Jälkiä & jusseja

Jämillä poseerattiin koulutustunnuksen kunniaksi. Kuva: Jaana Joona

Jämillä poseerattiin koulutustunnuksen kunniaksi. Kuva: Jaana Joona

Kisareissumme päätteeksi vietimme päivän Jämijärvellä. Oli ihanaa turista Jaanan kanssa, seurata Viren äipän Saran tarkkaa työskentelyä erittäin tuulisella jälkipellolla ja syödä hyvin hyvässä seurassa. Kaiken huipuksi Repa teki Jämin mahtaviin maastoihin Virelle yhden janan + minijäljen sekä toisen janan, jolta lähtikin 1200 metrin ”kisajälki”. Kuvittelin alkuun, että Repa peesaisi meitä jäljellä, mutta ehei, kysyipähän vain, että onko minulla kännykkä mukana ja muistutti vielä auringon sijainnista… Saatiin sitten autenttinen kisafiilis ohjaajan jännitystä myöten! 😀

Reissun jälkeen Virveliä väsytti.

Reissun jälkeen Virveliä väsytti.

Eka jana oli tosi hyvä, toisella Vire otti takajäljen. Varsinaisen pitkän jäljen alku oli kaameaa seilaamista ja hakemista. Ennen ekaa keppiä oli monta suoraa kulmaa ja yksi piikki ja olin jo melko varma, että nyt kyllä eksyttiin. Sitten Vire alkoi imeä jälkeä varmemmin ja rauhallisemmin ja bongasi ekan kepin. Sen jälkeen homma pelasikin oikein kivasti ja keppejä alkoi löytyä. Kepeistä yksi (suopursualueen jälkeen sijoitettu 4. keppi) olisi mennyt Vireltä ohi, mutta koiran hetkellisestä epävarmuudesta tajusin katsella ympärilleni ja löysin itse kyseisen kepin. Vire oli mennyt siitä noin metrin verran vierestä ohi. Kaikki muut kepit Virveli löysi ja ilmaisi itse. Minä puolestani sain lisää itsevarmuutta koiran lukemisen ja koiraan luottamisen suhteen: Kyllähän tuo elukka avoimen luokan jäljen selvittäisi! 😀

Grillivahdit Dino 10 v., Osmo 7 v. ja Vire 3 v.

Grillivahdit Dino 10 v., Osmo 7 v. ja Vire 3 v.

Juhannuksena jäljestettiin taas tutummissa maastoissa mökillä sekä tietysti grillattiin, saunottiin ja seurusteltiin. Meidän laumamme lisäksi juhlijoina olivat Peten sisko Minna Dino-käppänänsä kanssa ja Minnan kaveri Kipa. Rentoa ja mukavaa oli.

Aurinkoinen aamulenkki juhannusaattona.

Aurinkoinen aamulenkki juhannusaattona.

Perinteiset juhannusaaton jäljet tallasin paitsi Virelle, myös Osmolle, joka ontuu enää hiukan ja on jo monta kertaa jäänyt katkerana katsomaan, kun pelkkä pikkusysteri huolitaan mukaan töihin. Osmo myös lenkkeili reippaasti ja kuntoutti niveliään uimalla.

Myös karvalapset tykkäävät kuralätäköistä...

Myös karvalapset tykkäävät kuralätäköistä…

Viren jana oli tällä kertaa tosi hieno (n. 30 m) ja jälkityöskentelykin siistiä, joskin alkuun taas niin hirveän vauhdikasta, että kaksi ekaa (!!!) keppiä jäivät nostamatta. Kolmannen kepin jälkeen löytyi sopiva vauhti ja loput kepit likka bongasi ja ilmaisi kerrassaan tyylipuhtaasti. Viren alkujälki todisti taas kerran, että peltojälkikuuri olisi tarpeen. Mökkipelloille ei vaan nyt ole asiaa, kun vilja kasvaa kohisten. Pitänee tyytyä johonkin nurmikenttään täällä kotipuolessa.

Pätkä peltolenkin "kiitotietä", jolla Vire on treenannut usein eteenlähetystä.

Pätkä peltolenkin ”kiitotietä”, jolla Vire on treenannut usein eteenlähetystä.

Osmon jana oli vähän epämääräisempi, mutta itse jäljestys sujui oikein mallikkaasti. Haastavasta ja paikoin liian tiheästä maastosta johtuen jälki sisälsi miltei paluuperän ja paljon kummallisia pikku mutkia ja käännöksiä.
Osmo on taas reipas, oma itsensä, joskin se ontuu vielä aavistuksen.

Osmo on taas reipas, oma itsensä, joskin se ontuu vielä aavistuksen.

Kepit eli kaikki 4 juuri maasta poimimaani pikkuruista tikkua Osmo löysi ja ilmaisi varmasti. Voi sitä tyytyväisyyden määrää, kun pitkään sairaslomalla riutunut elukka sai tehdä TÖITÄ! 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: