkien etsiskelystä katseellani. Ohjaajan ainoa tehtävä kun on lukea koiraa, ei merkkejä! Virelle olin tehnyt itse lyhyen metsäjäljen, jolla oli myös namiapuja ja muutama esine. Vire jäljesti hienosti nenä maassa. Esineiden kohdalla kehuin ja käskin koiran maahan. Maassa se sai ekstrapalkkaa ja sitten työ jatkui.

Osmon seuraava koitos oli vaikea häiriöjälki, joka tehtiin tuplana eli kaksi jälkeä kulki rinnakkain ja kaksi koiraa ajoivat ne samaan aikaan. Jälki kulki hiekkateillä, joita käytettiin kaiken aikaa sekä nurmikkokentillä, joilla niilläkin liikkui ihmisiä. Eniten minua kuitenkin jännitti Osmon parina jäljestävä Kari-sakemanni. Onneksi kouluttajamme Helene rohkaisi minua ottamaan haasteen vastaan, sillä Osmo oli alusta lähtien työmoodissa eikä kiinnittänyt Kariin mitään huomiota! Häiriöistä johtuen se päinvastoin keskittyi normaaliakin paremmin. Autoin koiraa ensimmäisen hiekkatien ylityksen kohdalla näyttämällä maata ja toistamalla käskyn, mutta sen jälkeen koira ratkaisi vaikeatkin paikat itse. Onnistumisen kokemus oli aivan huikea! 😀

Virveli vauhdissa

Myös Vire ajoi lyhyen nurmikkojäljen, jolla oli muutamia nameja ja yksi kulma. Likka teki hyvin töitä ja Helene kommentoi, että saan koirasta ihan mitä tahansa! Hän myös kehotti tekemään edelleen tarkasti pohjia pellolla/nurmikolla, jotta vauhdikas koira ei ala hutiloida jäljellä. Totta puhuen sainkin taas melkoisen kipinän jälkihommiin, joiden kohdalla oma treenimotivaationi (lue: jäljentallausmotivaationi) on ollut hukassa. Hakua jatketaan tietysti edelleen molempien koirien kanssa.

Seuraavan päivän treeneihin kuului esinekuja, jolla vahvistettiin erilaisten esineiden ilmaisemista. Kujalla käytin pitkästä aikaa naksutinta, jolla merkkasin Virelle, että juuri esineet ovat se upea juttu. Kujan lisäksi Virelle tehtiin taas lyhyt metsäjälki, joka oli sille ensimmäinen vieraan ihmisen tallaama. Tällä kertaa typykkä päätti olla murrosikäinen jästipää. Se näytti minulle keskisormea eikä olisi millään viitsinyt tehdä töitä eli pitää nenää maassa. Noin joka kolmannella askeleella pysähdyin, kun Vire nosti nenänsä ja yritti rynniä vauhdilla metsän muiden tuoksujen perään. Hyvää tässä surkeassa esityksessä oli se, että jaksoin olla Virveliäkin päättäväisempi ja vaadin sitä työskentelemään jäljen loppuun saakka – vaikka sitten kolme askelta kerrallaan.

Osmo sai toisena päivänä toimia koe-eläimenä, kun teimme ns. viuhkajäljen muutamalle kokeneemmalle koiralle. Neljä ihmistä tallasi ensin samaa jälkeä, yksi heistä jätti esineen jäljelle ja vähän matkan päässä jälki hajosi viuhkamaisesti neljään eri suuntaan. Jäljelle lähdettiin kuin päiväkävelylle ilman sen ihmeempiä käskyjä. Viimeistään esineen jälkeen Osmo oli kyllä täysin työmoodissa. Ennen jäljen hajoamista se kävi tutkimassa yhden puussa olevan merkin todella tarkasti. Sain myöhemmin kuulla, että esineen jättänyt jäljentekijä oli siirtänyt merkkiä parempaan paikkaan. Koira oli siis jo jossain määrin identifioinut oikeaan jälkeen.

Viuhkakohdassa ohjaajan tehtävänä oli pysyä paikallaan, antaa paljon liinaa ja antaa koiran tehdä valinta. Suorastaan kuuli, miten pienen nausterin päässä raksutti! Osmo jatkoi viitisen metriä c-jälkeä, pysähtyi, kiersi lenkin ja kävi tarkistamassa b-jäljen. Sitten se palasi takaisin päin jäljen hajoamiskohtaan, nuuski tarkasti ja lähti todella määrätietoisesti oikealle jäljelle. Jäljen lopussa Osmo sai myös ilmavainun Jennistä ja nosteli nenäänsä kohti taivasta. Onneksi tuulensuunta oli otettu huomioon eikä ilmavainu ollut liian voimakas. Niinpä Osmis jäljesti loppuun saakka ja löysi Jennin (henkilö D), joka palkkasi koiran purkkimuonalla ja kehuilla. Todella mielenkiintoinen harjoitus, jonka Osmis ratkaisi hienosti!

Nyt jatkamme kesälomailua ja treenailuja ensin kotikonnuilla ja sitten sekä Turussa, että Pirkanmaalla. Innolla odotan, mitä kaikkea muuta lomaan kuuluukaan.