Viren kanssa käytiin tiistaina treenaamassa lumen alle hautautuneiden ihmisten etsintää. Osmo jäi kotiin, koska sillä oli edelleen hiukan nuhainen nenä, vaikka omasta mielestään se olisi ollut täydellisen terve ja valmis töihin. No, treeneihin Osmo ehkä olisikin ollut tarpeeksi terve, mutta ei oman vuoronsa odotteluun kylmässä autossa.
Virkeä nuhanenä löysi lumen alta kepin!
Vire oli innoissaan tajutessaan, että isossa lumikasassa haisee IHMINEN! Haukku riitti ilmaisuksi, vaikka oikeasti laviinikoirien kuuluisi myös kaivaa lunta oikeasta kohdasta. Suurin osa meidänkin treeniryhmästämme halusi koiran paitsi haukkuvan, myös kaivavan lunta. Itse tuumin, että lumeen hautautuneiden etsintä on sen verran harvinainen tilanne tosietsinnöissä, että pelkkä haukku saa riittää, kun muissa tilanteissa koira ei missään nimessä saa koskea maalihenkilöön (esim. kaivaa pressua tai peittoa). Toki koirat oppivat vallan helposti erottamaan tilanteet toisistaan, mutta Virvelin kohdalla haukku sai siis riittää – ja hyvin Vire näyttikin haukkumalla oikeat kohdat lumiseinämästä. Lumitreenien jälkeen jäimme vielä hetkeksi tottistelemaan teollisuusalueen hyvin auratulle parkkipaikalle.
Esine-etsintävuoroa jonottamassa.
Muuten olemme tällä viikolla keskittyneet lenkkeilyyn eli hangessa kahlaamiseen ja polkujen avaamiseen. Muutamia esineitä koirat ovat saaneet mielen-virkistyksekseen etsiä. Tallatun alueen rajoittuessa pelkkään polkuun ”etsimistä” oikeampi sana taitaa kyllä olla noutaminen. Videolla Osmo hakee hanskan lumen alta, Virveli liian näkyvästä paikasta puun oksalta. No, esineen palautus mammalle olikin tämän treenin pääasia.
Eilen päästiin taas treenaamaan, kun tottishallilla oli espyläisten vuoro. Vire teki tokon avoimen luokan liikkeitä (on se vaan vaikeaa nousta maasta istumaan, jos mamma on yli kolmen metrin päässä!). Paikallamakuu oli 2 min + 2 min ohjaajan ollessa piilossa. Yhden välipalkan kävin antamassa, kun vieruskaverikin palkattiin. Vire makasi rauhassa, mutta asento vaihtui miltei heti vähän liiankin rentoon lonkka-asentoon… Muissakin liikkeissä sattui kauneusvirheitä, mutta meininki oli kiva ja sehän on pääasia.
Taitava Osmis lumikuorrutuksella
Osmariinin treeni oli kertakaikkisen upea, ruutu löytyi vaihteeksi ongelmitta, luoksetulon pysäytykset olivat heti skarpit ja metallikapulakin noudettiin esteen yli hypäten. Paras juttu oli kuitenkin se, että tunnari onnistui! 😀 Vaikka otin varman päälle enkä sekoittanut vielä liikkeenohjaajaa mukaan kuvioon, antoi tunnarin onnistuminen kuitenkin taas itsevarmuutta sekä Osmolle että minulle.
Äsken jatkettiin olkkarissa siitä, mihin eilen hallilla jäätiin eli Viren kaukokäskyihin naksuttimen avulla, vähitellen välimatkaa pidentäen. Lopulta saatiin kasaan 5 onnistunutta istu-maahan -vaihtoa n. 5 metrin välimatkalla. Paikallamakuun (4 min) Vire teki Osmon vieressä mamman surffaillessa netissä toisessa huoneessa.
Osmo & Vire 