Hälytreeni Siuntiossa

Aurinkoisella aamulenkillä kotimetsässä

Aurinkoisella aamulenkillä kotimetsässä

Pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Valoisat aamut ja mustarastaiden liverrys kuitenkin todistavat, että kyllä se kevät täällä on. Tällä viikolla on ollut parit hälytreenit. Keskiviikkona suunnistin pari tuntia kiristyvässä pakkasessa Petran ja Lumon kartturina. Eilen oli isot hälytreenit kauniissa, mutta kylmässä Siuntiossa, jossa pääsin ensin kartturoimaan Jaria ja Pojua ja sitten Osmon kanssa etsimään Jarin toimiessa vuorostaan kartturina.

Pätevä pelästypoika Osmo ja toimiva Nenä

Pätevä pelästypoika Osmo ja toimiva Nenä

Osmariini oli huippupätevä ja alkuun melkein liiankin virkaintoinen. 😉 Meillä oli todella iso, mäkinen ja metsäinen etsintäalue, joka rajoittui ulkoilureitistön polkuihin. Osmo bongasi melkein heti etsinnän aluksi hajun naapurialueelta ja aloitti pontevan ilmaisuhaukun. Menin tutkimaan paikkaa, jossa oli jonkinlainen rakennelma ja tuoreita jälkiä, mutta ei maalimiestä. Koira olisi halunnut jatkaa rinnettä ylös, mutta kehujen jälkeen palautin sen omalle etsintäalueellemme.

Valmiina kuin partiolainen

Valmiina kuin partiolainen

Vaikka maalimiestä ei löytynytkään, oli kysessä reaktio oikeaan hajuun eikä siis onneksi pelkkä valeilmaisu (joita Osmis ei ole koskaan onneksi harrastanut!). Myöhemmin saimme nimittäin tietää, että maalihenkilö oli ollut rinteen toisella puolella. Jos alue olisi ollut meidän etsittävänämme tai jos kyseessä olisi ollut tositilanne, olisin tietysti jäänyt tarkistamaan syyn koiran reaktioon ja ukko olisi löytynyt.

Törppökin tahtoo hommiin!

Törppökin tahtoo hommiin!

Etsintä jatkui oman alueemme rajapolkua pitkin. Osmo viipotti vapaana edellämme ja itse tarkkailin sen reaktioita. Viimein koiran nenä nousi ja se lähti puskemaan umpihankeen, etsi hajualueen rajat itsenäisesti ja rämpi sitten ilmavainulla n. 60 metrin matkan tiheään kuusikkoon, jossa se kajautti ilmaisuhaukkunsa suoraan figuparan korvaan. Todella hienosti Osmis kyllä työsti hajun ja toimi muutenkin kaikin puolin niin, kuin hälykoiran kuuluu. Löydöstä ilmoitettuamme saimme käskyn palata johtopaikalle. Hyvä niin, sillä suuren alueemme kunnollinen haravointi loppuun olisi vienyt vielä useamman tunnin.
Hälytreenien purkupalaveri Kuva: Tiina Vesalainen

Hälytreenien purkupalaveri Kuva: Tiina Vesalainen

Loppupalaveria istuttiin nuotion ääressä makkaraa paistaen ja kuumaa mehua hörppien. Hienosti järjestetty treeni sai kiitosta kaikilta ryhmäläisiltä, samoin urheat maalihenkilöt, jotka pilkkihaalareissaan ja makuupusseissaan uhmasivat pakkasherraa.

Aamulenkkimaisemia "peuralenkiltä"

Aamulenkkimaisemia ”peuralenkiltä”

”Palauttavat” tokotreenit perjantain hallivuorolla jäivät siis eilen meiltä välistä, mutta lenkeillä olen tehnyt hyppyjä ja noutoja lukuun ottamatta kaikkia tokokisojen liikkeitä – ja päässyt palkkaamaan taitavia elukoitani myös kesken liikkeiden, mikä on mielestäni se olennaisin juttu palauttavissa treeneissä. Viikon päästä aloitan Osmon kanssa EVL:n liikkeiden harjoittelun ja Vire jatkaa vauhdikasta menoaan avoimen liikkeiden parissa. Lisäksi treenikaverit saavat herkkuja, kuten tapoihin kuuluu aina menestyksekkään kokeen jälkeen! 😀 Loppukevennykseksi vielä kuvasarja Törpöstä, Tosikosta ja Puunrungosta.
Ai tuosta yli? Helppo homma!

Ai tuosta yli? Helppo homma!


Eiku äh.

Eiku äh.


Senkin mokoma karahka!

Senkin mokoma karahka!


Joskus pienemmästä koosta on etua.

Joskus pienemmästä koosta on etua.


Minähän en luovuta!

Minähän en luovuta!


Siitäs sait, senkin mänty!

Siitäs sait, senkin mänty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: