Sinkoiluja

Törppö ja Tosikko

Viikot ovat vierineet huimaa vauhtia ja (työ)elämä on ollut sen verran hektistä, että bloginpäivitys on taas jäänyt. Koirarintamalla tapahtuu silti kaiken aikaa. Tässä muutamia kuulumisiamme.

Virveli syystunnelmissa

Pari viikkoa sitten Virveli oli kanssani Espy:n koulutusleirillä Vahermassa. Huonekaverinamme oli Arttu-airis, jonka kanssa Virvelillä oli hauskaa niin lenkeillä kuin sisälläkin. Toinen lenkkikaveri ja kimppakyydeistä johtuen myös autoilukaveri oli Eemeli, parivuotias beaceron. Hakutreenejä vedettiin neljä kierrosta ja lisäksi pari ilmaisutreeniä hihnassa metsätiellä. Maastossa sain todeta saman, minkä olin kirjannut jo ennen leiriä osaamis- ja tavoitepaperiimme. Maalimiesmotivaatio on huikea ja nenä toimii. Ohjattavuutta ja kuuliaisuutta on saatava lisää ja ilmaisuja tehdään vain etsinnästä erillään koiran pitämiseksi kauempana maalimiehestä.

Virtahepo-virveli rakastaa rypemistä

Sunnuntain eka treeni meni mahdottomaksi kaahailuksi ja siksi toinen treeni tehtiin täysin hallinnan kautta, liina varmuuden vuoksi koiran perässä roikkuen. Liinaa tarvittiin vain kerran, muuten Virveli uskoi minua hyvin. Treenin lopuksi temppuilin ja leikin itse Virvelin kanssa. Sillä oli siis kaikkein hauskinta silloin, kun se kuunteli mammaa. Samanlaisen hallintatreenin pidin myös seuraavalla viikolla omissa hakutreeneissämme. Ilmaisemaan Virveli on päässyt vain hihnassa. Palkka lentää koiralle silloin, kun hihna on löysällä ja välimatka tarpeeksi pitkä. Haukkuminen oikealta etäisyydeltä sujuu myös niin, että jätän koiran istumaan ja menen itse muutamien metrien päähän kyykkyyn. Palkka lentää koiran luo, jolloin koiran ei tarvitse lentää palkan luo. 😉

Osmoposmo

Tottiksia ollaan otettu pari kertaa Hullujen Lehmien porukalla. Osmo on saanut tehdä perusliikkeiden lisäksi ruutua ja viimeksi kokeilin pitkästä aikaa tunnariakin. Se ei sujunut odotusten mukaisesti, mikä johtui luultavasti huolettomasti käsittelemistäni ”hajuttomista” palikoista.

Tällä viikolla Osmo ajoi elämänsä ensimmäisen pimeäjäljen, joka oli reilut 2 tuntia vanha ja vajaan kilometrin mittainen. Odotettuaan autossa hakutreenien ajan jätkällä oli niin hurjat kierrokset, että jäljelle lähdettiin aivan liian kovaa. Ekat kaksi esinettä mentiinkin yli tai ohi ilman minkäännäköistä reaktiota. Vasta yhden totaalisen eksymisen ja ohjaajan muutaman luovutusaikomuksen jälkeen saimme kiinni jäljestä ja loppu sujuikin hyvin esineitä ja tienylitystä myöten. Lisää treeniä siis vaan myös pimeällä!

Ai mekö? Ei me mitään tehty!

Koirien ohitukset ovat edelleen menneet oman mittapuuni ja vaatimustasoni mukaisesti hyvin eli molemmat piskit ovat pysyneet hiljaa. Pariin viime viikkoon mahtuu lukemattomia ohituksia, mutta muistaakseni vain kaksi haukkunäytöstä. Joka päivä lenkkeillään myös vapaana metsässä ja hihnaan tuleminen tarvittaessa on ollut varmaa. Valitettavasti eilen mökillä piskit bongasivat mökkipihaan tullessamme valkohäntäpeuran ja lähtivät molemmat ajamaan sitä ennen kuin ehdin edes huomata koko elukkaa (vaikka peura olikin todella suuri ja ihan lähellä). Noin minuutin jahdin ja kolmen kutsun jälkeen hauvat rymistelivät onneksi takaisin. Kehuin ja palkitsin iloisesti, olenhan melko hyvä näyttelijä… Oikeasti harmitti vietävästi, että jahtikäytös pääsi taas vahvistumaan.

Turussa kyläilemässä

Riemukasta ja luvallista vapautta on maisteltu myös koirakavereiden kanssa. Viikko sitten käytiin Turussa Mangoa moikkaamassa ja viime viikolla leikittiin parina aamuna Roosa-leonbergin, Jane-tollerin ja Nana-pikkupörriäisen kanssa. Tosin lähinnä Vire ja Jane leikkivät, muut aamulenkkeilivät huomattavasti hillitymmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: