Umpihankikuntoilua ja sekaharjoitteita

Osmo ja Roosa vanhoina hyvinä aikoina eli ennen nuoriso-osaston perustamista.

Kuluneella viikolla on taas kuntoiltu päivittäin pitkiä lenkkejä umpihangessa. Parina onnekkaana aamuna lenkkiseuraksi hankeen on sattunut tuttu lauma eli Roosa-leonbergi, Jane-tolleri ja Nana-puudeli. Tuntuu kivalla tavalla alkukantaiselta tallustella metsässä aamukuudelta viiden koiran lauman kera. Sopuisan porukan pomo taitaa olla Roosa, mutta Osmon mielestä se itse sekä Roosa ovat alfapari. 😉

Joskus mammaa kannattaa kuunnella...

Viikonloppuna ehtii tehdä monenlaista, kuten retkeillä Nuuksiossa. Umpihankea oli taas ohjelmassa ja lumikengät olisivat olleet huippujuttu. Sattuneesta syystä palasimmekin samaa reittiä taukopaikalta takaisin autolle. Kahden ihmisen ja kahden koiran jäljet saattoi melkein jo kuvitella poluksi, ainakin kulku kävi paljon ripeämmin.

Mutta missä on Osmo?

Taukopaikka eli hirvitorni näkyvissä!

Taukopaikalla hirvitornilla ihmiset joivat kahvia ja söivät pullaa ja koirat etsivät lumen alta mamman sinne piilottamia esineitä. Virveli poloinen innostui yhdestä hajusta niin, että alkoi kaivaa esinettä esiin liian varomattomasti. Lopputulos oli, että kyseinen hanska upposi ja katosi jonnekin hangen uumeniin eikä kumpikaan koirista tai etsintään osallistuneista ihmisistä löytänyt sitä enää. No, se olikin sellainen pariton ja rikkinäinen esine-etsintähanska ja se löytyy sitten joskus keväällä… Muut rievut koirat onnistuivat tarkentamaan ja kaivamaan siististi esille. Vau!

Ilmaisuharjoitus tuplana hirvitornilla

Virkku tallaa polkua menomatkalla...

Tänään on ollut vaihteeksi enemmän pakkasta, mutta treeneihin piti silti päästä. Pidimme neljän hengen (4 ihmistä, 6 koiraa) minitreenit Histan kylmäasemalla, aiheena reagointi hajuihin, liinassa työskentely ja ilmaisut. Virveli päihitti isoveljen tällä kertaa niin yläpiilon tarkentamisessa kuin jäljen bongaamisessakin. Myös ilmaisut olivat varmat ja hyvät. Liinaa tarvitaan jarruttamaan likan syöksyä maalihenkilön luokse silloin, kun piilolle on esteetön pääsy. Lopuksi tehtiin muutama kosketusalustanaksuttelu ja aivan lopuksi vielä tottisteltiin.

Osmo oli tasaisen varma ja erittäin motivoitunut etsijä, kuten aina. Maalihenkilön pudottama esine ei kuitenkaan kiinnostanut sitä ollenkaan, ennen kuin ohjasin koiran ihan lähelle esinettä ja kehuin pikkuruisesta reaktiosta. Heti kehun kuultuaan jätkä meni maihin kuin sanoakseen: ”Ai NÄITÄKIN etsitään!?! Oisit heti sanonu!”.

... ja Osmo paluumatkalla.

Esineitä on haettu huimalla innolla monena päivänä tällä viikolla, mutta jos Osmolla on mahdollisuus etsiä itse ihminen, eivät esineet merkitse sille mitään. Pelastuskoirahommissa ”lajit” sekoittuvat ja koiran pitää hallita haun ohella jäljen nosto, jäljestys ja esine-etsintä. Ei siis muuta, kuin lisää reagointitreenejä ja monipuolisia ”sekatehtäviä”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: