Veriset jälkipuinnit

Metrinen ylitetty! 😀

Mökkeilyn ohessa olen ehtinyt tehdä muutamat jäljet koirille. Perjantaina molempien jälki oli vajaat 500 m pitkä ja sillä oli 6 keppiä. Virkun jälki meni n. 200 metrin osuuden aivan rutikuivaa ja kivikovaa pellonreunaa pitkin ja tuulisella pellolla koira tarvitsi apuja pysyäkseen työssä. Kepit se kyllä bongasi itse, mutta jollen olisi tiennyt, mihin suuntaan jälki kulkee, olisimme takuulla päätyneet keskelle peltoa lokkien ja peuranhajujen perässä.

Jäljen metsäosuudet Virkku selvitti hienosti ja keppi-ilmaisut paranivat keppi kepiltä. Ekoilla kepeillä naksutin pelkästä kepin bongaamisesta ja kannustin sitten koiran maahan näytölle. Viimeiset kepit Virkku bongasi ja ilmaisi täysin itsenäisesti. Myös jana (alle 10 m mutta jana kuitenkin) onnistui. Olin vahvistanut oikean ylityskohdan nameilla estääkseni likkaa oikaisemasta jäljen suuntaan. Osmo ajoi oman jälkensä taas varmasti ja keppi-ilmaisut olivat erinomaiset. Perjantain jälkitreenin saldo oli siis loistavasti 2 x 6/6.

Eilen maanantaina tein uudet jäljet, tällä kertaa Virkulle helpompaan, kosteaan metsämaastoon ja Osmolle tuuliselle ja kuivalle pellolle. Virveli työskenteli hienosti lukuun ottamatta janaa, jota olin ilmeisesti pidentänyt kerralla liikaa.

Janalähdöstä ei siis ollut tietoakaan vaan Vire paineli minne sattuu ja viimein jälkeen törmättyään otti vielä takajäljen. Siitä ei muuta, kuin pysähdys ja korjaus oikeaan suuntaan. Janalähtöjä pitää selvästi alkaa treenata järjestelmällisemmin. Huonosta alusta huolimatta Vire nosti taas 6/6 keppiä.

Osmis on (turhan tuhdissa) kunnossa!

Osmo teki tuulisella pellolla todella hyvää työtä. Oli ilo huomata kokeneen jäljestäjän ero kokemattomaan teiniin nähden. Pelto-osuuksilla Osmo ei yrittänyt ratkoa pulmaa kokeilemalla sattuman- varaisesti kaikkia suuntia vauhdin kiihtyessä (kuten Virveli yritti tehdä), vaan pudotti vauhdin puoleen normaalista ja haisteli paljon tarkemmin pysyen näin koko ajan jäljellä. Kaksi keppiäkin Osmo ehti ilmaista pellolta, kunnes matka katkesi yllättävästi ja yhtäkkiä.

Koira hypähti ilmaan, pysähtyi ja alkoi pärskiä älyttömästi ja haroa tassulla nenäänsä. Olin varma, että nyt sitä puri käärme ja menin tarkastelemaan tilannetta lähempää. Osmon nenästä tuli verta ja sen koko parta oli pärskimisestä veressä. Tutkailin pikaisesti koiran nenän ja kuonon mutta en nähnyt puremajälkeä tai muutakaan vammaa. Lähdin kuitenkin viemään koiraa autoon ja soittelin samalla Petelle ja pyysin ottamaan selvää Kirkkonummen eläinlääkäreistä. Tuoreessa muistissani oli kaverin koiran kyynpurema, josta oli kuulemma tullut verta.

Päästessämme vihdoin lääkäriin ”puremasta” oli kulunut lähes tunti ja koska nenä ei ollut lainkaan turvonnut eikä koira kipeän tai sekavan oloinen, päätyi eläinlääkäri siihen, että sieraimen sisään on osunut kunnolla jokin kuiva korsi tai keppi, mikä on aiheuttanut verenvuodon ja ärsytyksen nenässä. Nyt tilannetta seurataan ja jos pärskiminen jatkuu tai nenästä alkaa tulla mätää, on nenään jäänyt olki tai keppi, joka pitää tähystää pois. Huojennukseni oli kyllä suuri, kun lääkäri totesi, että kyystä ei onneksi ollutkaan siis kyse!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: