Työt kutsuvat

Rantakaislojen seassa möyritään antaumuksella

Ja niin pitkä, kuuma kesä oli lopussa ja onnelliset seikkailijat turvallisesti kotipesässään.

Loma kului kokonaan kotimaassa koirien kanssa reissaillen ja treenaillen. Saapa nähdä, mitä karvalapset tuumaavat huomenna, kun mamma jättää ne koko päiväksi yksin kotiin… Todellista yksinoloa Virveli saa maistaa vasta viikon päästä, jolloin minä ja Osmo lähdemme Kuopion pelastusopistolle viikon kurssille. Koirien ollessa yksin kotona ne ovat aina portin eri puolilla, mutta siitä huolimatta isoveljen taustatuki näyttää olevan ratkaisevan tärkeää Virvelille. Jos Osmo ei ole kotona ollenkaan, likka saattaa hyvinkin haukkua yksinäisyyttään…

Viimeisen lomaviikon ohjelmassa on ollut maanantaina rauniotreenit, tiistaina hälytreenit, keskiviikkona jäljet mökillä, torstaina hakutreenit Histassa ja viikonloppuna taas sienestystä, lenkkeilyä, uintia ja jäljestystä mökillä. Aamulenkin rutiineihin kuuluu myös pieni esine-etsintä. Melkoisen koira- ja ulkoilupainotteista on loma siis edelleen ollut.

Paikallamakuu ennen esine-etsintää

Hakumetsässä olen alkanut saada Virvelin ohjaamiseen rutiinia, eikä minun tarvitse enää ajatella jokaista omaa askeltani erikseen. Maalihenkilön palkattua koiran olen ottanut Virvelin haltuuni, antanut maalihenkilön pitää sitä pannasta kiinni ja palannut itse keskilinjalle. Sitten olen kutsunut koiran, palkannut sen yhdellä namilla ja uudella tehtävällä eli pistolla valmiiksi katsottua linjaa pitkin. Haamuja ollaan käytetty silloin, kun tuulesta ei ole ollut apua, mutta sopivan tuulen puolelle olen pistottanut koiraa myös ilman näköapuja. Ilmaisua olen treenaillut itsekseni niin, että koira saa haukkua seisaallaan (tarvittaessa hihnassa) ja palkintolelu lentää haukusta sen taakse.

Kukkulan kuningas saarilenkillä

Osmon kanssa pitäisi kiireesti päästä raunioille loppukokeeseen, sillä totesin juuri peruskokeemme menevän tänä syksynä vanhaksi. Osmiksen syksyn ohjelmaan kuuluu myös taidontarkistuskoe maastossa sekä mahdollisesti pelastusjäljen peruskoe. Virvelin voisin melkein jo ilmoittaa raunioiden soveltuvuuskokeeseen, mutta rutiinia ja häiriöitä pitäisi vielä saada treeneihin lisää. Sovekokeessa koiran ei tarvitse ilmaista löytämiään ihmisiä, mutta ohjaajan on pystyttävä sanomaan, milloin koira on löydöllä. Ehtiväisen ja omapäisen elikon kanssa se onkin melko haasteellinen tehtävä!  Soveltuvuuskokeen telineet eli ”kanaparrun” ja ”älläputken” likka sen sijaan jo hallitsee.

Advertisement

Pikkuihmisiä Ylöjärvellä

Tuuli-täti, pikkulikka Kaihlanen ja koirat

Kävin koirien kanssa Ylöjärvellä kyläilemässä ja ihmettelemässä Siirin ja Sannin pikkuruista siskoa. Isosiskot olivat taas kerran innokkaita koirankouluttajia ja etenkin Osmo sai tehdä tosi paljon temppuja kuivanappula- tai nakkipalkalla. Huomatessaan, että Siiriltä saa palkkaakin, Osmo oli erittäin innokas ja yhteistyöhaluinen ja suoritti kaikki mahdolliset sirkustemput viisivuotiaan käskyistä. Virveli sai vinguttaa palloaan ja tytöt nauroivat riisenin toikkaroidessa itsekseen pallon perässä. Siiri oli hyvä avustaja myös oikeissa tokoliikkeissä, kuten tunnistusnoudossa laittamalla palikat riviin.

Vauveli ja Virveli nauttivat läheisyydestä

Pirkanmaan reissu jäi tällä kertaa hiukan lyhyeksi enkä ehtinyt Jaanalle tai Mariannelle ollenkaan. Espooseen oli nimittäin tulossa vieraita Turusta ja koti oli siivoamatta. Ystäväni Hanna ja Anna sekä rhodesiankoira Mango viihdyttivät minua ja Virveliä perjantaista lauantaihin. Aluksi Vire murisi Mangolle ja yksi rähäkän alkukin teinityttöjen välillä koettiin. Näihin puutuin heti tiukasti ja kun olin parhaani mukaan tehnyt selväksi, että minun pihallani ei tapella, likat leikkivät vapautuneesti. Kumpikin oli välillä selällään ja sitten taas niskan päällä. Myös naapurin Into kävi tervehtimässä narttuja, kun Osmis oli mökillä isännän kanssa.

Tosikko ja Törppö lenkkeilemässä mökkitiellä

Lauantaina teimme myös pieniä hakutreenejä Annan ja koirien kanssa. Viikonloppu jatkui mökillä lenkkeillen, uiden ja jäljestäen. Molemmat koirat tekivät n. 400 metrin jäljen, joille olin jättänyt kolme keppiä. Tallasin ensin metsään Osmolle ajattelemani jäljen ja sitten pellolle toisen jäljen Virveliä varten, mutta pellon rutikuivan maan ja kovan tuulen vuoksi vaihdoin jäljestäjät toisin päin. Vire yllätti ja suoriutui jäljestä kulmineen päivineen loistavasti. Kaikki kepitkin se ilmaisi täysin ilman apuja! 😀

Nam, vadelmia!

Osmolla oli hankaluuksia tuulisella ja kivikovalla pellolla, etenkin, kun tuuli toi sen nenään myös peurojen ja jänisten tuoksuja. Pysähdyin monta kertaa koiran nostaessa nenänsä ylös maasta, mutta lopulta pääsimme jatkamaan jälkeä, joka ylitti pelto-osuuden jälkeen ojan ja jatkui helpompana metsässä. Hankaluuksista huolimatta Osmo löysi kaikki kolme keppiä, kuten pikkusysterikin. 😀 Jälkikeppien lisäksi koirat keräilivät ahkerasti mustikoita ja vadelmia. Vire alkoi valitettavasti kerätä myös kanttarelleja huomattuaan, kuinka innoissaan emäntä niistä oli. Osmolle sienet eivät sentään maistuneet.