Sateisesta säästä huolimatta koirat kävivät joka päivä myös uimassa.
Eilen päättyi kymmenen päivän sateinen, mutta erinomaisen hauska ja antoisa riisenileiri Pieksämäen Partaharjussa. Sain vuokrattua asuntovaunun leirin ensimmäisiksi kuudeksi päiväksi, loppuleirin ajan majoituimme teltassa. Koirat kotiutuivat molempiin ”koteihin” vaivatta ja makoilivat vapaa-ajalla rauhallisesti joko vaunussa tai autossa tai poutahetkinä vaunun tai teltan ulkopuolella.
Mervi analysoi työskentelyämme Virvelin iloitessa vielä loppupalkasta.
Olin Virvelin kanssa Mervi Karlssonin metsäjälki-ryhmässä ja heti aluksi kävi selväksi, että heikoin lenkki meillä on ohjaaja, kuten tavallista. Etsiskelin katseellani kreppejä jopa siinä määrin, että estin koiraa etenemästä oikeaan suuntaan… Seuraavissa treeneissä kaikki krepit jätettiin pois ja keskityin pelkästään koiran lukemiseen.
Treenien lomassa keskusteltiin järkeviä ja vähemmän järkeviä. Vasemmalta Jari, Lilli ja Mervi.
Muutama helpompi jälki meni kertakaikkisen hienosti ja Virveli ilmaisi upeasti kaikki kepit, mutta jälkien vaikeutuessa sain kantapään kautta kokea aiemman liiallisen ohjailuni seuraukset.
Mamma lupasi vastaisuudessakin jättää jäljestämisen Virvelille.
Omalla ohjailullani olen nimittäin opettanut Virvelin kysymään pulmatilanteessa neuvoa itseltäni, mikä on jäljellä niin hölmöä, kuin olla voi! Hävetköön ja punnertakoon ja saakoon piiskaa tällainen mokoma ohjaaja! Itse olen kuvitellut vahvistavani tarkkaa jäljen ajamista sillä, etten ole päästänyt koiraa kulmista tai kepeistä yli. Todellisuudessa Virveli on oppinut, että mamma auttaa, jos jälki yllättäen häviää.
Lisänimen ”finninaama” murkkuilullaan ansainnut Aamos on ilmaissut kepin ja saa Lilliltä palkan.
Osmokin pääsi välillä töihin. Metsälenkeillä molemmat irrottelivat sydämensä kyllyydestä.
Nyt, kun en ongelmakohdassa vahingossakaan voinut auttaa Virveliä, joitui koira ihan itse selvittämään, minne jäljentekijä oli kääntynyt. Kun Virveli sitten pitkän etsiskelyn, taaksepäin palaamisen ja vaivautuneen ruohonhaukkailun jälkeen vihdoin löysi jäljen uudestaan, huokaisin helpotuksesta: Ehkä en olekaan vielä ihan tyystin pilannut etevää jälkikoiraani. Lopun jäljen Virveli eteni itsevarmasti ja ilmaisi hienosti viimeisen kepin. Koira oli todella tyytyväisen oloinen ja sai onnellisena ja kaikkensa antaneena nauttia loppupalkkansa mättäällä köllötellen.
Treenien jälkeen unta palloon asuntovaunussa
Jäljen hukkaaminen ja tilanteen itsenäinen ratkaiseminen paransi Virvelin itsevarmuutta, mikä näkyi seuraavan päivän vapautuneena työskentelynä. Samalla se vahvisti minun luottoani koiraan. Pete joutuu nyt töihin, koska meidän on ajettava nyt merkkaamattomia ja jonkun muun, kuin minun tekemiä jälkiä. Tarkkuutta työstetään tarvittaessa erikseen pellolla ja keppimotivaatiota ”keppikujilla”, joista tuli ryhmällemme suoranainen tavaramerkki sen jälkeen, kun kujan erinomainen vaikutus keppimotivaatioon ja ilmaisuvarmuuteen oli muutaman koiran kohdalla nähty.
Mervi ja Henrika esineruudun lähetyssivulla
Tottista ja esineruutua treenattiin muutamana päivänä ryhmän kanssa ja tottista treenasin lisäksi itsekseni sekä telttanaapurini Lauran kanssa. Työsarkaa on paljon, mutta edistystäkin tapahtui. Virveli ylitti ensikertaa elämässään kisamittaisen A-esteen sekä metrisen esteen puhtaasti molempiin suuntiin. Noutoliikkeeseen en ole isoja esteitä vielä yhdistänyt, vaan noutoa harjoiteltiin erikseen matalammalla hypyllä tai tasamaalla.
Apusilmiä tarvittiin kertomaan, milloin koira oli suorassa ja ansaitsi palkkansa.
Muuten pulmapaikkamme tottiksessa olivat vanhat
Valmiina tottistelemaan
tutut eli koiran asennon ajoittainen aukeaminen seuraamis-liikkeessä, takakropan käyttö täyskäännöksissä ja istumisliikkeen hitaus. Onneksi pulmapaikkojen treenaamiseen löytyi taas osaavampia matkimalla monta kokeilemisen arvoista keinoa. Tottiskuvat meistä otti Laura Aaltonen, KIITOS!
Noutokapulan pitoa luovutusasennossa (joskin ohjaajan asento näyttää turhan leveältä).
Telttanaapurit ja tottisseuralaiset Kiia, Kiti ja Laura
Kaiken treenaamisen lisäksi leirillä tuli tietysti valvottua ja seurusteltua samanhenkisten ihmisten kanssa.
Vikkis Milano ja uskolliset fanit Kira ja Kiira. Kuva: Karita Vehmala
Iltaohjelmissa naurettiin riisenileirin omassa Putous -ohjelmassa, jossa oma sketsihahmoni, ”mieskuiskaaja Vikkis Milano” sijoittui peräti toiseksi. Yllättäen ihmisuroksia kuriin laittava hömppä blondi oli erityisesti pikkutyttöjen suosiossa! 😉
Vikkis opettaa ”leave it” -käskyä Janskille… Kuva: Milja Viljamaa
Korennon V-tytöt vasemmalta: Meitsi ja Vire, Ilona ja Vipsu, Miia ja Venny ja Mari ja Venla
Sukulaisiakin tuli tavattua, sillä leirillä oli neljän koiran edustus Korennon V-pentueesta. Venny suoritti leirillä AD-kokeen ja pinkoi seuraavana päivänä vielä toto-juoksun narttujen sarjan voittoon. Harmillisesti olimme kaikki eri treeniryhmissä, joten siskojen treenejä en päässyt katsomaan. Kaiken kuulemani perusteella uskoisin ainakin Vipsun korkkaavan kisauran vielä tällä kaudella ja varmoin tuloksin. 😀 Hyvä, hyvä, Korennon tytöt!
Koirat tauolla kotiteltan edustalla
Kirjoittaja: osmo 
Osmo & Vire 