Terveiset Kreikan Pargasta
Osmo ja Virveli viettivät viikon mökkiloman Dino-serkun ja Minnan hoivissa emännän ja isännän lomaillessa Kreikassa. Hoitoviikko oli sujunut hienosti, koirat olivat tulleet mainiosti toimeen keskenään ja totelleet hoitajaa. Joka päivä oli kuulemma lenkkeilty, uitu ja istuskeltu terassin lepotuoleilla. Suuri kiitos Minnalle koirien hyvästä hoidosta, niin vaikuttivat tyytyväisiltä oloonsa möksällä. Taisi mammalla olla isompi ikävä, vaikka Kreikassa ihanaa olikin. 😉
Osmo lautalla
Heti Kreikasta palattuamme haimme koirat Porkkalasta ja sitten mentiin taas.
Kalliolla jaksoi makoilla, kun kävi tarpeeksi usein meressä viilentymässä
Tällä kertaa retkikohteena oli kaunis Kaunissaari Sipoon aluevesillä, jonne reissasimme vuoroveneellä työkaverini Ninan kanssa. Toinen työkaverini Seppo pitää joka kesä majaansa saaressa ja retki ”Sepon saareen” milloin milläkin kokoonpanolla on jo monivuotinen perinne. Sää oli uskomattoman lämmin iltaan saakka. Jopa tämä vanha vilukissa tarkeni polskutella meressä piskien seurana.
Kaupunkiretkellä uitiin Töölönlahdessa…
Saareen piti päästä hetimmiten
Isäntä heittäytyi hellämieliseksi ja tarjosi jätskinsä jämät karvakorville.
uudestaan, kun isännällä oli vielä lomaa jäljellä ja säät suosivat edelleen. Ennen kakkosreissua kävimme kaupunkiretkellä sekä treenaamassa pitkästä aikaa raunioradalla. Rauniotreeneissä koirat tekivät vauhdilla ja innolla töitä, vaikka lämpötila oli reippaasti yli hellerajan.
Rentoa saaristolaiselämää
Kalliokiipeily + uinti = rauhalliset elukat teltalla
Oman laumamme reissu Kaunissaareen kesti sunnuntaista tiistaihin. Niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin viihtyivät hyvin upeassa luonnossa, rantakallioilla, meressä ja metsässä. Ruoka maittoi kuten aina ulkosalla syödessä ja yöllä nukuimme somasti kylki kyljessä teltan lämmössä, meren
Vire ja Osmo odottivat varjossa ihmisten syödessä saaren ravintolan terassilla. Kuva: Seppo
pauhua kuunnellen. Kiitos Sepolle mukavasta seurasta ja loistavista kuvista! 😀 Ensi vuonna jälleen.
Koko lauma meressä, majakkalelu villitsi koirat (ja emännän) niin, että se piti laittaa välillä kassiin piiloon. Kuva: Seppo
Osmo & Vire 