Hiihtolomalla

Yhtenä päivänä nähtiin aurinko!

Talvilomaviikko on vierähtänyt tänä vuonna niinkin kaukana kotoa, kuin Kirkkonummella, alkeellisen ihanasta mökkielämästä nauttien.

Pellolla mentiin kovaa.

Lunta on niin paljon, ettei umpimetsään ole ollut mitään asiaa edes suksilla. Sen sijaan moottorikelkan jäljillä jäällä ja traktorin jäljillä pelloilla ja metsäteillä

Vire viilentää tunteitaan hiihtolenkin lomassa

ollaan päästy hiihtämäänkin. Koirat ovat juosseet paljon ja kovaa, painineet, pomppineet, kierineet ja ryömineet naama edellä hangessa. Tosin viimeksi mainittu kuuluu vain Virvelin liikerepertuaariin, Osmishan ei tieten tahtoen lumessa sukeltele.

Osmo jolkotteli välillä hiihtäjän perässä

Pitkien lenkkien vastapainoksi köllöteltiin sohvalla koko lauman voimin, saunottiin ihmisvoimin ja tarkistettiin iso pino pitkiä fantasiatarinoita emännän voimin… Viimeisin aktiviteetti ei varsinaisesti kuulu lempipuuhiini lomalla, mutta normaalin koulutyön ohella noin suuritöiseen projektiin ei kerta kaikkiaan riitä aikaa. Onneksi koirat pitävät huolen siitä, ettei elämä mene koskaan pelkiksi paperitöiksi, paitsi aina muutamaksi tunniksi kerrallaan.

Oisko jotain töitä?

Tänään mennään harjoittelemaan kaupunkikäytöstä Peten vanhempien luokse Punavuoreen, mahdollisesti julkisilla liikennevälineillä keskustan kautta. Illalla on ohjelmassa tottista espyläisten treenivuorolla. Ennen kyläreissua ajattelin vielä parturoida Virvelin kuontalon valmiiksi, tyyppi kun näyttää nyt, pelkän nyppimisen ja pään parturoinnin jälkeen, melkoisen epäsopusuhtaiselta. Pieni pää + karvainen, paksu vartalo muistuttaa enemmän lammasta, kuin riiseniä! 😉 Tassukarvat vedin molemmilta elukoilta jo lyhyeksi lumipallo-ongelman minimoimiseksi, joten eipähän ole suuria paineita saada lopustakaan trimmistä näyttelykelpoista.