Aurinko ja hankikanto!
Osa-aikaisessakin duunissa on se ilo, että pääsee hiihtolomalle, nykyisin virallisesti talvilomalle. Toisaalta osa-aikasisessa duunissa palkkakin on niin rajallinen, ettei ylimääräistä irtoa edes kotimaan matkailun bensakuluihin. Niinpä olemme ulkoilleet kotikonnuilla ja treenailleet pienimuotoisesti tokotemppuja kotipihassa.
Partatrio ikä- ja kokojärjestyksessä
Viime viikonloppuna laumaan liittyi myös Dino-serkku. Pikku-professori on tätä nykyä paitsi lähes sokea, myös käytännössä kuuro. Sisällä vieraammassa ympäristössä sen meno herättääkin vähän sääliä, kun seiniä ja huonekaluja on aivan väärissä ja yllättävissä paikoissa. 😦 Ulkona äijä tepsuttaa kyllä reippaasti ja merkkailee tomerana kaikki eteen osuvat pissapostit.
Vauhdikasta aamulenkkeilyä kotikulmilla (parhaista vauhdeista ei emännän kameralla vaan saa kuvia)
Osmo ja Vire suhtautuvat Dinoon rauhallisesti ja antavat sen olla yleensä omissa oloissaan. Vire käy kyllä joka kerta serkun tavatessaan tervehtimässä kuten pentuna, tekeytymällä pieneksi ja olemalla kaikin tavoin mahdollisimman harmiton ja iloinen ja mielisteleväinen (tätä Vire ei tee muuten minkään muun koiran kanssa!).
Vire alias Törppö ennen turkinhoitosessiota…
Harmi vaan, että yletön hännänheilutus ja muu viaton söheltäminen lähinnä rasittaa Dinoa. Osmo suhtautuu serkkupoikaan jopa niin välinpitämättömästi, ettei tuntunut edes huomaavan, kun Dino vahingossa törmäsi siihen.
Tänään ulkoillaan vaihtelun vuoksi Kirkkonummella mökkimaastoissa. Virelle on pakattu vetovaljaatkin mukaan, jos lunta vaikka riittäisi potkukelkka- tai hiihtopuuhiin. 😀
Osmo & Vire 