Metsästä poimittua

Vatut katoavat parempiin suihin mamman nenän edestä… Kuva on viime vuodelta, mutta koirien taidot eivät ole tuosta ainakaan ruostuneet!

Viikko Porkkalan mökillä vierähti taas hujauksessa. Metsälenkeiltä oli joka kerta kotiintuomisina kanttarelleja, vadelmia ja/tai mustikoita. Koirat ovat valitettavan tehokkaita poimijoita ja etenkin vadelmat häviävät järkyttävää vauhtia piskien suihin. Viimeisenä oljenkortenaan hidas emäntä treenasi vadelmanpoiminnan ohessa koirilla paikallamakuuta. 😉

Mustikoita on onneksi niin paljon, että koirat saavat pitää puskansa ja emännälle riittää silti poimittavaa. Sieniä koirat eivät bongaile itsenäisesti, kuten vadelmia, mutta heti, kun ihmiset kumartuvat poimimaan kanttarelleja, on Virveli paikalla. Niinpä paikallamakuuharjoituksia on jouduttu tekemään myös hyvien sienipaikkojen lähettyvillä.

Haukka ja Vire: ”Vauhtia 100 ja korvien välissä ei ketään”

Jälkiä ei tehty kuin muutama, koska lähes joka päivä oli todella tuulista enkä halunnut riskeerata sitä vähäistä tarkkuutta, jota Virvelin jäljestykseen on saavutettu. Ne jäljet, joita Virveli ajoi, olivat täysin merkkaamattomia, mutta hyvin likka ratkaisi pulmapaikat. 🙂 Sen sijaan vauhtia tuppasi tulemaan ensimmäisten keppilöytöjen jälkeen aina niin paljon lisää, että innoissaan Vire paineli muutamista kepeistä yli tai ohi. Keppimotivaatiota paranneltiin taas erikseen keppikujan avulla. Myös Jaana ja Haukka olivat kokeilemassa keppikujaa. Treenin jälkeen nuoriso pääsi sinkoilemaan metsään ja mereen.

Riisenit ojennuksessa rauniotreenien jälkeen: Edestä Ressu, Pipsa ja Virveli.

Muuten mökillä keskityttiin tällä kertaa tokoiluun, sillä ilmoitin Osmon taas pitkästä aikaa voittajaluokan kokeeseen… Kaukokäskyjen asennonvaihtoja naksuteltiin joka ilta, samoin vahvistin naksuttimella myös hiukan epävarmaa tunnaripalikan tuomista. Ruutua Osmo rakastaa, mutta jää usein turhan eteen. Lisää treeniä, kosketusalusta lähemmäs ruudun takalaitaa ja naksutinta kehiin, siinä oma reseptini seuraaviin harjoituksiin.

Siellä se haisee… Kuva: Laura Luotonen

Virvelikin on ilmoitettu tokokisan alokasluokkaan, joskaan sen kanssa ei ole koskaan tokoliikkeitä treenattu. Liikkeestä seisomaan jääminen on suurin kysymysmerkki, sitä alettiin nyt treenata naksuttimen kanssa. Myös alokasluokan hyppy on Törpön mielestä omituinen liike; Virvelin mielestä on ihan turhaa hypätä esteen yli, jos sinne ei ole ensin heitetty noutokapulaa. 😉

Pitkään piti helteessä piiloa tarkistella, ennen kuin haukku irtosi. Kuva: Laura Luotonen

Raunioilla ja maastossa on käyty jälleen säännöllisesti (kesäreissujen jälkeen luvattoman monet treenit jäivät välistä) ja jonkinmoista edistystäkin tapahtuu. Laukaukset eivät Virveliä pelota, vaikka se niitä hetkeksi jääkin kuuntelemaan. Intoa ja vauhtia riittää niin valtavasti, että emännällä on suuria vaikeuksia pysyä koiran perässä – tai edes seurata, millä kasoilla se on käynyt. Soveltuvuuskokeen ketteryystelineet sujuvat hienosti.

Rankkasade yllätti kesken Osmon treenin. Kuva: Laura Luotonen

Osmo on raunioilla kertakaikkisen taitava ja varma suorittaja. Tosin rankkasateessa sekään ei reagoinut millään tavalla matalaan umpikaivoon, jossa figu piileskeli. Vasta, kun sade hiukan laantui ja kaivon kantta oli siirretty sentin verran raolleen, poitsu aloitti vimmatun ilmaisuhaukun.

Kaivon kantta raotettiin hiukan ja johan irtosi haukku! Kuva: Laura Luotonen

Tänään suunnataan taas metsään, jossa Virveli treenaa palkkapurkin kansien kohdalla ilmaisemista ja samalla etäisyyden ottamista figusta ja Osmo liikkuvia maalihenkilöitä.

Jälkikirjoitus perjantaina: Hakutreenit sujuivat upeasti etenkin Virvelin osalta! Likalla oli korvat päässä, se tuli vinoon lähteneeltä pistolta käskystä heti takaisin, suoritti hienoja, suorahkoja ja pitkiä pistoja ja löysi figut ilman pulmia. Ilmaisut olivat tosi hyvät – purkinkannet ilmaisupaikan merkkinä alkavat selvästi mennä jakeluun! 😀 Osmon liikkuvat figut minä unohdin kokonaan ja poitsu haukkui epämääräisen mallisten partiointipistojen jälkeen kaksi kadonnutta esiin. Molemmat olivat kunnolla piilossa, toinen täysin pressuun peitettynä. Joten kelpo suoritus myös Osmolta.

Raunioilla kastuttiin vain vedestä, metsässä koirat uivat lemuavassa turvevellissä… Kuva: Laura Luotonen

Treenien jälkeen riisenit ja keskari näyttivät jälleen suokoirien luonnettansa. Osmo kahlaili ja Virveli virtahepoili haisevassa ja mustassa turvevellissä niin, että molemmat piti pestä useampaan kertaan shamppoolla, ennen kuin huuhteluvesi alkoi vähitellen kirkastua… Tuon osan loppulenkistä olisi kyllä voinut jättää välistä!

Figu nostetaan sateeseen ja Osmo saa palkkansa. Kuva: Laura Luotonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: