Talvi tuli

tammikuu 26, 2014
Osmo & Vire mökillä

Osmo & Vire mökillä

Etelä-Suomeenkin on saatu viimein talvi. Pakkanen on paukkunut välillä niin, että jopa koirien varpaita on nipistellyt. Ulkoiluintoa kylmyys ei ole kuitenkaan hälventänyt, kunhan lenkeillä saa mennä tarpeeksi lujaa. Parhaat juoksubaanat löytyvät tällä hetkellä läheiseltä golfkentältä, jossa on miltei joka päivä käyty vetämässä täysillä hippaa.

Vapaaryhmän treeneissä en ole käynyt, nyt on ollut selvästi vähän pidemmän treenitauon paikka (ainakin emännällä, jolla on tällä hetkellä ihan oma vapaa-ajan projektinsa meneillään).

Mökillä saatiin nauttia hienosta pakkassäästä!

Mökillä saatiin nauttia hienosta pakkassäästä!

Osmo reippailemassa

Osmo reippailemassa

Pitkät lenkit ovat muista harrastuksista huolimatta suorastaan kunnia-asia ja usein olemmekin kiertäneet puolentoista tunnin pelto+metsä+maantielenkkiä uusissa, hulppeissa maalaismaisemissamme.

Silloin tällöin olemme reippailleet myös mökkimaastoissa – ja aina lenkkien yhteydessä ja välillä

Kotipihan komeat kalliot

Kotipihan komeat kalliot

kotipihalla tehdään myös jotain pientä tottista ja/tai esine-etsintää. Esineitä Virveli bongailee kyllä käskemättäkin, sen elämäntehtävä tuntuu olevan joltakulta hävinneiden hanskojen kaivaminen lumen alta ja kiikuttaminen ylpeänä mammalle.

Merijäällekin ollaan jo uskaltauduttu

Merijäällekin ollaan jo uskaltauduttu

Lenkkien jälkeen nautiskellaan läheisyydestä koko lauma sohvalla köllötellen. Virveli on edelleen omasta mielestään pikkuinen sylikoira, joka haluaa olla aina niin lähellä ihmisiä, kuin mahdollista. Osmokin näyttää nykyisin entistä avoimemmin herkän ja

Omalla pihalla mahtuu myös tottistelemaan!

Omalla pihalla mahtuu myös tottistelemaan!

hellyydenkipeän puolensa, tälläkin hetkellä se on isännän SYLISSÄ katsomassa telkkaria… Läheisyys lämmittää, samoin sauna, jonne Osmo tulee mukaan aina, jos päästetään. Hassu snautserinketale! 😀

Lunta, metsää ja meren jää - mahtavat lenkkiolosuhteet!

Lunta, metsää ja meren jää – mahtavat lenkkiolosuhteet!


Lisää jälkiä, lisää ystäviä

tammikuu 6, 2014
Perheen pienimmät ;) takkatulen ääressä.

Perheen pienimmät 😉 takkatulen ääressä.

Poikkeuksellisesti vietin koko pitkän joululoman kotona, yhtä lyhyttä mökkireissua lukuun ottamatta. Vaikka kauempana asuvia ystäviä ei tullut siis tällä lomalla tavattua, olemme kunnostautuneet viettämällä aikaa monien ihanien ystävien kanssa täällä meillä. Ystävien, jotka asuvat pk-seudulla, mutta joita tulee arjen keskellä tavattua aivan liian vähän. Joskos siinä olisi ainesta uudenvuoden lupaukselle, vaikken sellaisia yleensä harrastakaan?

Virvelistä ja Kuismasta piti ottaa monta kaverikuvaa.

Virvelistä ja Kuismasta piti ottaa monta kaverikuvaa.

Virveli on ehtinyt tällä lomalla mm. kesyttää yhden entisen koirapelkoisen istumalla tämän viereen sohvalle ja nukkumalla onnellisena pää tämän sylissä.

Kaspian oli kiinnostuneempi Osmosta kuin Osmo Kaspianista.

Kaspian oli kiinnostuneempi Osmosta kuin Osmo Kaspianista.

Osmo on viihdyttänyt vieraita esittämällä oma-aloitteisesti oravaa ihan joka käänteessä. Muitakin sirkustemppuja on tehty, esim. eilen vilkutin pikkulapselle ja sanoin ”hei hei” ilmeisesti samalla äänellä, kuin Osmon vilkutustempussa. Ja vaikken edes katsonut koiraan päin, niin eikös vain snautseri ryhtynyt välittömästi vilkuttamaan vieraiden hämmästykseksi! 😀

Eilen tupa oli täynnä vanhoja ystäviä ja heidän jälkikasvuaan. Etenkin kummipoikamme Kuisma isoveljensä

Kuisma ja Vire halusivat kaverikuvaan myös eteisessä. :)

Kuisma ja Vire halusivat kaverikuvaan myös eteisessä. 🙂

Iksun kanssa on tosi innostunut koirista, mutta eipä näyttänyt serkkupoika Kassuakaan karvaturvat kammottavan. Myös Virveli ja Osmo suhtautuivat ihailtavan rauhallisesti ja ystävällisesti lattialla ryömivään pikkuihmiseen. Koko päivä vierähti kuin siivillä hyvän ruoan, juoman ja seuran kera.

Osmariini ja "talvinen" metsä.

Osmariini ja ”talvinen” metsä.

Vuoden ekat jälkitreenit mökillä saivat meikäläisen iloitsemaan tästä ankean mustasta talvesta. Metsissä ei ole hiutalettakaan lunta, muttei myöskään hyttysiä, hirvikärpäsiä, marjastajia tai sienestäjiä. Loistavat olosuhteet jäljestämiseen siis! 😀

Virveli ajoi perjantaina hienosti ja tarkasti jäljen, jossa oli suorien kulmien lisäksi useampia piikkikulmia. Kaikki kepit nousivat ja työvire oli juuri oikeanlainen, innokas mutta keskittynyt.

Osmo sai pimeällä iltalenkillä ajaa lyhyen peltojäljen, joka oli ehtinyt vanhentua liki 5 tuntia. Peuranhajut tuppasivat hiukan kiinnostamaan, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: merkkaamattoman jäljen ainokainen keppi löytyi ja jätkä sai palkkansa.

Jälkikepeistä saa palkkaa, tämä oli suuri aarre ihan itsessään.

Jälkikepeistä saa palkkaa, tämä oli suuri aarre ihan itsessään.

Lauantaina talloin jäljet vanhenemaan ennen aamulenkkiä, jolla koiruudet väsyttivät itsensä oikein kunnolla laukkaamalla kallioilla ja metsässä sydämensä kyllyydestä. Ihmisten aamupalan verran elukat vetivät sikeitä, mutta heti, kun otin jälkivaljaat esille, oli kumpikin valmiina treenaamaan.

Virveli veti taas itsevarman huolettomasti alkujäljen, jolloin kakkoskeppi jäi löytymättä. Ajettuamme jäljen ja Virvelin ilmaistua hienosti loput 5 keppiä päätin kokeilla ”tarkistuskierroksen” tekemistä. Vein koiran takaisin jäljen alkuun pelkän kaulapannan + liinan kanssa ja sanoin ”mikä jäi?”. Ja kas,

Elämä mallillaan!

Elämä mallillaan!

alkuhämmennyksen jälkeen likka tekikin nenä maassa kierroksen, joka oli ekalla kerralla ohitettu kokonaan (ja jota en edes muistanut ennen uusintayritystä). Kadonnut kakkoskeppi löytyi ja koiruus sai bonuspalkan.

Osmon kanssa kävi sama juttu: Jäljen alkuun jäi yksi keppi. Myös Osmis joutui (=pääsi) tekemään laiskanläksyjä ja pyörittyämme hyvän tovin vähän joka suuntaan jäljen alkupuolella se bongasi kepin heinikon seasta. Hyvä näinkin, mutta seuraavalla kerralla kumpikin rekku saa luvan olla tarkempana, kuten myös emäntä koiran lukemisessa! Huomenna alkaa kevätlukukausi, mutta kenties ehdimme sitä ennen vielä hiukan jälkimetsälle! 😉


Vuosi vaihtui

tammikuu 1, 2014
Uudenvuoden aattona lenkkeiltiin Nuuksiossa.

Uudenvuoden aattona lenkkeiltiin Nuuksiossa.

Vuosi on taas vaihtunut, joten on aika tehdä perinteinen tilinpäätös ja tuumailla vuoden 2014 tavoitteita koirarintamalla. Koska tavoitepäivityksistä tulee aina järkyttävän pitkiä ja koska ne ovat enemmän itseäni varten kuin ”suuren yleisön viihdykkeeksi” tehtyjä, ovat ne tällä kertaa piilotettu linkin taakse, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kas täällä: tavoitteet_2014.

Siskontytöt kylässä tapaninpäivän iltana.

Siskontytöt kylässä tapaninpäivän iltana.

Loppuvuosi kului Jaanan, Hiskin ja Haukan kanssa eri lajeja treenaillen. Lisäksi olemme saaneet viettää aikaa monien ystävien ja sukulaisten kanssa. Siskoni Päivin pikkulikat olivat taas innokkaita koirankouluttajia ja Osmo ja Virveli saivat tehdä kaikki osaamansa sirkustemput moneen kertaan.

Superkivaa kaikista osallistujista oli myös kuivanappuloiden piilotus (by Siiri & Sanni) ja etsiminen (by Osmo & Virveli).

Siiri on aina innokas leikittäjä ja Virveli leikkijä! :D

Siiri on aina innokas leikittäjä ja Virveli leikkijä! 😀

Triplasiskot tuplana! Takana vasemmalta Suvi, meitsi, Päivi ja Sylvi, edessä Siiri, Sanni ja Vire. Osmis piileskelee Sannin selän takana! ;)

Triplasiskot tuplana! Takana vasemmalta Suvi, meitsi, Päivi ja Sylvi, edessä Siiri, Sanni ja Vire. Osmis piileskelee Sannin selän takana! 😉

Viime vuonna samaan aikaan kahlattiin umpihangessa!

Viime vuonna samaan aikaan kahlattiin umpihangessa!

Eilen uudenvuoden aattona oma laumamme retkeili Nuuksiossa, jossa Virveli intoutui moneen hepulikierrokseen häntä suorana ja sitten kierimään ja pyörimään onnesta sekaisin sammalmättäillä. Osmo osallistui hippaleikkeihin ja haki keppiä innoissaan kuin nuori poika.

Isäntä ja Virveli kahvitauolla.

Isäntä ja Virveli kahvitauolla.

Kaverukset kalliolla

Kaverukset kalliolla

Katseet kaukaisuuteen: uusi vuosi odottaa!

Katseet kaukaisuuteen: uusi vuosi odottaa!

Juuri puhuimme Peten kanssa siitä, miten Osmis on kuin nuortunut uudessa kodissamme. Palloleikit kotipihalla ovat kovassa huudossa ja onpa pari oikeaa riehuräyhähepuliakin nähty n. 6 vuoden arvokkaamman aikuisoleilun jälkeen. Näyttäisi siis siltä, että Osmon elopaino on nyt sopivan pieni, ravintoöljyt toimivat eikä kylmäkään kolota niveliä.

Illan ja yön koiruudet viettivät kahdestaan talonvahteina, kun isäntäväki suuntasi kaupungille kotibileisiin ja ravintolaan. Palatessamme yöllä talossa oli hiirenhiljaista, mutta jompi kumpi elukoista oli vääntänyt haisevat uudenvuoden- toivotukset olohuoneen lattialle. Tavaran laadusta päätellen maha oli ollut oikeasti sekaisin, eikä kyse siis toivottavasti ollut mistään eroahdistus- tai protestikakasta. Onneksi valkoisen maton päällä oli arkisisustukseen kuuluva koiraviltti, joka pääsikin heti uuden vuoden kunniaksi pesukoneeseen.

Sitten treenipäiväkirjan päivitykset viimeisimpien harjoitusten osalta, lukekoon ken jaksaa ja ketä kiinnostaa! 😀

TOTTIKSET/Osmo

Tottikset sujuivat kummankin koiran kanssa ennen kaikkea valtaisalla INNOLLA! Osmis teki ohjattua noutoa, jossa käytössä on 2 kapulaa (ilman keskimmäistä siis treenataan) ja jossa oikea suunta löytyy jo hyvin sen mukaan, kumpi kapula viedään ensiksi paikoilleen. Näin tehdään myös kisoissa. Merkille lähetyskin sujuu mainiosti erikseen treenattuna, mutta kun myös kapulat ovat paikoillaan, on Osmolla yleensä niin kova kiire noutamaan, että välipysähdys merkille tuottaa vaikeuksia.

Merkin kautta ruutuun lähettäminen sujuu sen sijaan jo melko varmasti. Ennakoinnin ja suoraan ruutuun oikaisemisen välttämiseksi olen naksauttanut ja palkannut lähes aina myös siitä välipysähdyksestä merkillä. Jättävät liikkeet tehtiin putkeen, kuten Z-liikkeessä (vanha ”idari”) ja yllätyksekseni kaikki asennot menivät heti nappiin! 😀t

TOTTIKSET/Virveli

Virveli teki seuraamisia ja jättävät, joista edelleen seisominen on vaikein. Siinä koira tuppaa ottamaan pari askelta viimeistään mamman palatessa ja kääntämään rintamasuuntaansa mamman mennessä taakse. Hienosäätöä ja naksuttelua siis seisomiseen. Noutoja tehtiin peräkkäin kolme ja kaikki onnistuivat tosi hienosti luovutuksineen päivineen. Viimeisen jälkeen palkkasin patukalla.

Avaria lenkkimaastoja kotikulmilta.

Avaria lenkkimaastoja kotikulmilta.

Eteenmenossa suuntavaisto petti pahemman kerran ja Virveli tempaisi täysillä aivan sivuun. Maahanmeno oli kyllä napakka ja nopea. Otettiin sitten vielä uusintana siten, että vein koiran huomaamatta lelun oikeaan suuntaan kentän päätyyn. Vauhtia oli vähemmän ja epävarmuutta vastaavasti enemmän, mutta sen verran kauas Virveli sentään juoksi, että se bongasi onneksi lelun ja sai palkan oikeasta suunnasta.

Vielä ehtisi peltojäljelle!

Vielä ehtisi peltojäljelle!

JÄLJESTYS

Jäljestys oli pitkän tauon jälkeen älyttömän kivaa! Lyhyehkö jana meni hyvin, mutta muuten Virveli paahtoi menemään vauhdilla ja huolettomasti hukaten jäljen jokaisessa (!!) kulmassa. Tarkkuus-, pelto-, kulma- ja piikkitreenejä on siis luvassa, kunhan uudestaan jäljelle ehditään. Kepit Virveli bongasi upeasti (6/6) ja ilmaisutkin olivat loistavat. Osmariini meni oman, Jaanan tekemän, jälkensä kuin juna ja suoritti liikuttavan täsmälliset ja huolelliset maahanmenoliikkeet joka kepillä. Se ei koskaan koske keppiin, joten siinä mielessä siirtyminen peltojäljelle saattaisi tulevaisuudessa jopa onnistua…

ESINEET

Virveli ja uudenvuoden pajunkissat

Virveli ja uudenvuoden pajunkissat

Esineissä ei ollut Virkun kohdalla moitittavaa, mitä nyt ekassa luovutuksessa sitä piti kannustaa tulemaan loppuun saakka mamman luo toisella käskyllä. Kolme pistoa, kolme esinettä ja kaikki tämä alle kolmessa minuutissa. 😀 Osmo ei sen sijaan olisi millään huolinut lituskaa nahkalompakkoa suuhunsa, vaikka oikean paikan nopeasti löysikin.

Myös viimeinen esine tuotti Osmikselle päänvaivaa, sillä yllättäen poitsu ei meinannut irrota tarpeeksi kauas alueen takareunalle. Esineiden luovutukset sujuvat Osmariinilta aina mallikkaasti, siihen ei tullut poikkeuksia.