Riisenileiri 2012

heinäkuu 23, 2012

Sateisesta säästä huolimatta koirat kävivät joka päivä myös uimassa.

Eilen päättyi kymmenen päivän sateinen, mutta erinomaisen hauska ja antoisa riisenileiri Pieksämäen Partaharjussa. Sain vuokrattua asuntovaunun leirin ensimmäisiksi kuudeksi päiväksi, loppuleirin ajan majoituimme teltassa. Koirat kotiutuivat molempiin ”koteihin” vaivatta ja makoilivat vapaa-ajalla rauhallisesti joko vaunussa tai autossa tai poutahetkinä vaunun tai teltan ulkopuolella.

Mervi analysoi työskentelyämme Virvelin iloitessa vielä loppupalkasta.

Olin Virvelin kanssa Mervi Karlssonin metsäjälki-ryhmässä ja heti aluksi kävi selväksi, että heikoin lenkki meillä on ohjaaja, kuten tavallista. Etsiskelin katseellani kreppejä jopa siinä määrin, että estin koiraa etenemästä oikeaan suuntaan… Seuraavissa treeneissä kaikki krepit jätettiin pois ja keskityin pelkästään koiran lukemiseen.

Treenien lomassa keskusteltiin järkeviä ja vähemmän järkeviä. Vasemmalta Jari, Lilli ja Mervi.

Muutama helpompi jälki meni kertakaikkisen hienosti ja Virveli ilmaisi upeasti kaikki kepit, mutta jälkien vaikeutuessa sain kantapään kautta kokea aiemman liiallisen ohjailuni seuraukset.

Mamma lupasi vastaisuudessakin jättää jäljestämisen Virvelille.

Omalla ohjailullani olen nimittäin opettanut Virvelin kysymään pulmatilanteessa neuvoa itseltäni, mikä on jäljellä niin hölmöä, kuin olla voi! Hävetköön ja punnertakoon ja saakoon piiskaa tällainen mokoma ohjaaja! Itse olen kuvitellut vahvistavani tarkkaa jäljen ajamista sillä, etten ole päästänyt koiraa kulmista tai kepeistä yli. Todellisuudessa Virveli on oppinut, että mamma auttaa, jos jälki yllättäen häviää.

Lisänimen ”finninaama” murkkuilullaan ansainnut Aamos on ilmaissut kepin ja saa Lilliltä palkan.

Osmokin pääsi välillä töihin. Metsälenkeillä molemmat irrottelivat sydämensä kyllyydestä.

Nyt, kun en ongelmakohdassa vahingossakaan voinut auttaa Virveliä, joitui koira ihan itse selvittämään, minne jäljentekijä oli kääntynyt. Kun Virveli sitten pitkän etsiskelyn, taaksepäin palaamisen ja vaivautuneen ruohonhaukkailun jälkeen vihdoin löysi jäljen uudestaan, huokaisin helpotuksesta: Ehkä en olekaan vielä ihan tyystin pilannut etevää jälkikoiraani. Lopun jäljen Virveli eteni itsevarmasti ja ilmaisi hienosti viimeisen kepin. Koira oli todella tyytyväisen oloinen ja sai onnellisena ja kaikkensa antaneena nauttia loppupalkkansa mättäällä köllötellen.

Treenien jälkeen unta palloon asuntovaunussa

Jäljen hukkaaminen ja tilanteen itsenäinen ratkaiseminen paransi Virvelin itsevarmuutta, mikä näkyi seuraavan päivän vapautuneena työskentelynä. Samalla se vahvisti minun luottoani koiraan. Pete joutuu nyt töihin, koska meidän on ajettava nyt merkkaamattomia ja jonkun muun, kuin minun tekemiä jälkiä. Tarkkuutta työstetään tarvittaessa erikseen pellolla ja keppimotivaatiota ”keppikujilla”, joista tuli ryhmällemme suoranainen tavaramerkki sen jälkeen, kun kujan erinomainen vaikutus keppimotivaatioon ja ilmaisuvarmuuteen oli muutaman koiran kohdalla nähty.

Mervi ja Henrika esineruudun lähetyssivulla

Tottista ja esineruutua treenattiin muutamana päivänä ryhmän kanssa ja tottista treenasin lisäksi itsekseni sekä telttanaapurini Lauran kanssa. Työsarkaa on paljon, mutta edistystäkin tapahtui. Virveli ylitti ensikertaa elämässään kisamittaisen A-esteen sekä metrisen esteen puhtaasti molempiin suuntiin. Noutoliikkeeseen en ole isoja esteitä vielä yhdistänyt, vaan noutoa harjoiteltiin erikseen matalammalla hypyllä tai tasamaalla.

Apusilmiä tarvittiin kertomaan, milloin koira oli suorassa ja ansaitsi palkkansa.

Muuten pulmapaikkamme tottiksessa olivat vanhat

Valmiina tottistelemaan

tutut eli koiran asennon ajoittainen aukeaminen seuraamis-liikkeessä, takakropan käyttö täyskäännöksissä ja istumisliikkeen hitaus. Onneksi pulmapaikkojen treenaamiseen löytyi taas osaavampia matkimalla monta kokeilemisen arvoista keinoa. Tottiskuvat meistä otti Laura Aaltonen, KIITOS!

Noutokapulan pitoa luovutusasennossa (joskin ohjaajan asento näyttää turhan leveältä).

Telttanaapurit ja tottisseuralaiset Kiia, Kiti ja Laura

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaiken treenaamisen lisäksi leirillä tuli tietysti valvottua ja seurusteltua samanhenkisten ihmisten kanssa.

Vikkis Milano ja uskolliset fanit Kira ja Kiira. Kuva: Karita Vehmala

Iltaohjelmissa naurettiin riisenileirin omassa Putous -ohjelmassa, jossa oma sketsihahmoni, ”mieskuiskaaja Vikkis Milano” sijoittui peräti toiseksi. Yllättäen ihmisuroksia kuriin laittava hömppä blondi oli erityisesti pikkutyttöjen suosiossa! 😉

Vikkis opettaa ”leave it” -käskyä Janskille… Kuva: Milja Viljamaa

Korennon V-tytöt vasemmalta: Meitsi ja Vire, Ilona ja Vipsu, Miia ja Venny ja Mari ja Venla

Sukulaisiakin tuli tavattua, sillä leirillä oli neljän koiran edustus Korennon V-pentueesta. Venny suoritti leirillä AD-kokeen ja pinkoi seuraavana päivänä vielä toto-juoksun narttujen sarjan voittoon. Harmillisesti olimme kaikki eri treeniryhmissä, joten siskojen treenejä en päässyt katsomaan. Kaiken kuulemani perusteella uskoisin ainakin Vipsun korkkaavan kisauran vielä tällä kaudella ja varmoin tuloksin. 😀 Hyvä, hyvä, Korennon tytöt!

Koirat tauolla kotiteltan edustalla

Mainokset

Kainuun kuulumiset kotoa käsin

heinäkuu 11, 2012
Kuva

Hohto, Vire ja Osmo

Pari päivää on nyt kotiuduttu Sotkamon reissun jälkeen. Tylsää ei tule kotonakaan, etenkään, kun seurana ovat Marianne ja Hohto! Siinä vasta huippuhieno parivaljakko, jonka seurassa viihtyisin aina pidempäänkin! Ohjelmassa oli rentoa kesälomailua eli jutustelua punaviinin ja juustojen äärellä, metsäretkeilyä, treenivermeiden shoppailua ja pari pientä mutta jälleen kerran tosi antoisaa koulutustuokiota.

Kuva

Virveliä sekä kiinnostaa että jännittää, kun Hohto antaa köysilelulle kyytiä

Treenipätkien teemana oli koiran tunnetila ja aktiivisuus versus emännän turha höpöttely. Virveli seuraa hyvin, mutta ehkä turhankin siististi ja ”teknisesti”. Nyt siihen tunnetilaan alettiin hakea pientä särmää ja vielä röyhkeämpää ja kiihkeämpää halua tehdä tottista. Narttujen välillä nähtiin pariin otteeseen jäykistelyä ja yksi rähinän alku, joka tietysti lopetettiin heti alkuunsa emäntien toimesta. Tämän jälkeen eleltiin sopuisasti samoissa tiloissa.

Kuva

Kiantajärvi ”kotirannasta” kuvattuna

Kuva

Osmariini pärskii jo vähemmän, mutta niittyvillat taisivat kutitella nenää melkoisesti!

Sotkamossa viihdyttiin yhteensä reilut puolitoista viikkoa. Lenkkeilyn ja uimisen lisäksi tehtiin lyhyitä pätkiä tottista yleensä iltaruoan yhteydessä sekä pari jälkeä. Eka jälki meni Virkun osalta kouhaamiseksi ja useasta kepistä mentiin vauhdilla yli. Osmo teki huippuhyvän jäljen ja nosti kaikki esineet.

Missäs emäntä nukkuu?!?

Seuraavana päivänä parantelin Virvelin keppimotivaatiota esinekujan avulla ja tarkkuutta nurmikolle tehdyllä namijäljellä. Harjoitukset ilmeisesti tehosivat, sillä seuraavana päivänä tekemäni reilun puolen kilometrin ja kahdeksan kepin jälki meni vaihteeksi tosi hyvin. Jana (tosin vain 10 m) oli erittäin hyvä, vauhtia vähemmän ja tarkkuutta enemmän ja kaikki kepit löytyivät. Mieli tekisi jo kisoihin, mutta estenoudoissa on vielä paljon työsarkaa.

Seuraavaksi treenaillaan Pieksämäen suunnalla, kun Virveli ja emäntä suuntaavat riisenileirille Partaharjuun. Eipä voisi uuden leiripaikan nimi paremmin sopia suursnautseriväelle!

Kuva

Nimi velvoittaa? Virveli otti päiväunia veneessä.

Kuva

Peten tädin Masi-koiralla ja Virvelillä oli kuuma lomaromanssi. Vuorotellen piti karata toisen luo naapuriin leikkimään. Joka lenkillä Virveli loi pitkiä ja kaihoisia katseita Masin mökin suuntaan.

Törppö ja Tosikko harvinaisen läheisissä tunnelmissa

Kuva

Isäntä ja koirat iltalenkillä


Pieni laumavaellus 2012

heinäkuu 5, 2012

Vuokatin vaaramaisemia

Kesäterveiset Kainuusta, jossa asustelemme tällä hetkellä ilman nettiyhteyksiä pienellä mökillä

Ennen lähtöä säädettiin vielä Virvelin repun hihnoja. Vire kantoi suurimman osan koko porukan muonavaroista.

Porttivaara kylpi aamuauringossa

Kiantajärven rannalla. Tänään olemme käymässä kirkonkylällä ja kirjastossa, joten pääsen päivittämään blogiin kuvakertomuksen tämänvuotisesta pienestä lauma- vaelluksestamme, joka suuntautui UKK-reittiä myötäillen Vuokatin vaaroille. Kuvat puhukoot puolestaan! Muut kainuun- kuulumiset seuraavat sitten myöhemmin perässä.

”No taasko sitä karttaa pitää tutkia?!”

Väsyneitä ja onnellisia

Kun tarpeeksi väsyttää, osaa Osmokin ottaa ruokatauolla iisisti!

Virveli asettumassa yöunille kodassa

Virkku huilaa juomatauolla

Koirat kirmaavat ”kotiin” Porttivaaran kodalle

Mamman tuumaustauko Koljolanvaaralla

Matka ja komeat maisemat jatkuvat

Kartanlukua jollakin kuudesta valloitetusta vaarasta…

Pete ja hauvat pitkospuilla