Jouluiloa!

Kolme snautseria ja kuusiz

Jouluaatto vietettiin tänä vuonna kotona, sillä mihinkäs sitä malttaisi uudesta, ihanasta kodista lähteä! Ensivisiitille ja samalla joulun viettoon uuteen kotiimme tulivat myös Peten vanhemmat ja sisko Dino-koiransa kanssa.

Herkkua on siinä monenlaista…

Leppoisa tunnelma, hyvät ruoat, pienet paketit ja Peten mökkimailta hakema kuusi loivat aidon ja ihanan joulutunnelman, vaikka lenkkeillessä tai vaan ulos katsoessa olisi voinut kuvitella olevan syyskuu: Vettä tuli taivaan täydeltä ja ruoho viheriöi pihamaalla. Eipähän ole tarvinnut tehdä lumitöitä eikä liioin liukastella jäisillä kaduilla! 😉

Mamma nauttii glögistä, Virveli rapsutuksista

Karvalasten joulu koostuu kinkun läskireunuksilla ja joululaatikoilla herkuttelusta, ihmisten vapaa-ajan mahdollistamista pitkistä lenkeistä ja sohvaseurasta sekä tietysti aattoiltana avattavista paketeista. Paketit saavat olla kuusen alla rauhassa, mutta heti, kun koirille antaa niiden omat lahjat, alkaa vimmattu paperin repiminen ja sitten riehuminen uusilla leluilla.

Osmo on vanha tekijä pakettien avaamisessa!

Herkkujakin paketeista löytyi, mutta niiden kohdalla mamma oli ilonpilaaja ja piilotti luut ja possunkorvat suoraan kaappiin, sillä Osmo omii kiukkuisesti kaikki luut itselleen ja silloin olisi niin ihmisten kuin Virvelin ja Dinonkin joulurauha mennyttä. Loma jatkuu kotona fiilistellen, lueskellen ja ulkoillen.

Huomenna on luvassa lisää hauskaa seuraa, kun molemmat siskoni ja isosiskon tytöt Siiri, Sanni ja Sylvi tulevat kyläilemään.

Ja sitten leikitään!

Välillä pureksitaan rennosti vierekkäin, sitten taas äristään ja vedetään köyttä…

Toiset osaa ottaa joululahjoista ilon irti! Telkkarissa päällä Osmon ajatusten tekstitys. 😉

Hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen…

 

Advertisement

Uudessa kodissa

Viimeisiä aamulenkkejä vanhoilla kotikonnuilla

Pitkä hiljaiselo blogissa ei ole tarkoittaut hiljaiseloa arjessa, päin vastoin! Lokakuun lopusta lähtien ahkeroimme vanhan asunnon myyntikuntoon raivaamisen ja puunaamisen parissa. Uusi, kuin meille tehty, koti oli jo katsottuna valmiiksi ja totta puhuen myös ostotarjous jätetty. Kolmannen näytön ja hintapyynnön laskemisen jälkeen onnisti ja saimme tarjouksen vanhasta kodistamme.

Osmo-orava pakkailujen lomassa kuvattuna…

Sitten pitikin kiirettä paperihommien ja kauppakirjojen laatimisen kanssa ja marraskuun puolesta välistä lähtien pakkaamisen, kierrätyksen, uusien (vanhojen) huonekalujen hankkimisen ja pakettiauton ja muuttolaatikoiden etsiskelyn kanssa. Itsenäisyyspäivän aattona pääsimme muuttamaan uuteen uljaaseen kotiimme, omakotitaloon Kauklahteen. Nyt täällä näyttää ja tuntuu jo aivan Meidän Kodilta! 😀

Osmo ja nalle ottivat rennosti muuton keskelläkin

Koirat olivat muuttohommista vain hieman hämillään ja jäivät aina odottelemaan kiltisti puolityhjään asuntoon laatikoiden keskelle, kun me veimme kamoja Kauklahteen. Aamu- ja päivälenkit tehtiin pakkaamisen ja kantamisen lomassa vanhoilla huudeilla, mutta iltalenkille päästiin uusiin maisemiin.

Ruokatauko tyhjentyneessä kämpässä

Kyllä koirat ovat mukautuvaisia elukoita. Niiden koti on ilmiselvästi siellä, missä lauma (sekä omat ruokakupit ja ”oma” sohva) on. 😉 Myös talon ympäri juoksemisen ilot ja kasvimaan kompostimullan mehevyys havaittiin heti ekana iltana.

Koti on siellä, missä on oma sohva, tuumaa Virveli

Nyt on viikko arkea takana uudessa kodissa, uusi puolen tunnin arkiaamulenkki on vakiintunut ja yksinoloon uudessa talossa totuttu. Toimii! 😀

Uusi koti ja uusi lumi

Muuttokiireiden lisäksi myös työhommat (joulu-juhlaharjoitukset, arvioinnit) ovat vieneet emännän aikaa siinä määrin, että joulukuun alun virallisten kaudenpäätös- treenien jälkeen olemme ehtineet raunioille vain kerran ja haku- ja tottispuoli ovat täysin hunningolla… Toisaalta treeniloma tekee ihan hyvää niin emännälle kuin koirillekin, ja tuleehan sitä

Ihan ikioma piha! Taustalla Osmo ja kasvimaan salaisuudet…

kotipihalla aina lenkin jälkeen hieman tottisteltua.

Uusilla lenkkireiteillä olen kiinnittänyt erityistä huomiota muiden koirien ohituksiin, jotta uusia ”arkkivihollisia” niiden etsimiseen taipuvaiselle Osmollekaan ei tulisi hankituksi. Toistaiseksi olemme luultavasti

Pakollinen lenkkiposeeraus Espoonkartanon historiallisissa lenkkimaastoissa…

antaneet varsin hyvän ensivaikutelman lähitienoon kanssaulkoilijoille: Ei pöhinää eikä varsinkaan rähinää, edes niille Kökkelin koiruuksille, jotka kiihtyvät raivoisaan haukkuun ”reviirilleen” ilmaantuneista uusista piskeistä. Hyvä, Osmo! Hieno Virveli! 😀

Täällä vartioin minä!