Tyyntä ja myrskyä

Pukki toi Virvelille mahtavan pitkäsäärisen, kumipallonaamaisen apinan

Joulua vietettiin leppoisasti kotona lötkötellen ja pitkistä metsälenkeistä nauttien. Aattona käytiin myös syömässä Peten vanhemmilla. Pieneen olohuoneeseen mahtui sopuisasti viisi ihmistä ja kolme koiraa. Kotona Virveli ja Osmis saivat avata pakettinsa ja etenkin nuorimmaisen riemua uudesta lelustansa oli hulvatonta seurata.

Osmolle uusikin nalle kelpasi, mutta vanhaa, naamatonta lelunraatoaan se ei hylännyt

Ylimääräisiä possunkorvia ja luomukinkun läskireunojakin hauvat saivat joulun kunniaksi.

Tapaninpäivänä tunnelmoitiin kynttilänvalossa, koska myrsky oli kaatanut puita sähkölinjojen päälle ja koko kylä oli pimeänä. Myrskytuulen keskellä käytiin tietysti lenkkeilemässä ja ihmettelemässä tuttujen metsäreittien muodonmuutosta myrskyn kourissa. Havut tuoksuivat ja runkojen yli sai hyppiä

Myrskyn keskelläkin laumamme loisti joulun valoa!

tavallista

enemmän. Otsalamput olivat tarpeen paitsi metsän keskellä, myös ulkoilureiteillä, jotka olivat kaikki pimeinä. Onneksi on hyvät heijastinliivit ja lamput koirillakin, muuten etenkin Virveliä olisi mahdoton havaita. Tiernapoikien hengessä Virvelin omaksi joululauluksi on valittu ”hoo jos minä olen musta, olen minä kaikista riskialttein”.

Virkku ja suopursuntuoksuinen tapaninpäivä

Kävimme koko lauman voimin lenkkeilemässä myös Nuuksiossa Syvä Antiaksella ja Iso Antiaksella. Autolla sai pujotella taas kaatuneiden runkojen ohi ja roikkuvien sähkölankojen alta. Sulien metsälampien aallokko oli kyllä ennennäkemättömän korkea.

Osmo ja ennen niin tyyni metsälampi

Myös seuraavana päivänä ihmeteltiin myrskyn jälkiä, tällä kertaa mökillä Porkkalassa. Koska sähköt olivat sieltä edelleen poikki eikä sen vuoksi vettäkään saatu, tyydyimme tarkistamaan tontin ja korjailemaan pressut veneen päältä, käymään kunnon lenkillä ja palaamaan kotiin.

Porkkalassa vesi oli korkealla

Osmo bongasi lenkillä jonkin eläimen kakat ja pyöriskeli niissä oikein antaumuksella. Ja koska vettä ei muuten ollut saatavilla, saivat koirat luvan hakea pari kertaa keppiä hyisestä merestä. Intoa puhkuen molemmat uivat eikä loppua olisi tullut, jos emäntä ei olisi viheltänyt peliä poikki. Jo on aikoihin eletty, kun joululoman ohjelmassa on uintia luonnonvesissä! Kotona pesin Osmon vielä lämpimällä vedellä ja shamppoolla, sillä kakanhaju ei kylmäpesussa tietenkään kokonaan lähtenyt.

Kuvaa varten "paikoillaan". Vasemmalta Osmo, Iksu, Vire ja Kuisma

Kyläilemäänkin olemme ehtineet. Aatonaattona käytiin kummipoikamme Kuisman kotona. Kuisma ja isoveljensä Iivana olivat tietysti ennen joulua varsin riehakkaalla tuulella. Jopa Virveli käyttäytyi rauhallisemmin, kuin pikkujätkät! 😉 Vire on kyllä tosi kiva ja kärsivällinen lasten kanssa. Se tuo väsymättä lelua takaisin heittäjille eikä hämmenny yhtään yllättävistäkään halauksista tai kiljuvien lapsukaisten juoksukilpailuista. Jopa matalalle jakkaralle olohuoneen nurkkaan jätetyt ”tontun” piparit se jätti rauhaan, kun kerran kiellettiin ottamasta. Hieno likka! 😀 Huomenna on luvassa lisää pikkulapsivieraita, kun siskontytöt tulevat kylään meille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: