Juhannuksen jälkiä

Aamulenkillä "saaressa"

Olemme taas viettäneet aikaa Porkkalan mökillä. Tällä hetkellä kaivon vesijohto odottaa uusimista, mutta sadevettä on runsain mitoin peseytymistä ja tiskaamista varten ja juomavettä tuodaan kaupungista isoissa kanistereissa. Mukavan alkeellista ja ihanan rauhallista.

Koirien päiväohjelma vakiintui suurinpiirtein tällaiseksi: Aamulenkki uinnin ja pienen esine-etsinnän kera, löhöilyä ja/tai turkinhoitoa kotipihassa, ihmisten lounaan jälkeen jälkiharjoitus ja illan hieman viilennyttyä iltalenkki (n. 5 km) hölkäten. Iltalenkin jälkeen oli vuorossa ruokailu ja sitten vapaata hengailua kuistilla tai telkkarin katselua sisällä.

Jäljestämistä treenasimme neljänä peräkkäisenä päivänä. Virveli teki yleensä ensin pienen ilmaisutreenin, jossa 10-20 metrin jäljelle oli jätetty 3-5 keppiä. Keppien kohdalla huudahdin iloisesti ”hyvä – maahan” ja palkkasin koira. Vire innostui kepeistä siinä määrin, että olisi mielellään pureskellutkin niitä, mistä tietysti kielsin. Maahanmenoakin Vire alkoi tarjota jo ilman käskyäkin.

Törppö ja Tosikko juhannustunnelmissa

Varsinaiset jäljet olivat lyhyitä (50-250 m) ja alkuun niiden alussa ja joissain alustanvaihtokohdissa oli kuivanappulaa. Kuivanappulat keräsivät kuitenkin muurahaisia, jotka kutittivat ahneen jäljestäjän kurkkua siinä määrin, että nappulakohtien jälkeen Vire ryki ja oksensi pienen limaläjän… Koska en halunnut, että koira yhdistäisi jäljestystä kurjaan oloon, jätin nappulat seuraavilta jäljiltä kokonaan pois. Tämä ei aiheuttanut muuta ongelmaa, kuin vauhdin lisääntymisen liian kovaksi. Keppien kohdalla Virveli sentään hidasti tahtia niin, että ehdin kehumaan ja käskemään sen maahan. Kepeistä koira sai tietysti myös palkkaa.

Osmo jäljesti vaihtelevammin, yleensä erittäin varmasti, mutta kerran myös erittäin surkeasti. Selitän kehnoa treeniä ennen kaikkea myrskyisän kovalla tuulella ja omalla epävarmuudellani lähes merkkaamattomalla jäljellä. Osmon jäljet olivat pidempiä ja maastoltaan haastavampia. Mukana oli niin teiden ja polkujen ylityksiä kuin kuivaa kalliotakin. Keppejä Osmon treeneissä oli yleensä neljä ja niistä Osmis löysi aina vähintään kolme. Janaharjoittelua pitää selvästi lisätä, koska janat olivat Osmiksen heikoin kohta.

Rakkautta suviyössä? Vai juoksut alkamassa viimeinkin?!

Juhannus oli suorastaan säälittävän rauhallinen, mutta kaikki paikallaolijat nauttivat olostaan täysin siemauksin. Kuinka ollakaan, ohjelmassa oli lenkkeilyä, uimista ja jäljestystä. Yksi saunalonkero tuli sentään illalla nauttua ja sekin puoliksi Peten kanssa. Eipähän ollut kenelläkään kankkusta! 😉

Juhannuspäivänä mökillä kävi vieraita, joista kuvassa Olga-mopsi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: