Etelä-Suomeenkin on saatu viimein talvi. Pakkanen on paukkunut välillä niin, että jopa koirien varpaita on nipistellyt. Ulkoiluintoa kylmyys ei ole kuitenkaan hälventänyt, kunhan lenkeillä saa mennä tarpeeksi lujaa. Parhaat juoksubaanat löytyvät tällä hetkellä läheiseltä golfkentältä, jossa on miltei joka päivä käyty vetämässä täysillä hippaa.
Vapaaryhmän treeneissä en ole käynyt, nyt on ollut selvästi vähän pidemmän treenitauon paikka (ainakin emännällä, jolla on tällä hetkellä ihan oma vapaa-ajan projektinsa meneillään).
Pitkät lenkit ovat muista harrastuksista huolimatta suorastaan kunnia-asia ja usein olemmekin kiertäneet puolentoista tunnin pelto+metsä+maantielenkkiä uusissa, hulppeissa maalaismaisemissamme.
Silloin tällöin olemme reippailleet myös mökkimaastoissa – ja aina lenkkien yhteydessä ja välillä
kotipihalla tehdään myös jotain pientä tottista ja/tai esine-etsintää. Esineitä Virveli bongailee kyllä käskemättäkin, sen elämäntehtävä tuntuu olevan joltakulta hävinneiden hanskojen kaivaminen lumen alta ja kiikuttaminen ylpeänä mammalle.
Lenkkien jälkeen nautiskellaan läheisyydestä koko lauma sohvalla köllötellen. Virveli on edelleen omasta mielestään pikkuinen sylikoira, joka haluaa olla aina niin lähellä ihmisiä, kuin mahdollista. Osmokin näyttää nykyisin entistä avoimemmin herkän ja
hellyydenkipeän puolensa, tälläkin hetkellä se on isännän SYLISSÄ katsomassa telkkaria… Läheisyys lämmittää, samoin sauna, jonne Osmo tulee mukaan aina, jos päästetään. Hassu snautserinketale! 😀