Kolmen kopla juhannuksena -13
Osmolla ja Virvelillä on nykyisin kaksi ”serkkua”, Peten siskon kääpiösnautseri, vanha pikkuprofessori Dino (11v.) ja uutena tulokkaana oman siskoni perheeseen kesällä tullut bokseripoika Rudi (8kk). Itsenäisyyspäiväviikonloppuna tavattiin molempia poitsuja.
Dino-turilas joskus, kenties trimmauksen tarpeessa…
Dino on ollut alusta lähtien osa laumaa ja siten yhteiselo sujuu mutkattomasti, mitä nyt Virveli rakastaisi pikkupartaa villimmin, kuin Dino välittäisi. Näky on aina yhtä hupaisa Viren tervehtiessä Dinoa: Iso musta höseltäjä yrittää tekeytyä pieneksi ja matalaksi ”mä oon vaan kiltti pikkuinen pentunen ethän Dino-kulta muristele mulle”, häntä villisti vispaten. Dino tyytyy hiukan pörisemään vastaukseksi ”menetkös siitä sohlaamasta”.
Virveli tutkii, kenen kanssa sitä tulikaan äsken ulkona juoksenneltua…
Rudin kanssa oli ihan toisin päin: Kerta se on ensimmäinenkin, kun Vire menee makailemaan pöydän alle ja on sitä mieltä, että riehumisleikit voisivat jo riittää! Osmo lenkkeili hihnassa välittämättä Rudista lainkaan, mutta omalla pihalla ja sisällä sen piti hiukan säikäytellä bokserinpentua, joka aina nöyrästi loikkikin karkuun ison pahan Osmon tieltä.
Hetkellisesti paikoillaan
Suurimmaksi osaksi Osmo tapitti mammaa kuivanappuloiden toivossa, vaikka Rudi vieressä hösläsikin. Ainakin toistaiseksi ruoka siis voittaa kiinnostavuudessa nuorukaiselle uhittelun. Kunhan Rudi vaan ymmärtää jättää jäyhän snautseritosikon rauhaan. Oli mukava todeta, että kyllä nuokin laumaksi kasvaisivat, ainakin jos päästäisiin useammin tapaamaan.
Osmo & Vire 