Innokkaita oppilaita

elokuu 31, 2013
Porkkalan valppaat vahdit

Porkkalan valppaat vahdit

On se vaan ilo opettaa innokkaita oppilaita! Töissä olen tehnyt uuden aluevaltauksen ja päätynyt ensi kertaa niinkin pienten ihmispentujen, kuin 3.-luokkalaisten opeksi. Varhaisteineihin tottuneena olen saanut yllättyä iloisesti joka päivä, kun ohjeiden antamisen jälkeen ei olekaan vastassa vastahakoista mäkätystä ja ”onks pakko” -natinaa, vaan kaikki ryhtyvät innolla hommiin! 😀

Osmo valmiina treenaamaan - missä ja milloin vain

Osmo valmiina treenaamaan – missä ja milloin vain

Vähintään yhtä innokkaita oppilaita minulla on kotonakin ja niitäkin on älyttömän hauska opettaa. Osmo on uusista tokotempuista ihan fiiliksissä ja Virveli syttyy kaikesta, missä saa käyttää nenää, kuten jälkimetsässä, tai saalistaa ja taistella patukasta mamman kanssa, kuten tottiskentällä.

Veikeällä velmuilijalla on itseluottamus kohdallaan.

Veikeällä velmuilijalla on itseluottamus kohdallaan.

Tiistaina treenasimme Johannan kanssa jälkeä ja esineitä. Virveli lähti töihin kuin ”soitellen sotaan”, remseästi ja hiukkaakaan huolestumatta, vaikka hukkasi jäljen lähes jokaisessa kulmassa. Itselleni harjoitus oli erinomaista koiranlukutreeniä ja Virelle erinomaista hukkapaikkojen ratkaisutreeniä. Koska koira ajoi pitkiä pätkiä jäljestä selvästi sen sivussa, jäi yksi esineistä löytymättä.

Tällä nenällä on varaa vähän rallatellakin...

Tällä nenällä on varaa vähän rallatellakin…

Itseriittoisen rallattelun ja sitä seuraavan epätarkan työskentelyn parantamiseksi Johanna ehdotti vaikeampien jälkien tekemistä, jolloin koiran olisi pakko olla tarkempana. Niinpä tein eilen illalla Virelle selvästi normaalia vaikeamman jäljen. Oli kuivaa pellonpohjaa, ”piikki-siksakkia” ja muutenkin yllättäviä kulmia, tien ylitys sekä pätkä avokalliota. Törppö tarttui haasteeseen ja jäljesti tosi tarkasti ja varmasti koko jäljen kaikkine kiemuroineen ja kaikki kepit ilmaisten. Näitä lisää! 😀

Miks tää paatti ei liiku? Me oltais jo valmiina!

Miks tää paatti ei liiku? Me oltais jo valmiina!


Partasuiden tokomestikset

elokuu 11, 2013

Tänään kisailtiin Hyvinkäällä snautsereiden tokomestaruuksista. Alun perin olin ilmoittanut Osmon ylimpään kilpailuluokkaan, mutta todettuani uudet liikkeet vielä täysin keskeneräisiksi vaihdoin meille tutumpaan voittajaluokkaan.

Osmo ja 2. sijan palkinnot; pokaali, tennispallo ja hammasluita! :)

Osmo ja 2. sijan palkinnot; pokaali, tennispallo ja hammasluita! 🙂

Vire kilpaili avoimessa luokassa. Molempien koirien suorituksista jäi itselleni loistofiilis, vaikka kumpikin sai yhdestä, varmana ja helppona pitämästäni liikkeestä nollan.

Osmon kohdalla se harmillinen nolla tuli liikkeestä istumisesta, jossa se jäikin seisomaan. Viime aikoina olemme treenanneet sekaisin kaikkia jättäviä liikkeitä – ja

Kisan jälkeen unilla, nallenraato kainalossa

Kisan jälkeen unilla, nallenraato kainalossa

ehkä erityisesti seisomista – minkä Osmis näköjään muisti. Muuten olin Osmon suoritukseen tosi tyytyväinen. Tärkeintä itselleni oli, että Osmolle vaikeimmista liikkeistä eli ruudusta ja tunnarista tuli pisteitä! 😀 Hieman tietysti harmittaa, että helpon liikkeen nollaaminen vei meiltä samalla ykköstuloksen, mutta pääasia on hyvä fiilis, joka meillä kummallakin oli. Alla pisteet ja kootut selitykset.

OSMO, toko/VOI Hyvinkää 10.8.2013

  1. Paikalla makaaminen 10 (vaikka koiran rintamasuunta oli vino)
  2. Seuraaminen taluttimetta 9 (hienoa työtä, tuomari sakotti ”pärskimisestä”, jota O välillä tohkeissaan harrastaa)
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 (Osmo jäi seisomaan, lisäkäskykään ei tehonnut, vaan tarvittiin käsimerkki)
  4. Luoksetulo 8 (molemmat pysäytykset olisivat voineet olla nopeampia)
  5. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 9 (UPEA ruutu! tuomari sakotti hitaasta maahanmenosta)
  6. Noutaminen esteen yli hypäten 10 (Bravuuri toimi jälleen)
  7. Metalliesineen noutaminen 6 (hieno, vauhdikas alku, mutta Osmo pudotti esineen jalkoihini eikä istunut luovutusasentoon)
  8. Tunnistusnouto 7 (hyvä, varma työskentely, mutta O pudotti palikan paluumatkalla, nosti itse uudestaan, loppu ok)
  9. Kauko-ohjaus 8 (eteni hiukan)
  10. Kokonaisvaikutus 8

Yht. 244 p., 2. palkinto ja 2. sija

Voittajan palkintosaalis: Pokaali, ruusuke, tennispallo, sapuskaa ja riisenikerholta vielä mukikin!

Voittajan palkintosaalis: Pokaali, ruusuke, tennispallo, sapuskaa ja riisenikerholta vielä mukikin!

Virveli teki tasaisen, vahvan suorituksen, kunnes vihoviimeisessä liikkeessä eli hypyssä se ei jostain syystä suorittanutkaan paluuhyppyä vaan kiersi esteen. Myöhemmin pähkäilin, että annanko yleensä paluuhypylle käskyn ”tule”, enkä ”hyppy”, kuten kisoissa tein ja totesin, että niinpä taidan tosiaan tehdä. Ohjaaja mokasi siis jälleen. Virveli huomasi heti itsekin tehneensä väärin, kun ei hypännytkään ja ehdotti hyvitykseksi maahanmenoa esteen viereen… Koska liike oli viimeinen, saimme tehdä treenin vuoksi liikkeen loppuosan uudestaan, jolloin homma toimi kuin unelma, eli normaaliin tapaan.

Kotona reipas tokoilija sammui selälleen sohvalle.

Kotona reipas tokoilija sammui selälleen sohvalle.

Vaikka hyppyliike meni nollille, pisteet ylsivät lopulta rimaa hipoen (160,5) ykköstulokseen. Huh! Koska en ehtinyt suorituksen aikana vilkuilla saamiamme numeroita, tuli ykköstulos ja luokkavoitto itselleni todellisena yllätyksenä, kun palkintojenjaon aika koitti. Ossi Harjulan arvostelu oli etenkin avoimessa luokassa yllättävän tiukkaa, mutta tasapuolisesti linja pysyi kaikille koirille samanlaisena.

VIRE, toko/AVO Hyvinkää 10.8.2013

  1. Paikalla makaaminen 10 (hurraa, ei yhtään piippausta!)
  2. Seuraaminen taluttimetta 9,5 (tosi jees, yksi istuminen oli hidas)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (bravuuri toimi jälleen)
  4. Luoksetulo 9 (VAU, mikä pysäytys! Piste lähti siitä, että vahingossa annoin pysäytysmerkin ennen merkkitötsää)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 (Vire valui hiukan perääni ja kääntyi mennessäni sen taakse)
  6. Noutaminen 8,5 (JEE, irrotus ekalla käskyllä! Pisteet lähtivät palautusvauhdin puutteesta ja vinosta palautusasennosta)
  7. Kauko-ohjaus 8,5 (tosi HYVÄT! Tuomari sanoi koiran pakittaneen istumaan nousuissa, mielestäni näin ei kyllä ollut!)
  8. Estehyppy 0 (alku täydellinen, paluuhypylle annoin käskyn ”hyppy” enkä ”tule”, kuten yleensä… siitä ehkä hämmennys ja esteen kierto…)
  9. Kokonaisvaikutus 8

Yht. 160,5 p., 1. palkinto ja 1. sija

Väsyneet hauvat ja viimeinen tottelevaisuusliike eli poseeraaminen

Väsyneet hauvat ja viimeinen tottelevaisuusliike eli poseeraaminen


Ruoskaa ohjaajalle!

elokuu 5, 2013

Nyt on sanottava, että potuttaa kunnolla. Virveli olisi saanut eilen JK2-koulutustunnuksen 2-tuloksella, mutta minä mokoma hutilus surkea ohjaaja HÄ-VI-TIN yhden koiran löytämistä kepeistä (= 20 p., kun tuloksesta jäi uupumaan vaivaiset 2 pistettä). Anteeksiantamatonta, kerta kaikkiaan!!! Suoritus ei ollut millään muotoa hyvä ja varsinkin janatyöskentelymme oli ennen näkemättömän karmeaa, mutta olisin minä siitä huolimatta suonut koiralle sen koularin, jonka se omilla taidoillaan olisi ansainnut. Kaikesta harmituksestani huolimatta tai ehkä juuri sen takia kirjoitan normaaliin tapaani kunnon kisaraportin eiliseltä. VAROITUS: Saattaa sisältää kovan luokan itseruoskintaa!

JÄLKI 1 2 3 Anjalankoski 4.8.2013                                                                                                                                                                                      tuomarit Jouko Peuhkuri (tottis) ja Maija Mäkelä (maasto)

TULOKSET
NO:6  Ssn Korennon Vire FI37502/10 Tuuli Nurmi, Espoo                                                                                                                                        JÄLKI 120 ESINEET 28 MAASTO 148 TOTTIS 83 YHT. 231

Kaunis, mutta kuuma aamu Lapinjärvellä

Kaunis, mutta kuuma aamu Lapinjärvellä

Sunnuntaina 4.8. heräsin kukonlaulun aikaan ja klo 5.30 starttasin auton kohti Anjalankoskea. Kouvolan seudulle oli luvattu hellettä, joten pakkasin jälkivermeiden, koiran palkkojen ja papereiden lisäksi mukaan edellisiltana pakastimeen laittamani pyyhkeet, koiran maastovesipullon sekä ison kanisterin vettä.  Aamukahville pysähdyin Pukaron Paroniin Lapinjärvellä, jossa Vire pääsi aamulenkille aitoihin maaseudun tuoksuihin.

TOTTIS

Koirien tarkastuksen jälkeen kolmosluokan koirakot lähtivät maastoon. Luokka 2 aloitti tottiksilla ja me pääsimmekin kentälle heti ensimmäisinä parinamme dobberinarttu. Me aloitimme paikallamakuusta, mitä hiukan jännitin, kun Vire oli tietysti into piukeana alkuhetsausten johdosta. Ehkä aurinkoinen – ja jo tuohon aikaan aamulla erittäin kuuma – paikallamakuupaikka rauhoitti typykkää sopivasti, sillä Virveli pysyi rauhassa paikallaan eikä edes piipannut lainkaan. Paikallamakuun arvosana olikin erinomainen. 😀

Etukäteen olin myös hieman huolissani siitä, saisinko koiran viritettyä paikallaolon jälkeen hyvään, intensiiviseen tottismoodiin. Huoli oli turha; Seuraaminen ja jättävät liikkeet sujuivat todella mukavasti, Vire oli juuri oikeanlainen! Seuraaminen oli kuulemma erityisen näyttävää ja koira piti asentonsa, paikkansa ja kontaktin kaiken aikaa upeasti. Arvosana putosi kuitenkin erinomaisesta erittäin hyvään, sillä olin kuulemma kosketellut koiraa turhaan (vahingossa vasemmalla kädelläni, oletan) ja istuminen olisi voinut olla nopeampi. Liikkeestä istuminen oli erinomainen, samoin liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Seisomaan jäämisestä saimme arvosanan hyvä, koska Vire kääntyi poikittain palatessani sen viereen ja ennakoi sivulle -käskyn lopussa.

Oon tosi kiltti tyttö ja irrotan ehkä kapulastakin!

Oon tosi kiltti tyttö ja irrotan ehkä kapulastakin!

Noudoissa pisteemme sitten ropisivatkin reippaasti alemmas. Vire pureskeli kapulaa huomattavasti ja vaati 2 irrotuskäskyä tasamaanoudossa (tyydyttävä). Hyppynoudossa heitin kapulan vinoon, mutten uusinut heittoa tuomarin luvasta huolimatta, koska ”ainahan se hyppää, oli kapula kuinka sivussa tahansa”. No, eipä sitten hypännytkään, paitsi ihme kyllä paluumatkalla. Palautusasento oli tosi vino, koira mälväsi kapulaa ja irrottaminen tapahtui ”pitkin hampain”. Liike oli täten monesta syystä puutteellinen. Estenouto meni noudoista parhaiten, mutta kapulan pureskelu alensi arvosanan erittäin hyvään. Eteenmenon valmistavassa osuudessa Vire ei jostain syystä seurannut, vaan oli lähdössä ihan muuhun suuntaan ja vaati uusintakäskyn. Itse eteenmeno oli vauhdikas ja suoraviivainen ja maahanmeno loistava! 😀 Valmistavan osuuden pulmien vuoksi arvosana tästä oli muistaakseni hyvä. (?) Tottispisteemme olivat lopulta 83 (hyvä), mihin pitänee olla tyytyväinen noilla noudoilla.

JANA

"Ruoska" viuhui oikeasti vasta iltalenkillä, kun sähläsin flexin narun jalkojeni takaa ja Virveli sähläsi toiseen suuntaan...

”Ruoska” viuhui oikeasti vasta iltalenkillä, kun sähläsin flexin narun jalkojeni takaa ja Virveli sähläsi toiseen suuntaan…

Odottelimme muutaman tunnin alokasluokan tottiksia seuraten ennen kuin oli aika lähteä maastoon. Pahin jännitykseni oli tottisten myötä ohi, mutta kun ensimmäiset ongelmat janalla ilmenivät, menin jokseenkin paniikkiin. Vire lähti ensin janan puolivälin tienoilta oikealle ja lähdin perään. Seurasin koiraa vaikka kuinka pitkälle, ennen kuin tuomari huusi käskyn palata janalle. Myöhemmin tuomari sanoi, että olin aivan liian lähellä koiraa (totta, RUOSKA VIUHUU!). Kun Vire ei nostanut samasta kohdasta jälkeä toiseen suuntaan – sekavasta usuttamisestani huolimatta, menin aivan hämilleni. Tuomari voivotteli ääneen touhuani… (RUOSKAA!!!)

Lähetin Viren uudestaan janaa eteenpäin ja takamerkiltä se lähtikin jäljestämään vasemmalle, jolloin lähdin helpottuneena sen perään – kunnes sain taas käskyn palata janalle. Olin jo tyystin paniikissa, mikä näkyi koirassakin, mutta jotenkin sain Virveli-paran lähtemään vielä kolmannen kerran jäljelle eli takamerkiltä oikealle. Ensimmäinen jäljennostoyritys oli joko täysi harha tai sitten koiran yritys oikaista kauempaa lähtevälle jäljelle. Toinen varsinainen jäljennosto oli takajälki, jolta oikeaan suuntaan kääntyminen takkuili kaiken koetun sähläämisen ja panikoinnin vuoksi. Ihme, että saimme ylipäätään lähteä metsään!

Janatyöskentelyn kaoottisuudesta lähti 10 pistettä, ja syystä. Ohjaajan sekoilu ja selvät puutteet janatyöskentelyn treenaamisessa saivat minut tajuamaan, kuinka heikoilla kantimilla jäljennosto meillä onkaan. Vaikka ihan NOIN kamalaa janaa emme ole kyllä IKINÄ ennen tehneet!!

JÄLKI

Ongelmat janalla näkyivät melko pitkään sekä omassa mielentilassani, että Virvelin työskentelyssä, joka oli nopeatempoista, hieman epävarman oloista sähellystä. Koira jäljesti alussa monta kulmaa, osassa jäljen hetkeksi kadottaen ja sitten ihmeelliseen ryteikköön. Yhdessä kohdassa se tarkenteli kauan, mutta keppiä ei kuitenkaan löytynyt. Olin jo aivan varma, että olemme tyystin eksyneet jäljeltä, kun Virveli vihdoin ilmaisi ensimmäisen kepin. Pelkäsin, että kyseessä on jo vihoviimeinen keppi, koska jäljen alku oli tuntunut niin tavattoman pitkältä. Toinen keppi löytyi tosi pian ensimmäisen jälkeen, Virvelin fiilis ja varmuus paranivat ja kolmaskin keppi löytyi sekin melko pian.

Virveli oli todella kuumissaan ja kävi pari kertaa makuulleen ihan vain levätäkseen. Tarjosin sille vettä jokaisella kepillä ja aina, kun se meni pitkälleen. Vire jatkoi lyhyiden huilitaukojen jälkeen aina sinnikkäästi ja kehottamatta työskentelyä ja pian neljäskin keppi löytyi. Tässä vaiheessa (kuten aina keppien kohdalla) tarkistin jo löydetyt kepit ja totesin kauhukseni, että taskussa oli neljän sijaan vain kolme keppiä. Tarkistettuani kaikki treeniliivin taskut moneen kertaan päätin palata takaisinpäin pudottamaani keppiä etsimään. Vire jäi lepäilemään, mutta tuli kuitenkin perässäni ja nuuskutteli käskystä maastoa keppiä etsien.

Kovinkaan kauas takajäljelle en uskaltautunut, koska en tiennyt, paljonko aikaa meillä oli vielä jäljellä ja koska pelkäsin kadottavani viimeisimmän kepin löytöpaikan. Niinpä palasimme vain kolmen kepin kanssa jatkamaan jäljestystä. Seuraava keppi oli lähellä tietä ja merkitty viimeiseksi. Saalis oli siis vain 4 keppiä, kun surkimus-emäntä hukkasi sen yhden. (PALJON RUOSKINTAA!!!) Ehdimme palauttaa kepit jäljestysajan puitteissa ja vaatimaton tuloksemme kirjattiin ylös. Tiesin, että koulutustunnuksen saaminen oli hyvin epätodennäköistä ja riippui kaoottisen janan pistemenetyksistä sekä esineruudusta, josta oli kuitenkin vielä 30 pistettä jaossa.

Koira joi hurjasti vettä, läähätti kuin puolikuollut ja lösähti autoon kylmälaukusta ottamani pyyhkeen päälle, toinen viilentävä pyyhe ympärilleen kiedottuna. Vireä kehuin kyllä täydestä sydämestäni ja annoin sille purkillisen mössöruokaa. Sehän oli suorastaan sankarillisesti selvittänyt pitkän jäljen alun vaikeuksista ja hurjasta helteestä huolimatta. Auton (joka oli varjossa) mittarin mukaan lämpötila oli tuossa vaiheessa 28 astetta. Koiran kehuttuaan, palkattuaan ja huollettuaan ohjaaja vetäytyi kauemmas kiroilemaan ja harmittelemaan omaa typeryyttään.

ESINEET

Virveli velmuilemassa pari päivää ennen kisoja.

Virveli oli kisoissa yhtä nopea esine-etsijä, kuin treeneissä pari päivää aiemmin. Mökillä esineruudusta pääsi suoraan uimaan.

Esineruudun odottelupaikalla oli monta muutakin kiroilevaa ja ketjussa polttavaa ohjaajaa, joiden kanssa vuoroin naurettiin ja vuoroin manattiin tätä mokomaa harrastusta ja maastossa sattuneita selkkauksia. Vire pääsi kahlaamaan pikkuruiseen ojaan sen verran, että jalat ja mahakarvat kastuivat. Muuten se sai lepäillä autossa viileiden pyyhkeiden kanssa. Vihdoin koitti meidän vuoromme mennä esineruutuun. Tein tutut rituaalit eli puin koiralle valjaat, käskin pissaamaan (tosin turhaan) ja nostatin yhden esineen, josta palkkasin sen. Ennen ruutuun menoa näytin myös tiedossa olevan palkan. Kuumuudesta huolimatta Virveli sinkosi upeasti metsään ja juoksi täysillä ja alueella hienosti pysyen vajaan minuutin, tarkensi ja poimi ensimmäisen esineen. Todella nopea kehu ja yllytys (”HAETAAN LISÄÄ!”) – ja eikun takaisin ruutuun.

Toinen esine löytyi niin takaa, etten nähnyt kunnolla koiran tarkennusta enkä siten voinut kehua sitä esineen ottamisesta. Koiran jo tuodessa esinettä sitä ei voi enää kehua, koska se katsottaisiin lisäkäskyksi. Molemmat esineet olivat ohjaajalla aikaan 1min 18 sek. Esineiden pureskelusta tuomari vähensi 2 pistettä. Sitten hän antoi maastopisteemme (joita en muistanut jälkeenpäin ollenkaan!) sekä tiukkaa palautetta janatyöskentelystämme. Tuomari myös kertoi olevansa tyytyväinen siitä, etteivät pisteemme riittäneet koulutustunnukseen, ”kun se jana oli niin kaamea” ja kun emme missään nimessä olisi valmiita kolmosluokkaan (ihan kuin olisin itse ollut sinne heti ryntäämässä, vaikka koulari olisi nyt saatukin!?!).

MITÄ TÄSTÄ OPIMME?

  1. Lupaan ja vannon, että tästä lähtien laitan jäljeltä löytyneet kepit aina vetoketjulliseen taskuun.
  2. Annan koiralle enemmän liinaa janalla niin, että se saa työskennellä rauhassa ja sillä on mahdollisuus nostaa jälki.
  3. Panostan janatyöskentelyn opetteluun ja sen treenaamiseen Viren kanssa.
  4. Harjoittelemme noutoja mahdollisimman kisamaisissa tilanteissa eli ”paineistuneina”, jolloin kapulan pureskelu ja irrotuspulmat tulevat esille ja niihin pääsee puuttumaan.
  5. Virveli on maailman ihanin ja todella taitava koira, joka on saanut ohjaajakseen melkoisen tunarin.
  6. Tunari ohjaaja ottaa lusikan kauniiseen käteen ja ottaa opikseen.

Tämän vuoden tavoittemme on siis edelleen JK2-koulutustunnus (jonka Vire omasta puolestaan eilen tekikin), mutta kolmosluokkaan on vielä huimasti treenattavaa. Sen aika on aikaisintaan vuoden päästä, minkä olin muuten päättänyt jo ennen eilistä! 😉


Hälykoira Emeritus Osmo

elokuu 3, 2013
Uimatauko helteisellä päivälenkillä

Uimatauko helteisellä päivälenkillä

Viime torstaina tein vaikean ja pitkään pohtimani päätöksen: Hälyryhmä saa jäädä, Osmon nivelillä ei pelata enempää uhkapeliä. Hälytyskoiralta vaaditaan paitsi hurjan kovaa motivaatiota ja monipuolista osaamista (jotka Osmolla totisesti on!), myös huippukuntoa ja tervettä kroppaa. Osmon kyynärnivelten kunto stressasi minua jatkuvasti pitkäkestoisissa, haastavissa maastotreeneissä. Hälytystehtävissä ei todellakaan ole varaa eikä aikaa pohdiskella koiran terveystilannetta, vaan koiraan on voitava siltäkin osin luottaa niin sataprosenttisesti, kuin elävään olentoon nyt ylipäänsä voi.

Työhullu nausteri noutaa kerralla omat ja pikkusiskon kepit...

Tuplanouto, osa 1

Osmo on ollut koesuoritustensa puolesta hälytyskelpoinen jo useamman vuoden, mutta alkuun sen hälytyksissä käyttäminen viivästyi, kun ohjaajan piti vielä kartuttaa omaa suunnistus- ja kartturointi-kokemustaan. Sitten, kun ohjaaja olisi ollut valmis tositoimiin myös koiran kanssa, emme päässeetkään ajallaan taidontarkistuskokeeseen, kun Osmo teloi tapaturmaisesti tassunsa.

Tuplanouto, osa 2

Tuplanouto, osa 2

Viime huhtikuisessa taidontarkistus- kokeessa koiran kyynärnivelet olivat kipeät; aika loppui kesken ja yksi maalihenkilö jäi löytymättä. Tiedän, että saisimme taidontarkistus- kokeen heittämällä läpi nyt, kun Osmon kyynärät eivät oireile, mutta varsinaisiin hälytyksiin Osmosta ei enää olisi, koira saa jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle hälyryhmästä.

Tuplanouto, osa 3

Tuplanouto, osa 3

Itselleni motiivi hälyryhmässä olemiseen on aina ollut nimenomaan mahdollisuus saada oman koiran koulutus ja osaaminen käyttöön tosielämässä ja hyödyksi yhteiskunnalle. Sen sijaan hälytysryhmässä toimiminen ilman omaa koiraa (niin tarpeellista kuin se hälytyksissä olisikin) ei motivoi minua tarpeeksi. Niin paljoa aitoa vapepa-henkeä itsestäni ei valitettavasti löydy. Niinpä jättäydyn koirani ohella myös itse pois hälytyksistä. En ehkä sentään lopullisesti eläkkeelle, kuten Osmo, vaan ennemmin määrittelemättömän pituiselle vuorotteluvapaalle. Olo on pettynyt ja haikea, mutta myös helpottunut. Treeni- ja vapaa-aika tulevat ainakin lisääntymään! 😉

Isomman vesistön puuttuessa lätäkötkin kelpaavat.

Isomman vesistön puuttuessa lätäkötkin kelpaavat.

Pelastuskoirayhdistystä emme suinkaan ole jättämässä, vaikka hälytykset saavatkin nyt jäädä. Koulutan jatkossakin tulevia pelastuskoiria ohjaajineen sekä maastossa että raunioilla ja samalla myös emeritus hälyläinen Osmariini pääsee tekemään sitä, minkä se niin hienosti taitaa ja mitä se niin kovasti rakastaa: etsimään ”ukkoja”. Se ei välitä tuon taivaallista siitä, onko etsinnässä tosi kyseessä vai ei; se tekee hommansa joka tapauksessa TÄYSILLÄ! 😀

Virveli syventyy kuralammikon saloihin perusteellisemmin.

Virveli syventyy kuralammikon saloihin perusteellisemmin.

Viime viikko kului pääasiassa mökillä jäljestäen ja välillä esineitä etsien. Lisäksi käytiin hakutreeneissä, joissa eritoten eräs vasta eläköitynyt hälykoira oli kertakaikkisen loistava. 😉 Osmon kanssa olen aloittanut myös tokon EVL-liikkeiden

Vielä viikko lomaa!

Vielä viikko lomaa!

treenaamisen (pari kertaa on otettu ohjatun noudon alkeita sekä merkin kautta ruutuun lähettämisiä), sillä partasuiden mestaruustokot lähestyvät uhkaavasti. Virvelin kanssa on harjoiteltu normisettiä eli pieniä tottispätkiä yleensä iltaruoan yhteydessä sekä kerran Jaanan avustuksella paukuttelua (laukaus > leikki) sekä noutoja ja erityisesti kapulan irrotusta. Saapa nähdä, onko meistä JK2-koulutustunnuksen tekijöiksi – sellainen koitos kun on edessä ennemmin kuin arvaattekaan! 😉