Treenikuulumiset

Mitä kuraisempaa vettä, sen ihanampaa!

Viime viikonloppuna Jaana ja Haukka kävivät mökillä jäljestämässä. Virveli ajoi Jaanan tekemän jäljen. Nenä tuppasi nousemaan turhan ylös ja vauhtia oli ajoittain liikaa. Tuoreesta sienestäjän tekemästä harhajäljestä Virveli olisi ollut tosi kiinnostunut, mutta jatkoi avustettuna oikeaa jälkeä. Kepeistä yhden yli mentiin vauhdilla, muut löytyivät, kun tiesin hidastaa koiraa kunnolla. Haukalla oli samansuuntaisia pulmia, nenä oli liikaa ylhäällä. Seuraavaksi kaverukset laitetaan peltotöihin eli tekemään tarkkaa nenätyötä tasaisessa maastossa. Nenän noustessa matka ei etene. Treenien jälkeen Haukka ja Vire saivat juosta ja painia.

Metsätöissä lenkin lomassa

Sen sijaan Osmo ajoi vajaan kilometrin vaikeahkon, mutta vain n. tunnin vanhan jäljen hienosti. Jälki meni ensin kosteikossa neljän eri ojan yli, sitten todella tiheässä pöpelikössä peurojen tekemiä polkuja pitkin ja lopuksi vielä pienen pätkän kalliolla. Kerran otin koiran takaisinpäin, kun se kadotti jäljen, mutta muuten lähes merkkaamaton jälki meni hyvin. Kaikki kepit löytyivät ja Osmis näytti ne hienosti. Olipahan väsynyt snautseri urakan jälkeen!

Törppö ja Tosikko mökillä

Tottiksessa Virveli teki upeaa työtä, kontakti pysyi hienosti ja motivaatio oli loistava. Palkkasin seuraamisissa lyhyistä pätkistä kontaktin ja koiran asennon ollessa kohdillaan. Sivulle siirtyminen on alkanut toimia, sitä kun on kesän toteamuksen (koira ei osannut liikettä lainkaan) jälkeen treenailtu päivittäin. Jättävistä liikkeistä maahanmenossa annan edelleen pienen avun, joka lienee jo häivytettävissä kokonaan pois. Virkun sessio päätettiin riemukkaaseen eteenlähetykseen lelun luo. Loppupalkkana toimi jälleen juoksukisailu Haukan kanssa.

Osmo teki myös töitä innolla. Otin sen kanssa luoksetulon pysäytyksiä ja hiukan kaukokäskyjä. Seuraamiset olivat ok, tosin koira ponkaisi perusasennosta ylös heti käskyn kuullessaan, vaikken olisi liikkunut mihinkään. Tätä viilattiin jonkin aikaa ja session lopulla Osmo ei enää samaan ansaan langennut.

Erittäin märissä hakutreeneissämme Virveli keskittyi ilmaisuihin. Otin neljä toistoa haukkutreeniä, jossa estin hihnalla koiran pääsyn liian lähelle maalihenkilöä. Vire aloitti itse haukun ja haukkuessaan se ei enää yrittänyt lähemmäs maalihenkilöä. Palkkapurkki lensi kauas maalihenkilöstä, joka tuli sitten avaamaan kannen koiralle.

Eräs riiseni ehti haukata palan, loput jätettiin vielä kasvamaan.

Osmolle olen yrittänyt tehdä PEO:n kurssin ja ryhmäkatselmuksen jälkeen palauttavina treeneinä ison alueen partiointeja siten, että aivan alueen lopusta löytyy yksi superkiva maalihenkilö. Kovinkaan pitkiä nämäkään treenit eivät tosin ole olleet, kun jätkä on jo vainunnut maalihenkilön. Todennäköisesti näitä todentuntuisia tilanteita päästään Osmon kanssa treenaamaan vasta hälyryhmän ”pitkissä” talvella, jolloin alue voi olla selvästi suurempi ja maalihenkilö voi mennä sovittuun piiloon vasta esim. tunnin kuluttua etsintöjen alusta.

Muiden koirien ohitukset hihnalenkeillä ovat menneet tällä viikolla paremmin, kuin pitkiin aikoihin. Kumpikaan koirista ei ole päästänyt ääntäkään, vaikka välillä vastaantuleva osapuoli on haukkunut/murissut. Kerran näinkin päin! Äskeisellä aamulenkillä saatiin treenata peräti kuuden ohitettavan verran ja hienosti sujui! 😀

Advertisement

Rankka ja antoisa viikko

Osa ryhmästämme suunnittelemassa etsintää

Olimme Osmon kanssa 22.-26.8. Kuopion pelastusopistolla pelastuskoiraohjaajien peruskoulutuksessa. Päivät olivat pitkiä, mutta todella antoisia ja opettavaisia. Aika kului tiiviisti oman ryhmän kanssa treenatessa, toisille ryhmille treenejä valmistellessa tai isoihin yhteisharjoituksiin osallistuessa. Jokainen toimi vuorollaan niin koiranohjaajana, kartturina, ryhmänjohtajana kuin maalihenkilönäkin ja viestintä ja johtaminen tapahtuivat kuten tosietsinnöissä.

Osmo sai heti ekana työpäivänään tehdä kunnolla töitä, kun tienvarresta löytyi ”kadonneelle kuuluva” kypärä ja vaatteita. Jälkeä ei siis tarvinnut sen kummemmin nostaa, vaan pääsimme aloittamaan jäljestyksen suoraan tieltä.

Bella-rotikka saa palkkansa

Osmo toimi hyvin, löysi pari kertaa kadottamansa jäljen uudestaan eikä hämmentynyt muutamista pysähdyksistä, joita jouduimme tekemään viestittääksemme sijainnistamme johdolle. Kilometrin mittaisella jäljellä oli yksi esine (paperinenäliina), jonka Osmo bongasi hyvin. Jäljellä oli myös melko haastava ”piikki” eli terävä kulma, josta jäljentekijä oli jatkanut miltei tulosuuntaansa. Myös kaksi puronylitystä selvitettiin hienosti. Lopuksi koira vaihtoi ilmavainuun ja haukkui maassa makaavan maalihenkilön löytyneeksi.

Koirakko suorittamassa ryhmämme laatimaa tehtävää

Muina päivinä tehtiin töitä rakennuksissa, raunioilla ja isoissa yhteisetsinnöissä pelastusopiston harjoitusalueella sekä maastossa. Pitkissä maastoetsinnöissä Osmo ei ole ollut ja niissä se selvästi olikin hiukan hämmentynyt, kun maalihenkilöitä ei löytynytkään.

Rakennusetsinnöissä

Itseäni sain muistuttaa siitä, että koira voi tehdä työnsä hienosti, vaikkei löytöjä tulisikaan. Esineiden löytyminen, jäljen nostaminen tai selvät reagoinnit alueen ulkopuolelle voivat tosietsinnöissä olla ratkaisevan tärkeitä, kunhan ne merkataan karttaan ja ilmoitetaan johdolle. Myöhemmin saimme nähdä gps-paikantimien avulla piirretyt reitit niin maalihenkilöistä kuin koiristakin ja sain todeta, että alueellamme ei ollut ollut maalihenkilöä Osmon etsinnän aikana.

Koirat reagoivat lattian alla olevaan maalihenkilöön, vaikkeivät olleet "töissä".

Oman ryhmämme järjestämässä harjoituksessa oli kyse koulukotiin lähetetystä uhkauksesta ja kadonneista nuorista. Kesken etsinnän alue evakuoitiin ja koirakot siirrettiin yhteen rakennukseen. Tämän rakennuksen alakerrassa oli yksi maalihenkilöistä. Tilassa töihinpääsyä odottaneet koirat reagoivat kaikki maalihenkilön hajuun, mutta koiria ei muistettu ”lukea” tässä odotustilassa. Muut kadonneet tulivat löydetyiksi.

Viikon urakoinnin ja opiskelun jälkeen takki oli jokseenkin tyhjä, mutta niin vaan jatkoimme Osmiksen kanssa lauantaina Pelastuskoiraliiton joukkuekatselmukseen.

EsPY:n kakkosjoukkue lähtövalmiina

Maasto-osuudessamme olimme jakaneet alueemme kahdelle koirakolle ja ensimmäiseltä kunnon reagoinnilta menin sitten käskyttämään Osmon pois, se kun meni toisen koirakon alueelle.

Osmo oli oikeassa ja se olisi löytänyt ”loukkaantuneen rikoksen uhrin”, jos en olisi ottanut sitä pois hyvältä reagoinnilta. Tämä oli siis puhtaasti ohjaajan moka. Rasti saatiin kuitenkin suoritettua, eli molemmat uhrit löydettiin ja ensiaputoimet ja lisäavun hälyyttäminen suoritettiin asianmukaisesti. Kaiken kaikkiaan joukkuekatselmus oli hauska ja opettavainen tapahtuma, josta olisi saanut vielä enemmän irti, mikäli alla ei olisi ollut viikon treeniputkea.

Sisko ja sen veli jälleen yhdessä

Virveli oli pärjännyt poissaolomme aikana hyvin Peten hellässä huomassa välillä kotona, välillä mökillä. Kotijoukot olivat käyneet sienestämässä ja pyöräilemässä ja nukkuneet yönsä vierekkäin sängyssä (!). Ekoina päivinä Virveli oli osannut naapurien mukaan olla hiljaa, mutta loppuviikosta sisältä oli kuulunut ulvontaa. Yksinoloa ilman isoveljen taustatukea täytyy siis edelleen treenailla.

Nyt vietämme viikonloppua mökillä koko lauman voimin. Turkinhoitoa, sienestystä, jäljestystä ja jonkin verran ”oikeita” töitäkin on ohjelmassa.