Treenejä mökiltä käsin

Metsälenkkeilyä keskeneräisissä kesäkampauksissa

Ensimmäinen kesälomaviikko kului kuin siivillä, siis suorastaan huolestuttavan nopeasti. Puuhalistallani oli monta isoa ja tärkeää kodin ja pihan raivaamiseen liittyvää projektia. Niiden sijaan siivosin auton, hankin kunnollisen trimmauskoneen ja ajelin koirille kesäkampaukset. Koti ja piha siis odottavat edelleen aikaansaavaa lomailijaa.

Vaikka trimmauskone on nyt olennaisesti parempi, kuin entinen halpaversio, ovat hauvojen turkit taas tuttuun tapaan mallia ”oho” ja ”hups”, kenties emännän suurpiirteisen luonteenlaadun ansiosta… Onneksi kyseessä eivät ole näyttelyeläimet ja onneksi kyseessä on uusiutuva luonnonvara! 😉

Osmis ja kevyt kesäturkki

Viikko on kulunut lähinnä Porkkalan mökillä sekä normaaleissa viikkotreeneissä hakumetsässä ja raunioradalla. Hakumetsässä Osmon kanssa jatkettiin seisovien/liikkuvien henkilöiden ilmaisuharjoituksia ja todettiin, että treenattavaa sillä saralla riittää. Jätkä ei meinaa ymmärtää, että kun ollaan töissä, saa ihmiset haukkua, vaikka he eivät olisikaan piilossa tai makaisi ”tajuttomina”. Tässä siis myös seuraavien treenien aihe Osmolle.

Virveli teki taas suorahkoja pistoja suurella vauhdilla ja nenä hienosti auki. Etsintäosuus oli siis ok, mutta ilmaisujen kanssa painimme edelleen saman vanhan pulman eli liian lähelle figua tulemisen kanssa. Täällä mökillä harjoitellaan irtokansien kanssa ilmaisua siten, että pelkkä palkkapurkin kansi on reilun metrin päässä figusta ja palkka lentää figulta koiran taakse silloin, kun koira haukkuu irtokannen päällä.

Punkkipanta pois ja UIMAAN!

Rauniotreeneissä Virvelille koitti suurta päänvaivaa se, kuinka yhden ”talon” seinustalla olevan ”sukellusveneen” luokse pääsee. Hienosti Virkku kyllä bongasi hajut ja tarkensi omatoimisesti oikealle piilolle. Umpipiilojen ilmaiseminen raunioilla ei tuota minkäänlaista päänvaivaa, ennemmin juuri piilon ja hajun luokse pääseminen silloin, kun piilo on jossain korkealla.

Virveli tulee tunnelista nenä savessa

Virvelin kanssa treenattiin myös ketteryystelineitä sekä soveltuvuuskokeessa tehtävää ”L-putkea”. Tunnelin likka suoritti kuin vanha tekijä molempiin suuntiin, kun mamma kipitti lähetyksen jälkeen tunnelin toiseen päähän huhuilemaan. Enemmän likkaa kauhistutti laatikkotelineiden välinen kapea puomi korkealla yläilmoissa, vaikkei lankku vielä siellä kaikkein korkeimmalla tasolla ollutkaan. Treeniä ja suoritusvarmuutta vain, niin luulisi korkeanpaikankammon karisevan.

”Uudestaan!” tuumasi Virkku kanaparrusta.

Vauhdikas Virveli osasi olla tarkkana kanaparrulla

”Kanaparruksi” ristitty ja niinikään usein soveltuvuuskokeessa käytetty ketteryysteline meni sen sijaan ilman mitään pulmia, vaikka korkealla sekin on. Veikkaanpa, että loppukesästä Virveli suorittaa raunioiden sove-kokeen ilman pulmia. 😀

Osmokin pääsi koirien huimalaan, kun Virvelin treeni oli ohi

Osmiksen rauniotreeneistä ei ole muuta sanottavaa, kuin että jätkä on lempilajissaan ihan suvereeni! Laukaukset yleensä jännittävät sitä hiukan, joten mikäli mielimme uusia vanhaksi menneen peruskokeemme, täytyy treeniohjelmaan ottaa taas ampumiset joka ainoa treenikerta.

Alaportaalla pitää odottaa lupaa tulla pois telineeltä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: