Osmon vasen etutassu lastoitettiin.
Osmo-parka on kyllä meidän lauman tapaturma-alttein jäsen. On leikattu hiekanjyviä silmistä, rymytty olkanivel sijoiltaan, tähystetty ruohonkorsia nenästä ja kaiveltu mätiä tikkuja varpaista. Ja siihen päälle vielä normi hotspotit ja korvien hiivatulehdukset, joita ei ehkä voi laskea tapaturmiksi… No nyt jätkä sohlasi metsälenkillä etutassun kannusanturan lähes irtipoikki.
En nähnyt itse tapausta, koska tuijottelin maastoa suppilovahveroiden toivossa koirien rymistellessä vähän kauempana. Sitten ihmettelin, kun Osmo nuoleskeli tassuaan ja huomasin, että kannusantura vuotaa verta. Reippaasti Osmo tepsutteli vielä kotiin n. 2 kilometrin taipaleen eikä edes ontunut. Kotona totesimme anturan vuotavan reippaasti, sidoimme haavan ja varasimme ensimmäisen vapaan ajan lääkärille.
Leikkauksen jälkeen unet jatkuivat systerin vieressä sohvalla.
Potilas saarinen ei itkenyt eikä valittanut, vaan varsin reippaasti ja kiltisti antoi käännellä ja kannella itseään, tutkia haavan (jonka huomattiin suorastaan pulppuavan verta!) ja pistää kanyylin suoneen. Sitten siirryimme Mankkaalta Espoon eläinsairaalaan, jossa katkennut verisuoni ja itse antura ommeltiin takaisin kiinni ja jalka lastoitettiin koukkuun niin, ettei haava veny koiran jokaisella askeleella. Viikon päästä on tarkistuskäynti, jossa mahdollisesti lasta ja tikit poistetaan.
Uuden treeniliivin itseironia osoittautuikin realismiksi… Kuva: Roope Rinne
Toivottavasti repeilevästä kannusanturasta ei tule jatkuvaa riesaa, kuten noiden huonosti paranevien haavojen kanssa kuulemma usein käy… Joskus ratkaisuna käytetään jopa koko kannusvarpaan amputointia.
Valitettavasti sairausloma estää reippaamman liikunnan ja maastotreenit kokonaan monen viikon ajan. Myös parin viikon päästä oleva pelastushaun taidontarkistuskoe piti meidän osaltamme peruuttaa. 😦
Osmo & Vire 