Perinteiset virtuaaliset valkovuokot tulevat tänä vuonna omalta takapihaltamme! 🙂 Osmis onnittelee Kessua, Virveli Saraa ja Pete ja Tuuli omia äitiliinejään.
Äitienpäivän ohjelmassa oli tehokkaat rauniotreenit, joiden aiheena olivat ”talot”. Huippuhyvä täsmätreeni etenkin Virvelille, joka tuppaa singahtamaan innoissaan täyttä vauhtia radan toiseen päähän, ennen kuin aloittaa varsinaisen nenätyöskentelyn. Nyt alue oli tiukasti rajattu ja ykköstalon ollessa alueena muissa taloissa ei ollut vielä löydettävää. Erittäin hyvää tarkennusta ja loistavat ilmaisut.
Treenien lopuksi pidettiin luoksepäästävyys/hallintaosuus ryhmässä. Toimin ”testaajana” eli tervehdin ryhmämme koirakot vuoron perään, Virveli treenasi samaan aikaan paikallamakuuta häiriöiden alla. Muutaman kerran mimmi nousi makuulta, kun joku koira meni aivan nenän edestä ohi, mutta yhdellä tiukalla kaukokäskyllä se meni takaisin maahan.
Perjantaina junamatkailin koiruuksien kanssa Huopalahteen, josta kävelimme kaatosateessa kyläilemään ystävien luokse. Märät koirat käyttäytyivät loistavasti junassa ja alkuriemuhepuleiden jälkeen myös kylässä. Koska kotiin palattiin vasta yöllä, meni eilinen lähinnä nukkuessa. Unien välissä käytiin tietysti lenkkeilemässä ja iltapalaksi synttärisankari Virveli sai neljän nakkikynttilän kakun. Onnittelut myös kaikille sisaruksille ja jälleen kerran KIITOS tuosta mahtavasta otuksesta Jaana-kasvikselle! ❤
Tottista, hakua ja jälkeä ollaan treenattu myös, n. kertaviikkoisesti kutakin.
Mamman ikioma ”äitienpäivälahja” ihan itselle oli alunperin ”joululahja” ihan itselle. Autotallissa paketissa
odottanut hyppyeste pääsi siis viimein komeilemaan omalle takapihallemme. Nyt kelpaa treenailla hyppynoutoja Törpön kanssa ihan milloin tahansa! Myös Osmis olisi innokas singahtamaan metrisen esteen yli (tosin nyt ”vain” 90 sentissä), mutta kyynärpäidensä vuoksi se ilo on poitsulta pannassa.