Perhekriisi

Vaikka muiden koirien ohittamiset sujuvat nykyään lenkeillä varsin hienosti, on naapurin Inton ilmaantumisessa Osmon näkö/hajupiiriin aina katastrofin aineksia. Jostain käsittämättömästä syystä Osmo vihaa sydämensä pohjasta ja kaikella jästipäisellä ja hermostuttavan terävällä tarmollaan tuota vesikoiraurosta. Inton nähdessään Osmo kiskoo, haukkuu, vinkuu, ulisee, murisee, ähisee ja läähättää, eikä suostu kääntämään selkäänsä arkkiviholliselle. Tietysti olen yrittänyt kaikkeni käytöksen kitkemiseksi. On koitettu hyvällä ja pahalla, siedättämällä ja treenaamalla ongelmaa selättää, mutta turhaan. Ja jos Vire sattuu olemaan ”tiellä”, purkaa Osmo kiihtymyksensä herkästi siihen. No, näin kävi tänä aamuna. 😦

Nina (= mahtava naapurimme ja Inton emäntä) oli lähdössä koirineen aamulenkille samaan aikaan, kuin me. Osmo näki naapurit kymmenien metrien päästä ja kiihdytti itsensä hetkessä aivan mahdottomaksi. Se ärähti Virelle ja minä ärähdin sille. Jatkoimme lenkkiä naapurien perässä, hajurakoa vähitellen kasvattaen ja Osmoa kiskomisesta kieltäen. Kierrokset pysyivät kuitenkin korkeina, koska muita koiria tuli koko ajan vastaan. Niille Osmo ei sentään sanonut mitään, mutta stressitasot olivat selvästi huipussaan ja emäntääkin rupesi hetki hetkeltä raivostuttamaan enemmän. No, sehän ei ainakaan vähennä koiran stressiä…

Paha Osmo ja kouluttajakaverini Tiinan tekemä maskotti. Toimisikohan se woodoonukkena, kun emäntää seuraavan kerran raivostuttaa?

Paha Osmo ja kouluttajakaverini Tiinan tekemä maskotti. Toimisikohan se woodoonukkena, kun emäntää seuraavan kerran raivostuttaa?


Metsäosuudelle päästessämme Inton lauma oli taas edellämme, joten päätin muuttaa reittisuunnitelmaa enkä kääntynytkään heidän peräänsä polkujen risteyksessä. Hetkellinen suora näköyhteys Intoon kiihdytti kuitenkin Osmon entistä pahemmin. Viren erehtyessä kävelemään Osmon viereen (ja peittäessä samalla Osmolta näköyhteyden ”viholliseen”), Osmo rähähti sille salamannopeasti ja puri sitä kylkeen ennen kuin edes huomasi, että Vire se vain on, joka on kävelemässä rinnalle. Se oli yksi nopea liike, yksi vinkaisu Virveliltä ja sitten mamman raivoisa palaute Osmolle.

Vire ei sen yhden vinkaisun jälkeen näyttänyt yhtään kipeältä eikä aristanut mitään kohtaa tutkiessani sen metsässä. Kotimatkalla se kulki kuitenkin epävarmana tiiviisti kannoillani eikä tuntunut tajuavan, miksi mamma on niin kiukkuinen.

Törppö tokkurassa. Haavaside näkyy kainalon takana, tassu on paketissa raapimisen estämiseksi.

Törppö tokkurassa. Haavaside näkyy kainalon takana, tassu on paketissa raapimisen estämiseksi.


Onneksi tajusin tarkastaa koiran kyljen uudestaan kotona. Vekki oli vasemman kainalon takana ja ilkeän näköinen. Soitin saman tien päivystävälle eläinlääkärille ja sain ajan parin tunnin päähän. Lääkäriasemalla Vire oli pirteä eikä näyttänyt edelleenkään aristavan haavaa yhtään. Myös epävarmuus oli tiessään ja likka heilutteli tyytyväisenä häntäänsä kaikille sitä käsitelleille. Lääkäri kehui koiran ystävällistä luonnetta ja hyvää kuntoa, tarkisti haavan ja totesi, että tikkejä tarvitaan. Vire rauhoitettiin, kyljestä ajeltiin karvat ja n. 3 sentin mittainen haava ommeltiin. Potilaalle määrättiin kipulääkettä ja antibioottikuuri. Lisäksi vasempaan takatassuun laitettiin pehmusteet, jotta likka ei pääsisi rapsuttamaan tikkejä herättyään kunnolla.

Niin että tulipahan tämäkin päivä nähtyä, että Osmo puree. Ja vielä täysin viatonta Virveliä, joka vain sattui kävelemään liian läheltä Osmon tunnekuohun aikana… Raivostuttavaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: