Pimeitä hommia

marraskuu 2, 2013
Mökilläkin on ehditty piipahtaa

Mökilläkin on ehditty piipahtaa

Illat pimenevät yhä aikaisemmin, mutta pelastuskoira- hommissa pimeys ei ole este treenaamiselle, ennemmin tervetullut lisämauste. Hakutreenit vedetään siis tuttuun tapaan torstai-iltaisin, mutta otsalamput päässä ja vilkkuvalot valjaissa. Joka kerta tulee kyllä hämmästeltyä koirien kykyä juosta TÄYSILLÄ pilkkopimeässä metsässä, kun ihmiset otsalampuistaan huolimatta könyävät selvästi valoisaa aikaa hitaammin ja kuitenkin juuriin ja oksanhankoihin kompastellen.

Vene tyhjennetty - ja sitten lenkille!

Vene tyhjennetty – ja sitten lenkille!

Viime treeneissä kumpikin koira etsi neljä maalimiestä neljällä hyvällä pistolla. Ilmaisut olivat hyvät (mitään superpitkiä sarjoja ei tällä kertaa vaadittukaan) ja keskilinjalle siirtyminen tapahtui vapaana – mutta hallinnassa! 😀

Ahmatti huuli pyöreenä

Ahmatti huuli pyöreenä

Raunioilla olemme harjoitelleet erityisesti häiriöhajujen lähellä tarkentamista. Kaikkien figujen (=maalimies ruotsalaisittain) viereen on sijoitettu sekä iso vaatekätkö että ruokahäiriö. Virveli ei ole langennut kertaakaan haukkumaan muuta, kuin sitä oikeaa piiloa, mutta tavallista tarkemmin sekin joutui nuuskuttelemaan oikean piilon löytääkseen. Osmo oli vähällä haukkua IIIHANAN hajuisen ruokakätkön, mutta mamman pieni ”pöh” sai sen ymmärtämään, että ruokaa saa vain ja ainoastaan figulta. Vaatteet eivät ole koskaan hämänneet Osmista pätkääkään, ja veikkaanpa, ettei se ruokakätköjäkään sekoita ihmisen hajuun, kunhan tekisi mieli kokeilla, josko siihen pääsisi jollain keinoin (kaivamalla tai melkein haukkumalla) käsiksi.

Oma pieni pihamme saattaa vaihtua suurempaan...

Oma pieni pihamme saattaa vaihtua suurempaan…

Tottista ei olla ehditty treenaamaan kunnolla moneen monituiseen viikkoon, sillä kaikki töistä ja normilenkkeilystä yli jäävä aika on mennyt kämpän siivoukseen ja esittelyjen pitämiseen. Haaveilemme nimittäin muutosta omakotitaloon ja sen oikean, jo kiikarissa olevan, saadaksemme meidän pitäisi saada nykyinen rivarikaksiomme myytyä. Kuraisena vuodenaikana kahden koiran kodin näyttökunnossa pitämisessä on melkoinen homma,  mutta erityisen jännittäväksi se meni pari viikkoa sitten, kun molemmat piskit olivat vuorotellen äkäisessä oksennus-ripuli-taudissa. Nyt masut ovat onneksi taas kunnossa. Asunnon myyntiin Osmo ja Virveli osallistuvat istumalla näyttöjen ajan autossa läheisellä parkkipaikalla.  Ehkä ne kuitenkin antavat moisen tylsyyden anteeksi sitten, kun ne saavat ikioman ja nykyistä suuremman pihan. 😉