Juhannusjuttuja ja hälyhommia

Osmo ajaa, Virveli tähystää?

Juhannus vietettiin viimevuotiseen tapaan rauhallisissa tunnelmissa Porkkalan mökillä. Aatto oli upean aurinkoinen, seuraavina päivinä tulikin sitten vettä taivaan täydeltä. Puusauna lämpesi, ruoka oli hyvää ja koko pieni laumamme nautti leppoisasta yhdessäolosta.

Viikon sisään on sattunut kaksi hälytystä. Usean tunnin rämpiminen nokkospuskissa ei haitannut yhtään, kun tehtävä oli tärkeä ja jopa sää oli etsijöille suosiollinen. Tämä ensimmäinen kartturointini tositilanteessa vahvisti uskoani itseeni ja siihen, että koiria ei tosiaan treenata turhaan. Oli antoisaa tehdä yhteistyötä pätevän koirakon kanssa. Toinen hälytys päättyi onnellisesti etsityn löytymiseen juuri silloin, kun itse ehdin vasta kokoontumispaikalle. Hyvä näin, pääasia on, että henkilö löytyi! Tietosuojasyistä en tämän enempää voi hälytyksistä kirjoitella.

Sadepäivien jälkeen terassikeli kelpasi koirillekin

Osmo on jatkanut pärskimistään ja yhtenä päivänä rajun aivastelu- kohtauksen päätteeksi se kakoi suustaan ulos yhden, n. 15 cm pitkän heinän. Ehkäpä tuo korsi oli se nenään juuttunut kiusankappale? Lääkärissä käytiin kuitenkin hakemassa antibioottikuuri nenästä valuvan mädän vuoksi. Jos kuuri ei tehoa ja pärskiminen jatkuu edelleen, on edessä tähystys.

Viime kesänä potilas saarinen nukutettiin, kun silmästä poistettiin verkkokalvon läpi mennyt roska.

Voihan kesä ja kärpäset, että jätkälle joka kesä aina sattuukin (viime kesänä leikattiin roska silmästä, sitä edellisenä oli hotspotteja). Nenäpulmien vuoksi Osmis on saanut ajaa vain yhden mielenvirkistysjäljen. Upeasti poika hoiti homman kotiin, vaikka luulisi jopa ihmisnenään haisevan mädänhajun häiritsevän nenätyöskentelyä melkoisesti!

Työnjohtaja valvoo hyppyesteen valmistumista

Virveli on sen sijaan treenannut useamman jäljen verran. Janalähtöjä ollaan harjoiteltu joka jäljen yhteydessä ja homma toimii välillä jo varsin mallikkaasti. Vire on oivaltanut, että pitää lähteä mamman näyttämään suuntaan ja bongaa jäljen varmasti. Pari kertaa se on lähtenyt takajäljelle, jota pitää alkaa pohtia seuraavaksi. Sopivia peltoja tai nurmikkoja ei mökkiseudulla ole, jotta tarvittava peltokuuri olisi järjestynyt tarkkuuden treenaamiseksi. Nyt sitä tosiaan tarvittaisiin, sillä kahdella viimeisimmällä jäljellä koira on löytänyt ”vain” 5/6 keppiä. Janatreenien ja peltokuurin lisäksi ohjelmaan otetaan siis myös keppiharjoituksia. Ajattelin aloittaa reilun vuoden takaisella hälyleirillä oppimallani ”esinekujalla”.

Koskematta yli 90 sentistä, uusi (ja tämän session jälkeen jo entinen) vinkupallo ansaittu!

Olemme käyneet myös juoksulenkeillä (hmm… voikohan meikäläisen menoa kutsua edes hölkkäämiseksi…?) ja askarrelleet ikioman hyppyesteen. 80 cm ylitetään ihan mukavasti, sen jälkeen tassut alkavat ikävästi jo koskea esteeseen. Varovasti vähitellen, mutta kuitenkin riehakkaan ilon ja onnistumisten kautta edetään kohti hyppynoutoa. Matalamman esteen yli ollaan jo noudettukin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: