Viime viikon torstaina saimme vieraaksemme rhodesiankoira Mangon, kun sen omistaja ja ystäväni Anna lähti reissuun. Mangon ja Virvelin riehakkaat painisessiot ja Osmon tosikkomaiset kommentoinnit tuntien lähdimme koiralauman kanssa viettämään pidennettyä viikonloppua mökille Porkkalaan. Eiköhän noissa kahdessa omassa koirassa ole ihan tarpeeksi koettelemaan naapurien huumorintajua… Kolmen koiran ulkoiluttaminenkin on huomattavasti leppoisampaa, kun ei tarvitse koko ajan pelata hihnojen kanssa.
Perjantain työpäivää hiukan jännitin, koska piskit jäivät keskenään yhden huoneen mökkiin kahdeksaksi tunniksi. Edes puruluita ei voinut jättää viihdykkeeksi, koska Osmo on niiden suhteen todella omistushaluinen. Sain kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä mökki irtaimistoineen oli täysin ehjä ja hiljainen palatessani töistä. Yksi myttyyn mennyt matto sentään todisti, että likkojen työpäivään oli kuulunut nukkumisen lisäksi hiukan painimistakin.
Lenkkeily on sujunut hienosti, joskin ekana iltana Vire toi ylpeänä pusikosta mukavasti mädäntyneen sorkan ja seuraavana päivänä samasta paikasta yhtä hurmaavantuoksuisen selkäranka-kylkiluu-setin. Sorkan Vire antoi kiltisti käteeni (aah!), mutta isompi aarre oli niin ihana, ettei sitä niin vaan noudettukaan emännälle. Osmo ja Mango saivat kuulla varsin uskottavan örinän mennessään Virvelin luo. Lopulta menin Virvelin luo, joka kaikeksi onneksi irrotti käskystä otteensa ilman, että jouduin itse koskemaan raatoon. Sitten vaan koirat hihnaan ja kauas aarteesta.
Sitten edellisen päivityksen reipas työtahti ja aktiivinen metsälenkkeily ovat jatkuneet. Hälytreeneissä olen käynyt kartturoimassa ja pimeäsuunnistus on sujunut yllättävän hyvin. Kävin päivittämässä myös ensiapuosaamiseni EA2-kurssilla. Osmo ja Virveli ovat etsineet ukkoja kerran viikossa tai välillä harvemminkin. Neiti on saanut vihdoin myös haukkua löytämänsä ihmiset, mikä on sujunut kelvollisesti. Namipurkki toimii koiralle merkkinä, jota lähemmäs maalihenkilöä ei ole asiaa. Ja haukuista purkki lentää vielä hiukan kauemmas.