Jälkeä, hakua, raunioita

Viikko sitten raunioradalla paistoi aurinko! Edessä Pipsa ja Osmo, takana Ressu ja Virveli.

Tämä viikonloppu vierähti mökillä lenkkeillen, sienestäen ja jäljestäen. Perjantai-iltana otin pienet tottiksetkin, joiden teemana oli seuraaminen ja estenoudot. Tosin hyppyestettä ei voi kovin korkeaksi virittää, koska ponnistustilaa ei ole tarpeeksi. Virvelin kanssa haettiin lopuksi myös vauhtia tasamaanoudon palautukseen ruokakupin kanssa. Johan tuli koiralle kiire palauttaa kapula mammalle, kun päivän ruoka-annos oli odottamassa! 😉

Jälkeä treenattiin lauantaina Jaanan ja Haukan kanssa. Virveli ajoi Jaanan tekemän jäljen sopivaa vauhtia ja nenä alhaalla. Kepit se bongasi, mutta ei olisi malttanut ilmaista ollenkaan, ellen olisi jarruttanut liinasta ja kannustanut. Jaana ehdotti, että ekoista kepeistä tulisikin vain lihapulla tai muu nami ja vasta viimeiseltä saisi mössöruokaa purkista. Vaikka Vire makailee rauhassa palkkaansa syömässä, voi keppien ohittamishimossa olla kyse siitä, että palkkaaminen vie liikaa aikaa, kun koira haluaisi vain jäljestää eteenpäin. Kokeilin illalla uudella jäljellä tuota vinkkiä ja Vire tosiaan ilmaisi kepit halukkaammin.

”Pitääkö riiseni trimmata, jos se näyttää nöffiltä?”

Olen joutunut nyt siirtymään takaisin hyvin merkattuihin jälkiin, koska Virveli saattaa välillä ”esittää” jäljestämistä – tai siis jatkaa pokkana nenä maassa vääräänkin suuntaan. Mielenkiintoista on, että tätä pulmaa ei ole esiintynyt itse tallaamillani jäljillä, vaan ainoastaan vieraan tekemillä. Toisaalta olemattomilla treenimäärillämme ei voi vielä tehdä tilastotiedettä, joten kyse voi yhtä hyvin olla sattumasta. Joka tapauksessa eilisen jälkimmäisellä jäljellä Vire ratkaisi kokonaista 4 kulmaa täysin itsenäisesti eikä mennyt yli yhdestäkään kepistä, joten olin todella tyytyväinen.

Osmariini syystunnelmissa kotimetsässä.

Osmon on kyllä pakko päästä jälkikokeeseen – vaikka sitten pelastuskoirapuolelle. Poitsu jäljesti merkkaamattoman jäljen todella varmasti ja tarkasti ja bongasi erehtymättömästi kaikki kepit. Huippuhienoa!

Sunnuntaisin käymme raunioilla, joilla oli tänään varsin mutaista ja märkää. Se ei hidastanut koiria, jotka haukkuivat komeasti maalihenget esille. Toinen figu oli kaivossa metallikannen alla, toinen betonitunnelikasassa. Viime viikolla Virelle ammuttiin radalla useita laukauksia eikä likka reagoinut niihin mitenkään. 😀 Tänään ampumista ei otettu, koska kaikki paikallaolijat tarvittiin piiloihin. Sen sijaan toisessa kaivossa puukannen alla oli häiriönä kasa vaatteita ja muutamassa paikassa oli ruokahäiriöitä. Maksalaatikkoon etenkin Osmo reagoi, mutta ei sentään ilmaissut, vaan malttoi jatkaa etsintää houkuttelevasta tuoksusta huolimatta.

Kotimetsässä nuuskitaan välillä pikkuesineitä, jotka ilmaistaan maahanmenolla. Kateus on kova sana motivoinissa! 😉

Hakutreenit ovat menneet niin hyvin, ettei niistä ole jäänyt mitään hampaankoloon ja blogissa pähkäiltäväksi. Molemmat koirat ovat kuulolla, Vire tekee hyviä pistoja ja Osmo partioi ja nostaa hajuja hyvinkin pitkän matkan päästä, kuten maanantain ”minipitkissä” todettiin. Molempien koirien ilmaisut toimivat. Osmo haukkua paukuttaa todella upeasti, joskin turhan lähellä maalihenkilöä. Virveli löytää itse kosketusalustana toimivan kannen, käy makuulle ja haukkuu jo pidempiäkin sarjoja. Kokeeseen en ole sitä kuitenkaan vielä ilmoittanut, koska pimeätreenejä pitää saada ensin enemmän alle. No, illat pimenevät jo kovaa vauhtia eli kohta treenataan pelkästään pimeässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: