Manski, Osmo ja Virkku
Viime viikon torstaina saimme vieraaksemme rhodesiankoira Mangon, kun sen omistaja ja ystäväni Anna lähti reissuun. Mangon ja Virvelin riehakkaat painisessiot ja Osmon tosikkomaiset kommentoinnit tuntien lähdimme koiralauman kanssa viettämään pidennettyä viikonloppua mökille Porkkalaan. Eiköhän noissa kahdessa omassa koirassa ole ihan tarpeeksi koettelemaan naapurien huumorintajua… Kolmen koiran ulkoiluttaminenkin on huomattavasti leppoisampaa, kun ei tarvitse koko ajan pelata hihnojen kanssa.
Tyttöjen huilaustauko leikin lomassa
Perjantain työpäivää hiukan jännitin, koska piskit jäivät keskenään yhden huoneen mökkiin kahdeksaksi tunniksi. Edes puruluita ei voinut jättää viihdykkeeksi, koska Osmo on niiden suhteen todella omistushaluinen. Sain kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä mökki irtaimistoineen oli täysin ehjä ja hiljainen palatessani töistä. Yksi myttyyn mennyt matto sentään todisti, että likkojen työpäivään oli kuulunut nukkumisen lisäksi hiukan painimistakin.
Linssilude Osmo rannassa
Lenkkeily on sujunut hienosti, joskin ekana iltana Vire toi ylpeänä pusikosta mukavasti mädäntyneen sorkan ja seuraavana päivänä samasta paikasta yhtä hurmaavantuoksuisen selkäranka-kylkiluu-setin. Sorkan Vire antoi kiltisti käteeni (aah!), mutta isompi aarre oli niin ihana, ettei sitä niin vaan noudettukaan emännälle. Osmo ja Mango saivat kuulla varsin uskottavan örinän mennessään Virvelin luo. Lopulta menin Virvelin luo, joka kaikeksi onneksi irrotti käskystä otteensa ilman, että jouduin itse koskemaan raatoon. Sitten vaan koirat hihnaan ja kauas aarteesta.
Likat päiväunilla
Sitten edellisen päivityksen reipas työtahti ja aktiivinen metsälenkkeily ovat jatkuneet. Hälytreeneissä olen käynyt kartturoimassa ja pimeäsuunnistus on sujunut yllättävän hyvin. Kävin päivittämässä myös ensiapuosaamiseni EA2-kurssilla. Osmo ja Virveli ovat etsineet ukkoja kerran viikossa tai välillä harvemminkin. Neiti on saanut vihdoin myös haukkua löytämänsä ihmiset, mikä on sujunut kelvollisesti. Namipurkki toimii koiralle merkkinä, jota lähemmäs maalihenkilöä ei ole asiaa. Ja haukuista purkki lentää vielä hiukan kauemmas.
Hei!
Kuinka vahti- tai puolustusviettinen Osmo on? Meillä on nyt kohta 1,5-vuotias p&s snautseri (kastroitu uros) ja täytyy sanoa, että meidät koiran vahva vahtivietti on yllättänyt. Ovesta ei takuuvarmasti tule kukaan koiran ilmoittamatta, ja aika äreä on monesti vastaanotto. Tutut kyllä menee, siinä ei mitään, mutta kovasti on epäluuloinen vieraita kohtaan.
Jos joku tulee kadulla vastaan ja yrittää tehdä tuttavuutta, on koiramme hyvin varautunut, murisee ja haukkuu. Minua tietysti sitten nolottaa kamalasti!
Mietin täällä, että missä menee epäluuloisen ja aran koiran raja??
Muuten koiramme on aivan ihana! Todella fiksu, oppii nopeasti ja tulee lasten kanssakin hienosti toimeen.
Terkuin,
Saara
Moi, Saara!
Kiitos kommentistasi. Myös Osmo on raivostuttavan kova vahtimaan. Se vahtii äänekkäästi pihaan tulevia autoja, ovelle tulevia ihmisiä ja odottaessaan autossa myös autoa. Tämä vahtiminen on mielestäni lisääntynyt kastroinnin jälkeen. Ehkä ennen yltiöpäinen suvunjatkamisvietti peitti alleen osan rodunomaisesta epäluuloisuudesta ja vahtimisesta. Epäluulolta sinunkin koirasi haukkuminen minusta kuulostaa. Paljon ja usein vieraita kyläilemään ja vastaantulijoiden kohdalla iloinen mitäs-me-tässä-asenne päälle ja koiralle joku kiva tehtävä, niin ei ehdi arkailla. Meillä vieraat ovat onneksi ihania heti, kun ovat päässeet sisälle. Ja vastaanoton aikana koirat odottavat maassa ja vasta luvan kanssa saavat mennä moikkaamaan. Tsemppiä valitsemallasi tiellä! 😉
Tuuli
Kiitoksia, tsemppiä välillä tarvitaankin 😉 Koira on aivan ihana kyllä, mutta koska nyt on menossa aikamoinen murkkuikä, tuntuu etten välillä tunne tuota koiraa kunnolla. Se saattaa käyttäytyä välillä niin yllättävällä tavalla, etten meinaa pysyä perässä.
Meille kummallekin sopiva harrastus on hakusessa. Jonkun verran on tokoiltu, mutta pelkkä toko on minulle ehkä vähän liian ryppyotsaista touhua. Haluaisin, että koiran kanssa harrastaminen olisi ennenkaikkea hauskaa 🙂 Kovasti tuntuu olevan ponnistusvoimaa koiralla ja ketteryyttä piisaa, joten agility voisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto. Pelastuskoirienkin touhut vaikuttaisivat tosi mielenkiintoisilta, mutta kovin montaa iltaa viikossa en kahden lapsen äitinä pysty irrottamaan pelkälle koiralle, ja käsittääkseni juuri peko-touhut vie paljon aikaa.
Olisko antaa vinkkiä, mikä mahtaisi olla snautserille sopiva harrastus?? Itse en meinaa osata valita, kun tuntuu, että tuo koirahan oppii ihan mitä vaan ja fysiikkakin taipuu aika moneen.
Saara
Snautserit on ihan todella monipuolisia ja lajivalinta enemmän omistajan haluista kiinni :). Kun ohjaaja innostuu lajista on helpompi saada koirakin innostuman. Itse olen harrastanut snautserin kanssa agilityä, tokoa, koiratanssia ja hakua. Jos nyt aletaan arvailemaan niin monet snautserit tykkää tehdän itsenäisesti hommia ja nauttivat esim. hausta ja jäljestämisestä. Kannaattaa rohkeasti lähteä koulutuksiin ja ryhmiin mukaan!
Tuulille ja koirille hauskaa joulua!! Toivottavasti ehdittäisiin joskus taas nähdäkin 🙂