Rauha laumassa

Onnellinen hoopo eli ihan oma itsensä! 🙂

Olemme siis selvinneet viime viikonlopun perhekriisistä. Yhden päivän Vire nukkui lääketokkurassa, mutta jo seuraavana aamuna likka yllytti ja usutti Osmoa ihan kympillä takaa-ajoon ja painiin. Eipähän jäänyt Virelle mitään kammoa isoveikan suhteen. Jästipää, kovakallo tai vaan onnellinen hoopo törppö – ja hyvä niin. Emäntää edellispäivän koettelemusten jälkeen hiukan kauhistutti, mutta onneksi turhaan. Piskien normaaleihin päivärutiineihin kuuluu hurjannäköinen paini äänekkäällä ärinällä höystettynä, mutta ei onneksi niitä hampaanjälkiä!

Siirin (6v.) näkemys tädin koirista

Osmo on lepyttänyt myös emännän käyttäytymällä mallikkaasti niilläkin lenkeillä, joilla koiria on tullut vastaan kaiken aikaa. Olen alkanut yhä enemmän epäillä, että Osmolla on kipuja, jotka se on yhdistänyt naapurin urokseen. Lääkäriaika tilataan heti pääsiäisen jälkeen, samoin fysioterapeutti tai hieroja lääkärin suositusten perusteella.

Siirin ja Osmon vilkutustemppu.

Toissa viikonloppuna meillä oli systeritapaaminen, jonka olennaisinta ohjelmaa oli koirakoulu Siirin ja Sannin tapaan. Kuivanappuloiden toivossa molemmat koirat temppuilivat innoissaan pikkutyttöjen käskyjen mukaan.
Uusi leikki oli yhden kuivanappulan piilottaminen toiseen huoneeseen koirien odottaessa ja sitten ”etsi”-käsky. Sylviä isot elukat vielä vähän jännittivät, mutta koko ajan nuorimmaisenkin piti päästä jonkun sylissä ”koi-ia kattomaan”. Sana ”koira” kuultiin Sylvin suusta varmasti 50 kertaa tuon parituntisen aikana, sen verran tehokkaasti nelijalkaiset pyörittivät showta! 😉

Sannin ja Viren temppukoulu

Sylviä koirat kiinnostivat kovasti, mutta mieluiten niitä katseltiin turvallisesti äidin sylistä.

Systeritapaamisen jälkeisenä päivänä retkeiltiin aurinkoisessa Fiskarsissa isännän työreissun ohessa. Peten työtapaamisen ajan tottistelin idyllisen käsityöläistalon sisäpihalla. Sitten tallusteltiin lenkki hienoissa maisemissa, ihmeteltiin sorsia ja monenlaisia kapeita kävelysiltoja ja syötiin hiukan eväitä.

Fiskarsin vanha paloasema

Kapealla, jäisellä ja toiselta puolelta kaiteettomalla kävelysillalla sai olla tarkkana.

Sorsat kiinnostivat – tai ainakin niille heiteltyjen leivänmurujen nuohoaminen maasta…

”Lapset” ruokkimassa sorsia – tai siis hamuamassa leivänmuruja mammalta.

Kukkuu! Vanhaan puhelinkoppiin mahtui kolme henkilöä kerrallaan (Osmo on Viren takana)

Pääsiäisloman ohjelmassa on tänään etsintää Ruduksen turvapuistossa ja illalla tottistelua kevään viimeisellä sisähallivuorolla. Huomenna käydään Peten vanhempien luona kaupunkiretkellä ja loppuloma mökkiydytään Porkkalassa. Hallikauden päättymisestä päätellen nyt pitäisi siis siirtyä tottistelemaan ulkokentille, joilla vielä luistellaan! Kevät antaa odottaa itseään myös maastossa. Allekirjoittanut haluaisi jo päästä jäljestämään, mutta saapa nähdä, missä kuussa jälkikausi tänä vuonna korkataan. Toistaiseksi polkujen ulkopuolelle ei ole asiaa ilman lumikenkiä.

Advertisement

Perhekriisi

Vaikka muiden koirien ohittamiset sujuvat nykyään lenkeillä varsin hienosti, on naapurin Inton ilmaantumisessa Osmon näkö/hajupiiriin aina katastrofin aineksia. Jostain käsittämättömästä syystä Osmo vihaa sydämensä pohjasta ja kaikella jästipäisellä ja hermostuttavan terävällä tarmollaan tuota vesikoiraurosta. Inton nähdessään Osmo kiskoo, haukkuu, vinkuu, ulisee, murisee, ähisee ja läähättää, eikä suostu kääntämään selkäänsä arkkiviholliselle. Tietysti olen yrittänyt kaikkeni käytöksen kitkemiseksi. On koitettu hyvällä ja pahalla, siedättämällä ja treenaamalla ongelmaa selättää, mutta turhaan. Ja jos Vire sattuu olemaan ”tiellä”, purkaa Osmo kiihtymyksensä herkästi siihen. No, näin kävi tänä aamuna. 😦

Nina (= mahtava naapurimme ja Inton emäntä) oli lähdössä koirineen aamulenkille samaan aikaan, kuin me. Osmo näki naapurit kymmenien metrien päästä ja kiihdytti itsensä hetkessä aivan mahdottomaksi. Se ärähti Virelle ja minä ärähdin sille. Jatkoimme lenkkiä naapurien perässä, hajurakoa vähitellen kasvattaen ja Osmoa kiskomisesta kieltäen. Kierrokset pysyivät kuitenkin korkeina, koska muita koiria tuli koko ajan vastaan. Niille Osmo ei sentään sanonut mitään, mutta stressitasot olivat selvästi huipussaan ja emäntääkin rupesi hetki hetkeltä raivostuttamaan enemmän. No, sehän ei ainakaan vähennä koiran stressiä…

Paha Osmo ja kouluttajakaverini Tiinan tekemä maskotti. Toimisikohan se woodoonukkena, kun emäntää seuraavan kerran raivostuttaa?

Metsäosuudelle päästessämme Inton lauma oli taas edellämme, joten päätin muuttaa reittisuunnitelmaa enkä kääntynytkään heidän peräänsä polkujen risteyksessä. Hetkellinen suora näköyhteys Intoon kiihdytti kuitenkin Osmon entistä pahemmin. Viren erehtyessä kävelemään Osmon viereen (ja peittäessä samalla Osmolta näköyhteyden ”viholliseen”), Osmo rähähti sille salamannopeasti ja puri sitä kylkeen ennen kuin edes huomasi, että Vire se vain on, joka on kävelemässä rinnalle. Se oli yksi nopea liike, yksi vinkaisu Virveliltä ja sitten mamman raivoisa palaute Osmolle.

Vire ei sen yhden vinkaisun jälkeen näyttänyt yhtään kipeältä eikä aristanut mitään kohtaa tutkiessani sen metsässä. Kotimatkalla se kulki kuitenkin epävarmana tiiviisti kannoillani eikä tuntunut tajuavan, miksi mamma on niin kiukkuinen.

Törppö tokkurassa. Haavaside näkyy kainalon takana, tassu on paketissa raapimisen estämiseksi.

Onneksi tajusin tarkastaa koiran kyljen uudestaan kotona. Vekki oli vasemman kainalon takana ja ilkeän näköinen. Soitin saman tien päivystävälle eläinlääkärille ja sain ajan parin tunnin päähän. Lääkäriasemalla Vire oli pirteä eikä näyttänyt edelleenkään aristavan haavaa yhtään. Myös epävarmuus oli tiessään ja likka heilutteli tyytyväisenä häntäänsä kaikille sitä käsitelleille. Lääkäri kehui koiran ystävällistä luonnetta ja hyvää kuntoa, tarkisti haavan ja totesi, että tikkejä tarvitaan. Vire rauhoitettiin, kyljestä ajeltiin karvat ja n. 3 sentin mittainen haava ommeltiin. Potilaalle määrättiin kipulääkettä ja antibioottikuuri. Lisäksi vasempaan takatassuun laitettiin pehmusteet, jotta likka ei pääsisi rapsuttamaan tikkejä herättyään kunnolla.

Niin että tulipahan tämäkin päivä nähtyä, että Osmo puree. Ja vielä täysin viatonta Virveliä, joka vain sattui kävelemään liian läheltä Osmon tunnekuohun aikana… Raivostuttavaa!

Hälytreeni Siuntiossa

Aurinkoisella aamulenkillä kotimetsässä

Pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Valoisat aamut ja mustarastaiden liverrys kuitenkin todistavat, että kyllä se kevät täällä on. Tällä viikolla on ollut parit hälytreenit. Keskiviikkona suunnistin pari tuntia kiristyvässä pakkasessa Petran ja Lumon kartturina. Eilen oli isot hälytreenit kauniissa, mutta kylmässä Siuntiossa, jossa pääsin ensin kartturoimaan Jaria ja Pojua ja sitten Osmon kanssa etsimään Jarin toimiessa vuorostaan kartturina.

Pätevä pelästypoika Osmo ja toimiva Nenä

Osmariini oli huippupätevä ja alkuun melkein liiankin virkaintoinen. 😉 Meillä oli todella iso, mäkinen ja metsäinen etsintäalue, joka rajoittui ulkoilureitistön polkuihin. Osmo bongasi melkein heti etsinnän aluksi hajun naapurialueelta ja aloitti pontevan ilmaisuhaukun. Menin tutkimaan paikkaa, jossa oli jonkinlainen rakennelma ja tuoreita jälkiä, mutta ei maalimiestä. Koira olisi halunnut jatkaa rinnettä ylös, mutta kehujen jälkeen palautin sen omalle etsintäalueellemme.

Valmiina kuin partiolainen

Vaikka maalimiestä ei löytynytkään, oli kysessä reaktio oikeaan hajuun eikä siis onneksi pelkkä valeilmaisu (joita Osmis ei ole koskaan onneksi harrastanut!). Myöhemmin saimme nimittäin tietää, että maalihenkilö oli ollut rinteen toisella puolella. Jos alue olisi ollut meidän etsittävänämme tai jos kyseessä olisi ollut tositilanne, olisin tietysti jäänyt tarkistamaan syyn koiran reaktioon ja ukko olisi löytynyt.

Törppökin tahtoo hommiin!

Etsintä jatkui oman alueemme rajapolkua pitkin. Osmo viipotti vapaana edellämme ja itse tarkkailin sen reaktioita. Viimein koiran nenä nousi ja se lähti puskemaan umpihankeen, etsi hajualueen rajat itsenäisesti ja rämpi sitten ilmavainulla n. 60 metrin matkan tiheään kuusikkoon, jossa se kajautti ilmaisuhaukkunsa suoraan figuparan korvaan. Todella hienosti Osmis kyllä työsti hajun ja toimi muutenkin kaikin puolin niin, kuin hälykoiran kuuluu. Löydöstä ilmoitettuamme saimme käskyn palata johtopaikalle. Hyvä niin, sillä suuren alueemme kunnollinen haravointi loppuun olisi vienyt vielä useamman tunnin.

Hälytreenien purkupalaveri Kuva: Tiina Vesalainen

Loppupalaveria istuttiin nuotion ääressä makkaraa paistaen ja kuumaa mehua hörppien. Hienosti järjestetty treeni sai kiitosta kaikilta ryhmäläisiltä, samoin urheat maalihenkilöt, jotka pilkkihaalareissaan ja makuupusseissaan uhmasivat pakkasherraa.

Aamulenkkimaisemia ”peuralenkiltä”

”Palauttavat” tokotreenit perjantain hallivuorolla jäivät siis eilen meiltä välistä, mutta lenkeillä olen tehnyt hyppyjä ja noutoja lukuun ottamatta kaikkia tokokisojen liikkeitä – ja päässyt palkkaamaan taitavia elukoitani myös kesken liikkeiden, mikä on mielestäni se olennaisin juttu palauttavissa treeneissä. Viikon päästä aloitan Osmon kanssa EVL:n liikkeiden harjoittelun ja Vire jatkaa vauhdikasta menoaan avoimen liikkeiden parissa. Lisäksi treenikaverit saavat herkkuja, kuten tapoihin kuuluu aina menestyksekkään kokeen jälkeen! 😀 Loppukevennykseksi vielä kuvasarja Törpöstä, Tosikosta ja Puunrungosta.

Ai tuosta yli? Helppo homma!

Eiku äh.

Senkin mokoma karahka!

Joskus pienemmästä koosta on etua.

Minähän en luovuta!

Siitäs sait, senkin mänty!

Pettymysten jälkeen TuplaYkkönen!

Kohti uusia haasteita…

Tänään tehtiin meidän lauman historiaa, kun molemmat koiruudet saivat samana päivänä tokokisoista ykköstuloksen! Osmon ykköstulos voittajaluokasta tuntuu erityisen makoisalta, koska sen kanssa takana on niin monia kisatilanteessa nollille menneitä tunnistusnoutoja ja ruutuun lähettämisiä, että olin jo miltei menettänyt uskoni ykköstuloksen mahdollisuuteen. Mutta onneksi vain melkein.

Luultavasti meidän onneksemme koitui se, että perinteiset nollaliikkeemme tehtiin heti suorituksen aluksi ja lähdin kehään suhteellisen rentona ajatellen, että katsotaan nyt ne kaksi liikettä, ja mikäli ne menevät nollille, niin jätetään suoritus siihen. Luultavasti oma mielentilani ratkaisi paljon. Kun itse rentouduin ja riemastuin saadessamme tunnarista ja ruudusta kerrankin pisteitä, välittyi fiilis myös koiralle. Ainoastaan pitkän seuraamiskaavion aikana Osmis jäi kerran rapsuttamaan itseään, mikä on sen vakio sijaistoiminto silloin, kun mammaa ja/tai sitä itseään stressaa. Loppujen lopuksi voitimme koko hyvätasoisen luokan ällistyttävän hyvällä ykköstuloksella, 183 p., josta saimme vielä kunniapalkinnonkin. 😀

Taitavat tyypit lenkillä kisan jälkeen

Totta puhuen olimme Porvoossa kisaamassa myös eilen. Silloin Osmon suoritus oli pelkkää hämmentynyttä rapsuttelua ja haukottelua sekä epävarmaa sähellystä ruudussa ja tunnarissa. Kuten arvata saattaa, jäimme kokonaan ilman tulosta.

Virvelin suoritus oli eilen huippuhieno, mutta unohdin itse, että kaukokäskyjen jälkeen tulee vielä hyppy ja kiitin koiraa kuin viimeisessä liikkeessä sanomalla ”hieno, vapaa, valmis!”. Jouduin sitten kokoamaan itseni ja koirani uudestaan hyppyä varten ja jos Vire olisi osannut puhua, se olisi sanonut ”siis mitä h…ttiä, sä sanoit että VALMIS!!!” Vire hyppäsi kuitenkin tunnollisesti, istui käskystä ja hyppäsi takaisinkin – mutta riensi sitten ulos kehästä liikkeenohjaajan pöydän luo noutokapuloita ”valikoimaan” ja siitä edelleen kohti omaa reppuamme, jossa loppupalkka odotti… Sain karjuttua koiran takaisin, mutta kesken liikkeen kehästä poistuminen oli jo nollannut hypyn pisteet. Tuon nollankin kanssa jäimme eilen vain 4 pisteen päähän ykköstuloksesta, joten kyllä muuten potutti oma unohdukseni ja mokani.

Tänään muistin kaikki liikkeet ja Vire teki kaiken yhtä hienosti, kuin eilenkin, paitsi että se teki myös viimeisen liikkeen loppuun saakka. Näin ollen Vire sai tänään 176 pisteellä AVO1-tuloksen sijoittuen luokassaan toiseksi! 🙂 Alla vielä pisteemme kummaltakin kisapäivältä koottujen selitysten kera:

Virveli on oiva patja, tuumasi Osmo

OSMON KISAVIIKONLOPPU PORVOOSSA
La 9.3. Voittajaluokka, tuomarina Hannele Pörsti

Paikalla makaaminen 9 (pientä piippausta mamman perään)
Seuraaminen taluttimetta 7 (hämmennystä, rapsuttelua, piippausta, muuten ok)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 8 (erittäin skarppi ja nopea, mutta rapsutteli ja kääntyi ohjaajan jatkaessa matkaa…)
Luoksetulo 9 (tämä oli tosi hyvä, nopeat pysäytykset ja silti vauhdikas luoksetulo)
Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 0 (löysi ruudun lisäohjauksella, maahanmenossa eteni rajojen yli)
Noutaminen esteen yli hypäten 10 (superhieno!)
Metalliesineen noutaminen 6 (lähtö vauhdikas, luovutuksen yhteydessä pudotti kapulan varmaan 3 kertaa, nosti kyllä aina itse uudestaan, mutta ihan hölmöä viskomistahan tuo oli!)
Tunnistusnouto 0 (”intoa on enemmän kuin taitoa” sanoi tuomari, kun Osmo tutki ja kokeili suuhunsa montaa palikkaa – mutta ei sitä oikeaa… Todellisuudessa koiraparka oli epävarma eikä mikään innokas!)
Kauko-ohjaus 7 (eteni hiukan, seilasi myös sivusuunnassa)
Kokonaisvaikutus 7 (hermostunut koira hermostuneella ohjaajalla…)
Yht. 191 p. eli pistettä vaille 3-tulos.

Su 10.3. Voittajaluokka, tuomarina Harri Laisi

Osmariini ja palkintosaalis

Paikalla makaaminen 8,5 (hiukan vino rintamasuunta, vikinää mamman perään)
Seuraaminen taluttimetta 8 (tuomari tykkäsi ja kehui, vaikka yksi perusasento jäi tekemättä ja kerran Osmo tosiaan jäi rapsuttelemaan kaulaansa. Eilistä PALJON pidempi ja haastavampi kaavio ja silti PALJON parempi suoritus meiltä!)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 10 (erittäin skarppi ja nopea – ilman rapsutus- näytöstä!)
Luoksetulo 8,5 (erittäin hyvä pysäytys seisomaan, maahanmenossa valui hiukan eteenpäin)
Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 8 (löysi ruudun mutkan kautta lisäohjauksella, lisäksi ohjaajan käsimerkki jäi kuulemma liian pitkäksi aikaa ”päälle”. Loppuosuus huippu!)
Noutaminen esteen yli hypäten 10 (superhieno jälleen!)
Metalliesineen noutaminen 9 (huippuhyvä Osmon metallinoudoksi, luovutusasennossa hieman hiomista)
Tunnistusnouto 9,5 (”Erinomainen” sanoi tuomari ja ohjaaja meinasi haljeta ilosta ja ylpeydestä)
Kauko-ohjaus 9 (pientä ”seilausta”, vaikka kokonaisuutena ei tullut eteenpäin)
Kokonaisvaikutus 9 (tosi hyvä meininki, ”erittäin hyvää yhteistyötä”, sanoi tuomari)
Yht. 283p., VOI1-tulos, 1. sija, KP

VIREN KISAVIIKONLOPPU PORVOOSSA
La 9.3. Avoin luokka, tuomarina Hannele Pörsti

Paikalla makaaminen 10 (erittäin varma)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (hyvää seuraamista, perusasentoja piti hiukan odottaa)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (erittäin skarppi ja nopea!)
Luoksetulo 6 (tuli TÄYSILLÄ kuten aina, ekasta pysäytysmerkistä ei edes hidastanut, toisesta pysähtyi vaikka etenikin vielä hiukan)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (varsin hieno, ehkä aavistuksen eteni käskyn jälkeen)
Noutaminen 9 (hieno oli, olisko paluumatkalla vähän pureskellut kapulaa..)
Kauko-ohjaus 9 (ekaan istumaannousuun tarvitsi lisäkäskyn)
Estehyppy 0 (jep jep. poistui kehästä paluuhypyn yhteydessä…)
Kokonaisvaikutus 8 (ihmeen hyvä huomioon ottaen emännän karjaisut kehästä karkaamisen yhteydessä)
Yht. 156 p., AVO2-tulos

Su 10.3. Avoin luokka, tuomarina Harri Laisi

Virveli ja palkintosaalis

Paikalla makaaminen 10 (erittäin varma)
Seuraaminen taluttimetta 9 (hyvää seuraamista, eilistä pidempi kaavio)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (erittäin skarppi ja nopea!)
Luoksetulo 7 (tuli TÄYSILLÄ, ekasta pysäytysmerkistä ei pysähtynyt, tokasta pysähtyi hyvin)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (hyvä, hivenen liikkui pysäytyskäskyn jälkeen)
Noutaminen 8 (hieno ja vauhdikas, irrotus vasta tokalla käskyllä, mutta ONNEKSI silloin!)
Kauko-ohjaus 8 (ekaan istumaannousuun tarvitsi lisäkäskyn, istu-käskyissä tehostin käsimerkkiä nousemalla varpailleni)
Estehyppy 10 (erinomainen kaikin puolin!)
Kokonaisvaikutus 9 (”reipas meininki” sanoi tuomari. Hyvä fiilis jäi itsellekin)

Kisan jälkeen nautiskeltiin auringosta Oittaalla

Yht. 176 p., AVO1-tulos, 2. sija

Suunnistusta koiralaumassa

Vire vaihtoi kampausta kevään kunniaksi

Torstaina oli hälyryhmän ”puolikkaat”, joiden aiheena oli tällä kertaa suunnistus ja koiran hallinta. Koska Vire kaipaa hallintatreeniä Osmoa enemmän, otin treenikaverikseni sen. Meidät oli jaettu ryhmiin, joiden piti suorittaa erinäisiä tehtäviä suunnistusreitin varrella. Ryhmässämme olivat Gabi, Scifi (apku) ja pieni, reipas Noppa-pentu (apku), Nina ja Päivin Seita (lbn) sekä Juha ja Kerkko (apku). Yhteistyö pelasi ja koiralauman kanssa oli yllättävänkin rauhallista ja miellyttävää liikkua.

Törppö ja Tosikko kysymysmerkkeinä

Tehtävärasteilla suoritettiin luoksepäästävyys peko-kokeiden tyyliin, paikallamakuu ryhmässä ja siitä luoksetulo yksi koira kerrallaan, seuraamista, takana kulkemista (helppo homma, koska polku oli kapea), ilmaisuharjoitus, koirien vaihto yhdelle taipaleelle, mehu- ja evästauko sekä junamatka Kauklahdesta takaisin lähtöpisteeseemme Espoon asemalle. Vire oli mainio ja kuuliainen kaikilla rasteilla eikä urahtanut kertaakaan muille koirille. Junamatkaa taitettiin toisen ryhmän kanssa, joten samaan koiravaunuun ahtautui kokonainen joukkueellinen espyläisiä ja yhteensä 10 koiraa! Oli siinä lipunmyyjällä kummastelemista!

Viime sunnuntaina Nuuksiossa

Pidimme koirat kytkettyinä myös metsässä, koska ohjeena oli, että joko kaikki tai ei yksikään ryhmän koirista saa olla maastossa vapaana. Vire antaa muiden olla rauhassa silloin, kun se on hihnassa, mutta vapaassa leikissä sillä voi iskeä yllättäen aggressio päälle muiden narttujen ja voisin kuvitella, että pentujenkin kanssa, joten oli itsestään selvää, että meidän ryhmämme koirat olivat kaikki kiinni lukuun ottamatta joitain rastitehtäviä. Hihnassa tyypit toki haistelivat toisensa läpi, kun tiiviissä porukassa liikuttiin.

Valitettavasti otsalampustani oli patterit lopussa eikä karttaa nähnyt tihrustaa metsässä, joten suunnistuvastuu oli enemmän muilla ryhmäläisillä. Muutaman lyhyen taipaleen verran toimin sentään ”pääkartturina”. Kerrassaan loistava treeni tarjosi sen verran fyysistä ja etenkin henkistä rasitusta, että 2,5 tunnin jälkeen Vire oli kerrankin väsynyt. 😀

Osmo tuntee päättömän nallenraatonsa nimellä ”Pikku-Pete”…

Eilen treenattiin taas tokoa hallivuorollamme ja Osmokin pääsi töihin. Se olikin taas aivan liekeissä – tehtiin paikallamakuuta lukuunottamatta kaikki voittajaluokan liikkeet läpi. Vire harjoitteli tokon avoimen luokan liikkeitä, joista luoksetulon pysäytys on tällä hetkellä kaikkein heikoimmalla tolalla. Kapulankin likka luovutti kiltisti, vaikka en joka kerralla siitä heti palkannutkaan. 😉