Hälyleiri ja KESÄLOMA!

Koirat kesälaitumella

Kesäloma on koittanut ja viimein on aikaa päivittää blogiakin. Osmis täytti viisi vuotta 1.6. Virveli on vuotias, mutta sen ekoja juoksuja edelleen odotellaan.

27.-28.5 eli kesken kaikkein hektisimmän kevätjuhla- ja arviointikiireen, oli hälyryhmän leiri Mustialassa. Olin jälkiryhmässä, jota luotsasi Helene Pekkinen. Leiri oli niin antoisa, että kirjoitan tällä kertaa vain siitä.

Ensimmäinen jälki meni Osmolta hyvin, mutta itse sain palautetta turhasta epävarmuudestani ja jälkimerkkien etsiskelystä katseellani. Ohjaajan ainoa tehtävä kun on lukea koiraa, ei merkkejä! Virelle olin tehnyt itse lyhyen metsäjäljen, jolla oli myös namiapuja ja muutama esine. Vire jäljesti hienosti nenä maassa. Esineiden kohdalla kehuin ja käskin koiran maahan. Maassa se sai ekstrapalkkaa ja sitten työ jatkui.

Osmon seuraava koitos oli vaikea häiriöjälki, joka tehtiin tuplana eli kaksi jälkeä kulki rinnakkain ja kaksi koiraa ajoivat ne samaan aikaan. Jälki kulki hiekkateillä, joita käytettiin kaiken aikaa sekä nurmikkokentillä, joilla niilläkin liikkui ihmisiä. Eniten minua kuitenkin jännitti Osmon parina jäljestävä Kari-sakemanni. Onneksi kouluttajamme Helene rohkaisi minua ottamaan haasteen vastaan, sillä Osmo oli alusta lähtien työmoodissa eikä kiinnittänyt Kariin mitään huomiota! Häiriöistä johtuen se päinvastoin keskittyi normaaliakin paremmin. Autoin koiraa ensimmäisen hiekkatien ylityksen kohdalla näyttämällä maata ja toistamalla käskyn, mutta sen jälkeen koira ratkaisi vaikeatkin paikat itse. Onnistumisen kokemus oli aivan huikea! 😀

Virveli vauhdissa

Myös Vire ajoi lyhyen nurmikkojäljen, jolla oli muutamia nameja ja yksi kulma. Likka teki hyvin töitä ja Helene kommentoi, että saan koirasta ihan mitä tahansa! Hän myös kehotti tekemään edelleen tarkasti pohjia pellolla/nurmikolla, jotta vauhdikas koira ei ala hutiloida jäljellä. Totta puhuen sainkin taas melkoisen kipinän jälkihommiin, joiden kohdalla oma treenimotivaationi (lue: jäljentallausmotivaationi) on ollut hukassa. Hakua jatketaan tietysti edelleen molempien koirien kanssa.

Seuraavan päivän treeneihin kuului esinekuja, jolla vahvistettiin erilaisten esineiden ilmaisemista. Kujalla käytin pitkästä aikaa naksutinta, jolla merkkasin Virelle, että juuri esineet ovat se upea juttu. Kujan lisäksi Virelle tehtiin taas lyhyt metsäjälki, joka oli sille ensimmäinen vieraan ihmisen tallaama. Tällä kertaa typykkä päätti olla murrosikäinen jästipää. Se näytti minulle keskisormea eikä olisi millään viitsinyt tehdä töitä eli pitää nenää maassa. Noin joka kolmannella askeleella pysähdyin, kun Vire nosti nenänsä ja yritti rynniä vauhdilla metsän muiden tuoksujen perään. Hyvää tässä surkeassa esityksessä oli se, että jaksoin olla Virveliäkin päättäväisempi ja vaadin sitä työskentelemään jäljen loppuun saakka – vaikka sitten kolme askelta kerrallaan.

Osmo sai toisena päivänä toimia koe-eläimenä, kun teimme ns. viuhkajäljen muutamalle kokeneemmalle koiralle. Neljä ihmistä tallasi ensin samaa jälkeä, yksi heistä jätti esineen jäljelle ja vähän matkan päässä jälki hajosi viuhkamaisesti neljään eri suuntaan. Jäljelle lähdettiin kuin päiväkävelylle ilman sen ihmeempiä käskyjä. Viimeistään esineen jälkeen Osmo oli kyllä täysin työmoodissa. Ennen jäljen hajoamista se kävi tutkimassa yhden puussa olevan merkin todella tarkasti. Sain myöhemmin kuulla, että esineen jättänyt jäljentekijä oli siirtänyt merkkiä parempaan paikkaan. Koira oli siis jo jossain määrin identifioinut oikeaan jälkeen.

Viuhkakohdassa ohjaajan tehtävänä oli pysyä paikallaan, antaa paljon liinaa ja antaa koiran tehdä valinta. Suorastaan kuuli, miten pienen nausterin päässä raksutti! Osmo jatkoi viitisen metriä c-jälkeä, pysähtyi, kiersi lenkin ja kävi tarkistamassa b-jäljen. Sitten se palasi takaisin päin jäljen hajoamiskohtaan, nuuski tarkasti ja lähti todella määrätietoisesti oikealle jäljelle. Jäljen lopussa Osmo sai myös ilmavainun Jennistä ja nosteli nenäänsä kohti taivasta. Onneksi tuulensuunta oli otettu huomioon eikä ilmavainu ollut liian voimakas. Niinpä Osmis jäljesti loppuun saakka ja löysi Jennin (henkilö D), joka palkkasi koiran purkkimuonalla ja kehuilla. Todella mielenkiintoinen harjoitus, jonka Osmis ratkaisi hienosti!

Nyt jatkamme kesälomailua ja treenailuja ensin kotikonnuilla ja sitten sekä Turussa, että Pirkanmaalla. Innolla odotan, mitä kaikkea muuta lomaan kuuluukaan.

One Response to Hälyleiri ja KESÄLOMA!

  1. […] myös keppiharjoituksia. Ajattelin aloittaa reilun vuoden takaisella hälyleirillä oppimallani “esinekujalla”. Koskematta yli 90 sentistä, uusi (ja tämän session jälkeen jo entinen) vinkupallo […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: